Vuosiksi kotiin ja töihin hautautuneen yhteishuoltajan lapset ovat nyt niin isoja, että yh:n olisi hyvä aika kaivautua ulos kolostaan. Karkeasti sanottuna: nyt elämään voisi mahtua uusi mies. Vaikeutena tietysti on se, että deittailun aloittaminen tuntuu olevan kamalan vaikeaa ja pelottavaakin varsinkin kun elämä on viime vuosina suuntautunut tosi pieniin ympyröihin. Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia näistä asioista. Eli: miltä tuntui, mitä on odotettavissa ynnä kaikkea muuta aiheeseen liittyvää mitä en älyä kysyäkään.
Äiti haluaa deittailla
Pulla-Ulla
4566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta erittäin varovainen kannattaa olla, kaikenlaisia ihmisiä kun on.
Kannattaa todella olla varovainen, tarkkailla eikä syöksyä suinpäin seikkailuun.
Ikäviä kokemuksia olen minäkin saanut kohdata, olen aika sukkelaan vetäytynyt heti kun olen huomannut että mihin olisin joutumassa.
Tuntuu että varttuneemmassa vapaassa miesaineksessa on todellakin suurimmassa osassa jotain sellaista selittävää, miksi ovat jääneet sinkkuina seilaamaan.
Tottakai se hiveli että minut huomattiin naisena, olinhan pitkään ollut vain äiti ja työntekijä :/ Plokkasin hyvän ensivaikutelman perusteella parhaimmat päältä. Valitettavasti muutaman juttutuokion jälkeen oli todettava, etteivät maailmamme oikein sittenkään kohtaa.
Mutta kun olin tämän tehnyt selväksi, en päässytkään muutamista tyypeistä irti. Kertakaikkiaan ei uponnut kaaliin, että en ole kiinnostunut. Mieletön soittelu ja tekstailurumba seurasi perässä. Onneksi en kertonut missä asun, varmaan tyypit olisivat tulleet kotiinkin vinkumaan.
Törmäsin seuraavanlaisiin tyyppeihin:
- Peräkammarin poikia joilla äidin kanssa riitoja/tarvivat vahvaa naista rinnalle joka pelastaa äidiltä ja vie pois. Yksi 45 vuotias kertoi jopa olevansa vielä "poika".
- Sairaseläkkeellä olevia tai sairaita, jotka halusivat ikioman hoitajan.
- Syvästi masentuneita, jotka eivät yhtäkkiä jaksaneet elää ilman minua ja jatkuvaa puhelimessa kuuntelemistani.
- Pienten lasten isukeita, jotka maalailivat kuvaa uudesta perhekuviosta kanssani.
- Tyyppejä, jotka eivät tulleet toimeen itsenäisesti, halusivat heti muuttaa kanssani yhteen.
Pahimmat olivat viemässä jo ensitapaamista seuraaviin treffeihin sukulaisensa luokse tai äitinsä luo kahville. Olivat parin tapaamisen jälkeen jo suitsuttaneet sukulaisilleen, että ovat löytäneet sellaisen naisen jonka kanssa kohta tanssitaan häitä.
- Ja sitten ukkomiehiä, jotka alkuun unohtivat mainita tämän seikan.
Kyllä tuli deittailuväsymys kertakaikkiaan. Alkuun hain seuraa mm. treffipalstoilta ja ravintoloista, en epätoivon vimmalla vaan katsellen ja tutkiskellen... mutta siellä ne pahimmat tapaukset juuri olivatkin.
Se oikea tuli vastaan ihan vaan sattumalta... tuttavan perhejuhlissa. Nyt olemme seurustelleet omaan tahtiimme vuoden verran.
samantapaisia kokemuksia, kuin edellisellä kirjoittajalla. Kaikenlaisia tyyppejä on tullut vastaan. Olen tutustunut deittipalstalla sekä ravintolassa. Missäpä niitä miehiä juuri muuten tapaisi, niin että voisi juttelemaankin alkaa. No mitään eroa ei ollut näiden kahden välillä, samanlaisia tapauksia tuli vastaan molemmilla tavoilla. Eli eipä johtanut mihinkään, ja n. pari vuotta sitten päätin taas tyytyä tähän yksinäisyyteeni, mieluummin niin, kuin huonon kaverin kanssa. Eipä ole ravintolassakaan tullut käytyä puoleentoista vuoteen.
Ensin kiitos kaikille teille, jotka olette vastanneet. Vähän tuollaisia kokemuksia pelkäsinkin kuulevani, mutta kiva, että jollekin on käynyt hyvinkin. Eron jälkeen suihkailin baareissa minäkin, mutta se loppui aika pian ja totesin, että yksin on kuitenkin ihan hyvä olla. Pitkässä juoksussa se ei vaan tunnu hyvältä vaihtoehdolta, vaan jotakin muutakin täytyy jo löytyä elämään. Oma perhe, työ ja harrastuksetkin riittävät vähäksi aikaa, mutta eivät ikuisesti. Epäilemättä minäkin törmäilen kaikenlaisiin juippeihin, mutta osaanpahan olla nyt varovaisempi, kun olen kuullut teidän kommenttejanne.