hei. olen vähän yli parikymppinen poika.
olen hiukan ujo, silti suhteellisen kivan näköinenkin. tärkeintä on kuitenkin, että olen näkymätön.
päivisin ja joskus iltaisinkin olen ihmisten ympärillä, mutta aina yksin ja huomaamattomasti. ihmisiä tulee vastaani, joskus katselen tyttöjä, saatan joskus jopa vähän hymyillä. olen kuitenkin näkymätön. kaikkein pahinta ovat paikat, joissa muilla on kivaa. tällöin näkymättömyyteni näkyy parhaiten. ihmiset hauskaa pitäessään tallovat varpailleni, tönivät. kun he kulkevat kohdasta a kohtaan b, he kulkevat juuri minun vieritseni, koska minut on helppo ohittaa. pikku hiljaa sitä alkaa karttaa kaikkea tätä. ja yhtäkkiä huomaa, että aika humahtaa ohitse ja sinä istut yksinäsi kuuntelemassa vieraista asunnoista kaikuvia riemun ähkäisyjä, huonoa musiikkia ja pullojen kilinää.
yksi aivan sietämätön asia on pariskunnat. tunnen väkevää tahtoa sylkäistä suutelevien parien päälle.
tähänkin on kai syynsä. olin uskottomattoman rakastunut. siitä on nyt jo aikaa. tyttö rakasti myös minua. mutta ei niin kauan kuin olisin tarvinnut (=loppuelämäni kait). hän oli ei ainoastaan rakkaani, vaan myös paras ystäväni. hän oli se, jolle kerroin hyvät ja huonot asiat. se, jonka lähellä pitäminen oli jotain mistä puhuminenkin vaatisi uuden kielen keksimistä.
kun suhde loppui, yritin pysyä optimistisena. en ole ystävystynyt (tai olen, mutta jostain syystä
pienetkin ystävyyden siemenet tuppaavat hukkumaan jalkakäytävien viemäreihin sadeveden mukana) oikeastaan kehenkään sen jälkeen. saati ihastunut. ja tästä tosiaan on jo tovi. tuntuu, että ennen häntä minulla ei ollut elämää. eikä taatusti hänen jälkeensä. hän voi hyvin.
joku on joskus muodon vuoksi yrittänyt tutustua minuun, ennen kuin on tiennyt minusta mitään. tuntuu vain, että pakottamalla ei voi syntyä mitään. tuntuu omituiselta, että kokonaisessa kaupungissa ei tunnu olevan yhtään ihmistä jonka kanssa voisi kuvitella ystävystyvänsä, saati ihastuvansa. enkä minä tarvitsisi ystäväkatrasta. yksi ihmissielu riittäisi.
niin, ei minulla mitään asiaa ollut. terveisiä näkymättömille tytöille. wherever you might be.
olen hiukan ujo, silti suhteellisen kivan näköinenkin. tärkeintä on kuitenkin, että olen näkymätön.
päivisin ja joskus iltaisinkin olen ihmisten ympärillä, mutta aina yksin ja huomaamattomasti. ihmisiä tulee vastaani, joskus katselen tyttöjä, saatan joskus jopa vähän hymyillä. olen kuitenkin näkymätön. kaikkein pahinta ovat paikat, joissa muilla on kivaa. tällöin näkymättömyyteni näkyy parhaiten. ihmiset hauskaa pitäessään tallovat varpailleni, tönivät. kun he kulkevat kohdasta a kohtaan b, he kulkevat juuri minun vieritseni, koska minut on helppo ohittaa. pikku hiljaa sitä alkaa karttaa kaikkea tätä. ja yhtäkkiä huomaa, että aika humahtaa ohitse ja sinä istut yksinäsi kuuntelemassa vieraista asunnoista kaikuvia riemun ähkäisyjä, huonoa musiikkia ja pullojen kilinää.
yksi aivan sietämätön asia on pariskunnat. tunnen väkevää tahtoa sylkäistä suutelevien parien päälle.
tähänkin on kai syynsä. olin uskottomattoman rakastunut. siitä on nyt jo aikaa. tyttö rakasti myös minua. mutta ei niin kauan kuin olisin tarvinnut (=loppuelämäni kait). hän oli ei ainoastaan rakkaani, vaan myös paras ystäväni. hän oli se, jolle kerroin hyvät ja huonot asiat. se, jonka lähellä pitäminen oli jotain mistä puhuminenkin vaatisi uuden kielen keksimistä.
kun suhde loppui, yritin pysyä optimistisena. en ole ystävystynyt (tai olen, mutta jostain syystä
pienetkin ystävyyden siemenet tuppaavat hukkumaan jalkakäytävien viemäreihin sadeveden mukana) oikeastaan kehenkään sen jälkeen. saati ihastunut. ja tästä tosiaan on jo tovi. tuntuu, että ennen häntä minulla ei ollut elämää. eikä taatusti hänen jälkeensä. hän voi hyvin.
joku on joskus muodon vuoksi yrittänyt tutustua minuun, ennen kuin on tiennyt minusta mitään. tuntuu vain, että pakottamalla ei voi syntyä mitään. tuntuu omituiselta, että kokonaisessa kaupungissa ei tunnu olevan yhtään ihmistä jonka kanssa voisi kuvitella ystävystyvänsä, saati ihastuvansa. enkä minä tarvitsisi ystäväkatrasta. yksi ihmissielu riittäisi.
niin, ei minulla mitään asiaa ollut. terveisiä näkymättömille tytöille. wherever you might be.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo oli vaikuttavasti kirjoitettu!!
Uskon, että tulet löytämään jonkun kaltaisen ihmisesi. Ennemmin tai myöhemmin. Sitten näet :)
Ihanahan sinä olet! Tule esiin vain! Omalla tavallasi!
Olet todella upea ihminen. Tunteva, tunteellinen, syvästi ajatteleva.
Sinun on ehkä vaikea löytää samantyylistä seuraa, koska heitä on aika harvassa. Mutta uskon, että löydät, tai itseasiassa tiedän sen, mutta se voi viedä hetken aikaa.
Itse tunnistin itseni sinun kuvauksestasi, vaikka olenkin nainen ja sinua vanhempi.
Kerrottakoon, että voisit olla eräs nettiystäväni, sanasta sanaan samanlainen, ajatuksiltasi, "käytökseltäsi".
Sillä erotuksella, että hän löysi rakkaansa kuukausi sitten. Vaikka ei uskonut ikinä löytävänsä.
Siis, älä luovu toivosta, sinäkin löydät, varmasti.
Mäkin olen todella yksinäinen.
Itkettää katsella onnellisia ihmisiä.
Tiedän,että se on typerää.
Tuntuu vaan niin raskaalta tämä kaikki.
Masennukseen on hukkunut parisen vuotta. Tekemättä mitään.Pystymättä mihinkään.
Se tappaa sisältä ja kun se tuska vihdoin katoaa (tai luulee sen katoavan) tulee tyhjyys kun ei ole enää ketään.
Kaikki lähtivät lukion päätyttä omille teille.
Minä jäin yksin.
Pian pitäisi astua elämään.
Antaa kasvojen näkyä myös näiden seinien ulkopuolella. Itkettää.Pelottaa.
En todellakaan tiedä olenko valmis.
Mutta pakko. Tänne en vain voi jäädä.
halauksia ja rutistuksia kaikille.
hienoa, että olet sentään harkinnut mielessäsi muutosta aikaisempaan. Se on kuule jo kokonainen askel eteenpäin! Muutoksethan alkavat aina ihan pikkuriikkisistä asioista..