Verikokeet!

Hieman korjausta edelliseen: mikäli sormenpäästä otettavasta kapillaariverinäytteestä tehdään mainittu Astrup-analyysi, kyseessä on veren ja siten elimistön happo-emästasapainon eli pH:n määritys. Sormenpäästä voidaan analysoida myös hemoglobiini pikamittauksena (esim. SPR:n veripalvelussa verenluovuttajien hemoglobiinitasoa seulottaessa), mutta valkosolulaskennat sen sijaan vaativat laskimoverinäytteen esimerkiksi kyynärtaipeesta.

Oksentelu vaikuttaa voimakkaimmin juuri elektrolyytteihin eli elimistön suolatasapainoon (kalium-, natrium- ja kloridi-ionit). Erityisesti kalium-arvoa on tärkeä kontrolloida, sillä liian matalana se voi aiheuttaa sydämen toimintahäiriöitä. Oksentelu voi elimistön kuivumisen myötä heijastua myös hemoglobiiniin (arvo paradoksaalisesti nousee), ja samoin ns. punasoluindeksit eli punasolujen määrä, tilavuus ja niiden sisältämän hemoglobiinin määrä voivat heiteillä, yleensä alakanttiin.

Veriarvoja kontrolloidaan sinun parhaaksesi, sillä niillä OIKEASTI on merkitystä elimistön toiminnalle. Oikein elimistönsä sekoittanut anorektikko ja/tai bulimikko voi joutua tiputukseen tai pidemmäksikin aikaa sairaalaan sisätaudeille ihan vain, koska keho (hermosto, lihakset, aineenvaihdunta yms.) ei kykene toimimaan tarkoituksenmukaisesti muuttuneissa olosuhteissa. Tämä vaikka esimerkiksi paino ei olisi mitenkään kriittinen.

Syömishäiriöistä parantuminen on valtavan pitkä ja kivinen prosessi. Jos ei muuta tällä hetkellä kykene tai jaksa itsensä eteen tehdä, on verikokeissa käyminen pieni paha, johon kannattaa suhtautua myönteisesti. Annetaan ammattilaisten tarkkailla tilannetta, ja annetaan heille mahdollisuus reagoida ja auttaa meitä silloin, kun se on välttämätöntä.

Rohkeutta itse kullekin "verenvuodatukseen", ja voimia pyrkiä parantumisen myötä myös elinvoimaisempiin tuloksiin kyseisissä kokeissa :)

Kaliumin saa tosi hyvin nousemaan parsakaalella, en tiedä on´ko suurta herkkua mut nostaa kaliumia ku söy aamulla.päivällä, illalla...tosi vähäkalorista ja koita olla oksentamatta.

esis kirjoitti:

Kaliumin saa tosi hyvin nousemaan parsakaalella, en tiedä on´ko suurta herkkua mut nostaa kaliumia ku söy aamulla.päivällä, illalla...tosi vähäkalorista ja koita olla oksentamatta.

Lue lisää

Kiitos viesteistänne! Tänään otettiin nuo kokeet, en tiedä vielä tuloksia.. Tuo astruppi kyllä pelottaa, kun otetaan sormesta ja muutenkin.

eisilläniinväliä kirjoitti:

Kiitos viesteistänne! Tänään otettiin nuo kokeet, en tiedä vielä tuloksia.. Tuo astruppi kyllä pelottaa, kun otetaan sormesta ja muutenkin.

Niin tuosta astrupista vielä ,kun sillä siis määritellään tuo veren/ elimistön happo-emästasapaino eli pH? Niin voisinko tuohon arvoon jotenkin postiivisesti vaikuttaa nyt päivää ennen koetta?

??? kirjoitti:

Niin tuosta astrupista vielä ,kun sillä siis määritellään tuo veren/ elimistön happo-emästasapaino eli pH? Niin voisinko tuohon arvoon jotenkin postiivisesti vaikuttaa nyt päivää ennen koetta?

Lue lisää

Elimistöllä on ONNEKSI todella hyvät luontaiset pH:n tasapainotus- ja korjausmekanismit (ns. puskurijärjestelmät, joista tärkein vety-bikarbonaatti), joten melkoisen vakavasta tilasta ja suurista muutoksista saa olla kyse, että elimistö muuttuisi niin happamaksi tai emäksiseksi, että se ei sitä itse pystyisi korjaamaan. Veren normaali pH on välillä 7.35-7.45, eli sitä todella pyritään säätelemään ja pitämään melkoisen vakiona. Näin taataan optimaaliset toimintaolosuhteet esimerkiksi entsyymien katalysoimille aineenvaihduntatapahtumille.

pH voi muuttua joko aineenvaihdunnan tai hengityksen "häiriötilan" tuloksena. Asidoosi (eli liiallinen happamuus, pH alle 7.35) voi johtua mm. diabeteksestä (ketoasidoosi), rajusta oksentelusta tai ripulista, myrkytyksestä, munuaisten toiminnanvajauksesta tai kudosten riittämättömästä hapensaannista (esim. shokki tai krooninen hengitysvajausta aiheuttava sairaus). Alkaloosista (eli liiallisestä emäksisyydestä, pH yli 7.45) ehkä "tunnetuin" esimerkki on hyperventilaation jälkitila, joka yleensä helpottuu pussiin hengittämällä. Alkaloosia voivat aiheuttaa myös tietyt lääkkeet yliannoksina.

Paljon pystyy siis keho korjaamaan ja säätelemään esimerkiksi virtsan pH:ta tarpeen mukaan nostamalla tai laskemalla, jolloin sopivia yhdisteitä erittämällä tai vastaavasti talteen keräämällä veren pH pystytään tuomaan taas ihannealueelle. Mitään poppaskonsteja maallikoille pH:n pikaiseksi muokkaamiseksi/korjaamiseksi ei oikeastaan ole (lukuun ottamatta siis esimerkiksi akuutin hyperventilaation hoitokeinoa eli paperipussia); ja vaikka olisikin, eihän sitä itse edes pysty arvaamalla määrittämään, pitäisikö pH:ta nostaa vaiko laskea. Kyllä elimistö yleensä fiksusti hyvinvoinnistaan huolta pitää - ja mikäli tilanne jostain syystä kehittyy tarpeeksi vakavaksi (vaikkapa vaikeassa myrkytystilanteessa), parhain, mopein ja luotettavin, sekä usein se ainoa mahdollinen tehokas, apu löytyy sairaalasta, yleensä tipasta.

Avohoidon kontrolliastrupissa tuloksena saadaan siis yleensä normaaleja tai korkeintaan ihan pikkuisen poikkeavia arvoja, joille ei siis juuri nyt-heti-välittömästi tarvitse tehdä mitään. Ja mikäli lääkärisi mielestä tulokseen pitää jotenkin erityisesti kiinnittää huomiota tai reagoida, usko pois - tuossa tilanteessa on vain hyvä asia, että astrup tuli otettua ja elimistöä voidaan avittaa taas oikeaan suuntaan.

Eli jos ja kun me haluamme pitää itsestämme huolta, ei kovin kannata vaivata päätään veriarvojen pikamuokkauksilla: nehän vain vesittäisivät koko idean kontrollien takana. Vaikka muuten aktiivinen pyrkiminen parantumista ja fyysistä terveyttä kohti tuntuisi kovin kaukaiselta ja epätodelliselta ajatukselta, annetaan muiden välittää meistä edes rehellisten verikokeiden verran :)