Hyviä neuvoja kaivataan!
Mun nuorimmainen (3 v) Leo-kisu, nimestään huolimatta, on aina ollut tosi pelokas, pelkää ihmisiä, nopeita liikkeitä, kovia ääniä, välillä jopa minua kaikkialla asunnossa, paitsi keittiössä (!!!). Siellä se kiehnää ja puskee jopa suupieleen.
Leolla oli ikävä kokemus pentuna juuri ennen mulle tuloaan, oli reppana jäänyt jostain syystä halkopinojen väliin jumiin. Huomasin, että se tullessaan kipeä, ontui ja tärisi. Kipinkapin lääkäriin ja lääkäri totesi, että Leolla oli 40 asteen kuume ja reisiluu oli murtunut. Se on jo menneen talven lunta, mutta miten saisin Leon rohkeammaksi??? Muiden kissojeni kanssa se kyllä mittelee voimiaan ja yrittää kovasti olla joukon kingi!
Mun nuorimmainen (3 v) Leo-kisu, nimestään huolimatta, on aina ollut tosi pelokas, pelkää ihmisiä, nopeita liikkeitä, kovia ääniä, välillä jopa minua kaikkialla asunnossa, paitsi keittiössä (!!!). Siellä se kiehnää ja puskee jopa suupieleen.
Leolla oli ikävä kokemus pentuna juuri ennen mulle tuloaan, oli reppana jäänyt jostain syystä halkopinojen väliin jumiin. Huomasin, että se tullessaan kipeä, ontui ja tärisi. Kipinkapin lääkäriin ja lääkäri totesi, että Leolla oli 40 asteen kuume ja reisiluu oli murtunut. Se on jo menneen talven lunta, mutta miten saisin Leon rohkeammaksi??? Muiden kissojeni kanssa se kyllä mittelee voimiaan ja yrittää kovasti olla joukon kingi!
Vastaukset 4
Vanhimmat
meillä on kanssa kissa, tosin jo 8 vee. se pelkää samoja asioita ja sillä on sama juttu muuten mutta sen "pelkäämätön alue" on makuuhuone. sielä se on tyytyväinen elämäänsä eikä pelkää, ja kuten sanoit, tulee jopa puskemaan. se ei pelkää enää läheskään niin paljon kuin ennen, nykyään sen saa jopa kiinni alle puolen tunnin yrittämisellä. tämä johtuu siitä, että sen annetaan olla nykyään rauhassa. jos se hyppää sohvansarjalle niin se saa olla siinä eikä joku ole heti paijaamassa ja silittelemässä. kaikki kissat eivät nimittäin pidä liiasta huomiosta, ainakaan meidän. kokeilimme kissankasvattajan ohjetta olla huomioimatta kissaa, ja se toimi. ruokaa annetaan normaalisti ja muutenkin huolehditaan kuten aina, mutta ei silitellä, sylitellä eikä paijata. ollaan niinkuin ei kissaa olisikaan, kuljetaan ohi eikä edes päälle katsota. meidän kissamme alkoi pyytämään huomiota noin viikon päästä, ja nyt sitä voi jo pitää sylissä melkein minuutin ilman pyristelyä (ennen maksimi oli noin 2 sek....) kuulostaa julmalta, mutta toimii.
Tuo todella toimii, vaikka kuinka haluaisi kissaa paijailla. Meillä toinen kissa on myös hyvin pidättyväinen ja löytää tiensä juuri sen ihmisen luo, joka ei edes katsetta kissaan luo. Kissa nimittäin katsoo sellaisen ihmisen turvalliseksi ja lähestyy tätä paljon varmemmin kuin ihmistä joka kutsuu kissaa ja haluaa ehdottomasti silittää sitä.
Miau!
Kiitos neuvoista! Laitetaan heti kokeiluun. (Toi neuvo on oikeastaan itsestään selvä, mutta eipä tullut mulle mieleen!) Onneks mulla on kaksi muuta kisusta, joita saa hellitellä! Kurnau!
Miau!
Kiitos neuvoista! Leo-kisu on jo paljon rohkeampi, puskee kasvoihin ja yöllä tunkee viereen nukkumaan!
Kehräilemisiin!