Olisi kiva saada jotain mielipiteitä asiaan joka on nyt suurin huoleni. nImittäin ero tuli, ja ja meillä on n.2vee lapsi, kumpikin rakastaa sitä yhtäpaljon ja haluisi itselleen, ainoa ratkasu taitaa olla että lapsi elää vuoroviikoin kummallakin, mutta miten lapsi pärjää tälläisessä? Hirveästi negatiivistä oon kuullut ulkopuolisilta...
Onko jolain kokemusta?
T.hätääntynyt
Onko jolain kokemusta?
T.hätääntynyt
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja lapsi on minulla vuoroviikoin. Näin on ollut marraskuun alusta, sitä ennen lapsi oli joka viikonloppu KAIKKI vapaani.
Hyvin se näinkin menee, vaikka tietysti ehjä perhe olisi ollut parempi..
Meillä lapset on olleet erosta asti yhtä paljon kummassakin kotona. Ja näin on mennyt jo yli 5 vuotta ja kokemuksemme on pelkästään positiivinen. Lapsilla on todella hyvät ja läheiset suhteet molempiin vanhempiinsa ja ovat muutenkin erittäin tasapainoisia. Nuorimanen oli 3v ja vanhempi 6v, kun erosimme. Lähtökohta oli, että erotilanteessa kumpikin halusi näin, joten itsestäänselvyys oli myös, että asuisimme samalla paikkakunnalla ajatellen tulevaisuutta ja ennenkaikkea koulua ja kavereita. Ero kun on muutenkin kamala tilanne, niin ei haluttu erottaa muuten tutusta ympäristöstä (silloin oli kyseessä hoitopaikka ja eskari)
Alussa lapset kuskattiin autolla, kun olivat pieniä. Nyt vaihtopäivänä esim. lähtevät kotoa A kouluun ja kun pääsevät koulusta menevät kotiin B pyörillä. Molemmissa kodissa on omat huoneet ja tavarat. Vaatteita kuskataan edelleen, jos tarvis.
Ei ole kauaa, kun asiasta juttelin vanhemman pojan kanssa ja hän ei haluaisi missään nimessä asua toisen vanhemman kanssa ja vierailla esim. isällänsä (tai äidillä), vaan hän kokee molemmat taloudet omaksi kodiksi. Hänen mielestä puolet ja puolet on lapselle oikea ratkaisu erotilanteessa, koska kuulemma rakastaa molempia yhtä paljon ja haluaa viettää myös aikaa molempien kanssa yhtä paljon. Iskän kanssa harrastetaan kaikkea miesten juttuja (urheilu, näpräily autotallissa nyt projektina mopon kokoaminen sun muut miesten jutut) ja äidin kanssa jutellaan tytöistä, koulusta, sairauksista. Eli poikamme jäisi monesta asiasta paitsi, jos hän olisi isällänsä esim. vain viikonloppuisin. Nyt on enemmän aikaa ns. normaaliin elämään (minä miellän, että viikonloppuvierailijalle järjestetään monsti sellaisia "juhlaviikonloppuja" ja arki jää kokematta)
Joten meillä on toiminut tämä todella hyvin ja lapset kokevat tämän ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi. Joillakin toisilla asiat on toisin ja paljon se riippuu myös omasta ja toisen vanhemman luonteesta ja väleistä. Meillä lähtökohta on koko ajan ollut, että aikuiset eroavat ja lapset ei eroa vanhemmista sekä se että lapsilla on oikeus rakentaa molempiin vanhmpiin normaali isä/äiti suhde ja heidän ehdoilla on todella pitkälle toimittu. He kun ovat meille molemmille (isälle ja äidille) kaikista rakkaimpia.
Terv. äiti
Kiitos vastauksista, helpotti kummasti. yhä tahtoisin kuulla lisää jos jollain on kokemuksia :)
älkää tehkö sitälapselle.lapsi tarvitsee yhden kokoaikaisen kodin.lapsen paikka on äidin luona.enhän taustoja voi tietystitietää mutta oletan että äitinä olet hänet pääasiassa hoitanut.vanhemmiten lapselle voi tulla ongelmia tuollaisesta järjestelystä.lapsen helpompi tottua pienenä joka toinen vkl isän luona systeemiin.eikös nuo sosiaali täditkin tätä ns. normaali eroissa suosittele
Kyllä se on isä yhtä tärkeä lapselle siinä kuin äitikin. Mistäs tuollaisia olet päähäsi saanut, että lapsen paikka on äidin luona?? Jos isä on normaali (tarkoitan ettei ole esim. alkoholiongelmia eikä käytä henkistä eikä fyysistä väkivaltaa) on lapselle yhtä rakas isä kuin äitikin. En itsekkään voisi sanoa että äitiäni olisin enemmän rakastanut kuin isääni. Kyllä he molemmat ovat olleet aina yhtä rakaita minulle.
Ja sitten vielä lapsi tarvitsee rakastavan kodin molempien luona. Tunteen, että molemmat talot/asunnot ovat hänen koti. Meillä se on onnistunut. He eivät koskaan, siis koskaan vieraile toisen luona. Ja näin he kuulemma itsekkin tuntevat. Koti on siellä missä sydänkin!!
Mistä olet tullut siihen tulokseen että lapsi tarvitsee yhden kodin? Miksi olet niin varma että on hyvä että lapsi menee toiselle vanhemmalle KYLÄÄN eikä kotiin?
»oletan että äitinä olet hänet pääasiassa hoitanut»
Niin oletuksesta taidat kaiken muunkin ammentaa, vai mitä?
»lapselle voi tulla ongelmia tuollaisesta järjestelystä»
Voi tulla, voi olla että tulee ongelmia myös yhden kodin ja yhden kyläilypaikan järjestelystä. Vai onko sinulla vankkaa tietoa siitä, ettei "yhden kodin lapsilla" ole koskaan ongelmia?
»lapsen helpompi tottua pienenä joka toinen vkl isän luona systeemiin.»
Lapsen on aivan yhtä helppo tottua myös kahden kodin systeemiin.
»eikös nuo sosiaali täditkin tätä ns. normaali eroissa suosittele»
Osa suosittelee, osa ei. Sinähän tietysti uskot vain toisia suosituksia eikä sinua kiinnosta omista oletuksistasi poikkeavat ajatukset vaikka olisivat miten perusteltuja.
Eli nyt pyytäisin sinulta hieman vakuuttavampia perusteluja.
lapsia heitellään viikko sinne toinen tänne.Kun lapsesi ovat aikuisia niin takuulla kuulet kunniasi.
suuren Kiitoksen, etten erottanut heitä isästänsä, vaan heillä on ollut mahdollisuus rakentaa läheinen suhde isänsä kanssa. Katsos kun isä ja äiti ovat aina lähellä ja läsnä, luo se turvallisuutta lapselle ja kun me kasvatamme lapsiamme samojen oppien ja normien mukaan, ei heidän päänsä "mene sekaisin". Ja sitten murrosiässä, kun ja jos ongelmia ilmenee, voimme me vanhemmat vetää yhtäköyttä, kun emme ole pilanneet keskinäistä suhdettamme lapsistamme riitelyyn.
Ja kun ulkopuoliset katsovat lapsiamme (opet,terkkarit, sukulaiset ja vieraat) saamme jatkuvasti kuulla kuinka fiksuja ja tasapainoisia lapsia olemme onnistuneet kasvattamaan. Ja minä uskon, että syy on meidän molempien yhtenäinen panos kasvatustyössä ja se suuri Rakkaus mitä he saavat kokea meiltä molemmilta. Heille kaksi kotia on rikkaus, joidenkin sitä vain on vaikea hyväksyä.
Alkuperäiselle tahdon sanoa, että meitä on onnistanut ja se vaati sitä että molemmat on aikuisia, ilman katkeruutta ja riitaa. Ei haukuta tai panetella ex-puolisoa vaan kunnioitetaan häntä ihmisenä. Näin lapsesi oppii myös kunnioittamaan vanhempia ja kanssaihmisiä. Onnea lapsenne kanssa!! Ja muistakaa, vaikka te kaksi ette ehkä toisia enään Rakasta, se lapsi Rakastaa teitä molempia täydestä sydämestä ja te molemmat häntä eniten maailmassa!!