kuinka kauan siitä jo on kun jätit miut? en jaksa muistaa. ja kuitenkin...rakastan sua, vaikket sitä usko...sie haikailet vaan muitten perään, hamuat kuuta taivaalta, niinkuin minäkin...sinua. en vaan voi lopettaa. haluat ystävyyttä, mie enemmän. ei täst mittään tuu. meen nukkuun...näkeen unia sinusta. tiiän etten tuu koskaan oleen kenenkään toisen kans. siulle sydämeni jäi...vaan väliäkö sillä, yksin on hyvä olla, ikävöidä rakkautta jonka menetti.
terveisin taivaanrannan maalari, jota kukaan ei ymmärrä
terveisin taivaanrannan maalari, jota kukaan ei ymmärrä
Vastaukset 11
Vanhimmat
samat tunteet minullakin ollut jo pitkään.. vuosia... mutta pakko jaksaa ja yrittää unohtaa... niin pahalta kuin se kuulostaa ja niin vaikeaa kuin se onkin... ei toista voi omistaa vaikka se joskus olisikin ihanaa... jaksamisia sinulle ja vaali hyviä muistoja..
Ryhdistäydy nyt, äläkä ruikuta. Et ole ainoa jolle noin käy. Ei se elämä siihen lopu.
mutta muuta kuin sitä, joka on jo menneisyyttä. Varmasti aina muistaa ihanat hetket entisistä rakkauksista. Unohtaa ja haluaa unohtaa vaikeat asiat ja erojen syyt. Mutta aina on myös katsottava eteenpäin ja alettava elää nyt. Tartuttava rohkeasti elämään, se virtaa ja kuljettaa eteenpäin.
...mutta en rakasta, ketään muita kuin yhtä ainoaa.
siis nyt turha itsesääli huis nevadaan ja uutta rakkautta etsimään!!
Kaikilla meillä on joskus sydänsuruja, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.
Mulla on ainakin ollu niin pakahduttava sydänsuru etten uskonu ikinä siitä selviäväni, ja kuitenkin oon seurustellut sen jälkeen hyvinkin rakastuneesti.
Just nyt oon taas sinkkuna, mutta bongaus on käynnissä ja uskoisimpa että vappuna jo uus rakkaus kainalossa kuljetaan. Ja jos ei ni sit ei, suremaan ei kannata ruveta :))
miksi koko ajan pitäisi olla bongaamassa uutta tai seurustella? ihan kuin ilman suhdetta ei voisi elää täysipainoisesti. itselläni on hieman sama juttu kuin aloittaneella, olen päättänyt elää loppuelämäni sinkkuna, koska en saa häntä kenet haluaisin ja ylipäätäänkin seurustelusuhteista on tullut minulle ylettömän paljon harmia ja murhetta. minulla on ystäviä ja harrastuksia-mihin minä seurustelusuhdetta tarvitsen? ikävöin kyllä, mutta elän siitä huolimatta.
aloittaneelle tsemppiä! tiedän tasan miltä sinusta tuntuu...
...mihinkään. istun kotona kissani kanssa. kai se on niin sitten, et miun tarkoitus onkin olla yksin...kun ei kiinnosta niin ei.
kuulostat masentuneelle,mene hakemaan apua!hukkaat elämäsi noin.asioista pääsee yli kun ne käsittelee ja tekee töitä niiden eteen eikä jää itsesääliin ja takerru menneeseen.
ihan surku olo,oon samaa mieltä että kuullostat masentuneelta!Oisko mahdollista että menisit juttelemaan tilanteestas?Oikeesti sekin auttaa kun saa toiselle ihmiselle purkaa pahaa oloaan.
pärjään ihan hyvin yksin, en tarvitse elämääni ihmisiä jotka eivät kiinnosta. voin muistella asioita mitä me sillon joskus tehtiin yhdessä. onhan miulla ystäviä, joiden kanssa on juteltu, vaan nekin kannustavat baariin bongailemaan. eivät ymmärrä. kiitos myötätunnosta, mutta mie olen päättänyt elää yksin.
Usko siihen että sinunkin elämääsi rakkaus tulee uudestaan sitten kun on tullakseen.Ei sinun tarvitse mennä baariin ketään bongailemaan tai mihkään muuallekkaan.Mutta "ihmisten ilmoille" sinun kannattaa mennä.Vietä vaikka iltaa kavereiden kanssa.Kunhan kuljet avoimin sydämin niin varmasti onni palaa sinunkin elämääsi sillä paistaahan se aurinko joskus risukasaankin!:)