"Pintaa syvemmältä"

Kevää voi haistaa.
Aurinko paistaa. Se saa ihmiset avaamaan takkejaan, puristamaan hieman hymyä talvisen, kiireen pingottaman naamarin takaa.
Kirjailtu käsilaukkuni heilahtelee rytmikkäästi edestakaisin minun kävellessäni hänen työpaikalleen. Olemme sopineet tapaamisen tälle päivälle, tutkimukseeni liittyen.

Kengänkorkoni napsahtelevat kovaäänisesti kivilattialla, jota ovat parin viime vuosisadan saatossa kuluttaneet lukemattomat jalkaparit.
Askeleeni kaikuvat korkeassa portaikossa; tämä on joskus kauan sitten ollut sairaala.

Tutkimusprojektini on lähtenyt erittäin hyvin käyntiin. En kuitenkaan ole saanut enää kuukausiin silmiäni irti sen vetäjästä.

Eilen kukkalähetti toi ruusuja kotiovelleni. Tiedän, että lähettäjä on hän. Niistä katseista ei ole voinut erehtyä. Hieman ujona suomalaisena miehenä hän näköjään odottaa seuraavaa siirtoani.

Huhtikuun aurinko paistaa käytävään. Pitkä mies avaa oven, hänellä on kauluspaita ja farkut päällään. Tunnen laadukkaan partaveden äärimmäisen kiihottavan tuoksun.

Hänen katseensa eivät ole jääneet minulta huomaamatta. Moikkaan ja koetan olla tottunutta. Istahdan pehmeällä nahkasohvalle, ja alta aikayksikön ilmestyy mukillinen höyryävää café lattea käteeni.

-Toin nämä paperit, aloitan varovasti. -Tämä osio alkaakin sitten olla valmis.

Hän selostaa minulle joitakin sanamuotoja. Selostus menee minulta täysin ohi korvien.

- Kuunteletko sinä ollenkaan?
Punastun, hän sai minut kiinni itse teosta, ainakin ajatuksissa.

Pieni, tyylikäs käyntikortti sujahtaa käteeni.
-Tule tuohon osoitteeseen illalla klo 20, niin katsotaan.

Vain vaivoin saan paperini kerättyä, ja nousen sohvalta. Polveni tutisevat, en halua hänen huomaavan sitä. Tuntuu kuin minua olisi nöyryytetty. Mitä hän nyt vielä haluaa? Itsepähän en kuunnellut. Mitä lisäselvittelyjä asia voi vaatia? Tämänhän piti olla jo valmis.
Se lipsahtaa minulta kuin huomaamatta.

- Kyllä se vaatii vielä katsomista. Minulla on kotona nopeampi nettiyhteys kuin täällä. Sinähän sanoit, että omassa koneessasi on nyt virus?

Punastun. Tosiaan, olin jo unohtanut asian. En ole vieläkään ehtinyt korjata sitä. Kaverini avomies oli luvannut tulla oikaisemaan asian, mutta hänkään ei ole ehtinyt.

Hän suo minulle paljon lupaavan hymynsä.
-Nähdään illalla.

Nyökkään ja poistun.

Askeleeni vievät kuin itsestään kosmetologiseen hoitolaan. Tiedustelen aikaa brasilialaiseen vahaukseen, ja saankin sen saman tien. Pian alapääni on sileä kuin meren huuhtoma rantakallio. Vielä hieman aloe vera -öljyä päälle, ja hyvä on.

Ehdin hyvin käydä asunnollani ydinkeskustassa. Yritän saada tietokonettani toimimaan, laihoin tuloksin. Luovutan ja oikaisen sohvalle päiväunille. Onneksi minulla ei tänään ole töitä.

Ehtisin hyvin nukkua muutaman tunnin, mutta uni ei tule kuin parin tunnin pätkissä.

Puoli kuudelta luovutan ja menen suihkuun. Olen siellä kauan.

Rasvaan kroppani hyväntuoksuisella, vartalovoiteella ja meikkaan huolellisesti. Pirskotan päälleni L´air du Tempsiä.

Nytpä saa mies, mitä mieli tekee. Punainen sukkanauhavyö ja mustat stay-up-sukat, samanväriset rintaliivit ja pikkuruiset stringit. Pitkä musta hame ja tiukka punainen pitsipusero, joka peittää enemmän kuin paljastaa. Vielä keskikokoiset, kultaiset timanttikorvarenkaat korviin ja pitkä musta neuletakki mukaan. Musta popliinitakki vielä päälle.
Olen valmis.

Katson muhkeaa ruusukimppua, jonka olen laittanut eteisen pöydälle maljakkoon. 32 verenpunaista ruusua levittää huumaavaa tuoksuaan kaikkialle pienehköön huoneistooni. Paketin mukana tuli kortti, jossa ei ollut lähettäjän nimeä.
Tuon pienen, tasaisen käsialan tuntisin silti missä vain.

Ulkona ilta hämärtyy. Ratikalla pääsen aivan perille asti. Viime hetkellä tajuan tarkistaa, että paperit ovat mukana, ja joudun vielä palaamaan hakemaan ne.

Katson peilikuvaani vanhan hissin pienestä peilistä, ja pidän tällä kertaa näkemästäni. Joku voisi kyllä sanoa ilmettäni hieman pelästyneenkin näköiseksi. Poskilleni on noussut hienoinen, kiihtynyt puna.

Puristan käyntikorttia hikisessä kämmenessäni. Tarkistan vielä kerran, että osoite on oikea. Turhaahan se on.

Olen juuri ajoissa paikalla. Hän avaa paksun oven. Uunilohen tuoksu tulvahtaa nenääni. Ei voi olla totta! ajattelen. Hän on tehnyt minulle ruokaa. Tajuan, etten ole syönyt koko päivänä mitään.

Hän auttaa takin yltäni ja laittaa sen naulakkoon. Hänen katseensa seuraa minua kiinteästi, kun seisahdun hetkeksi eteiseen.

Ojennan paperipinon hänelle.

- En saanut konetta vieläkään toimimaan.

- Näytäpäs.

Hän tutkiskelee papereita hetken, käskien minun istua sohvalle.

- Tämähän näyttää erinomaiselta.

Sydämeni alkaa hakata. Tässä on nyt jotain muuta. Hänen ei ollut alun pitäenkään tarkoitus keskustella illalla tutkimuksesta kanssani. Miten kiihottavan hienotunteinen, komea mies.

Hän laskee nipun käsistään sohvapöydälle. Tunnustelen jaloillani pehmeää, upottavaa itämaista mattoa. Juuri sellaista, jota olen aina himoinnut omaan olohuoneeseeni.

Hän laittaa stereot päälle pienellä kaukosäätimellä. Vaimea, romanttinen musiiki alkaa kuulua isoista kaiuttimista. Hetken vain kuuntelen tunnetun mieslaulajan samettista ääntä.

- Ethän sinä minua tänne sen tutkimuksen takia pyytänyt, minulta pääsee.

- En.

Hetken on aivan hiljaista, vain musiikki soi. Hänen silmänsä tuikkivat. Alapääni alkaa kostua. Seksikäs parransänki on aivan käteni ulottuvilla, vain puolen käsivarren mitan päässä.

Miten toista voikaan himoita niin paljon, silti tietämättä täysin, miten lähestyä? Punastun kuin koulutyttö. Mies on äärimmäisen lahjakas, hieno ihminen. Ja hän on tehnyt minuun syvän vaikutuksen.

Hän ojentaa kätensä, ja tartun siihen.

- Odota, kala on uunissa, otan sen pois.
Kuulen naksahduksen, kun hän kääntää uunista virran pois.

Hän istahtaa vierelleni sohvalle, laittaen hitaasti käteni hartioilleni kuin vanhan ajan herrasmies ainakin.

Menen häntä hieman lähemmäs. Hän kääntää stereot pois päältä ja vetää minut kainaloonsa. On niin hiljaista, että saatan kuulla hänen sydämensä lyönnit.

Hänen puheessaan voi kuulla hienoisen ruotsalaisen korostuksen.
- Minä olen ajatellut sinua paljon.

Katson häntä suoraan silmiin. Hän tarttuu olkapäistäni tiukemmin ja vetää minut vielä lähemmäs, suudellen pitkään. Alkaa kaduttaa koko ajatus, ei hän ole mikään eilisen teeren poika näissä asioissa.

Pelkään kosteuteni jo melkein alkavan valua. Hän nousee seisomaan vetäen minutkin mukanaan, alkaen avata puseroni nappeja.

Irroitan hänen kätensä puseroni kaulukselta. Hetken vain seison ja ihailen silmieni edessä olevaa näkyä. Alan kiskoa vaatteita hänen yltään.

Riisun itse pitsipuseroni. Hän henkäisee nähdessään punaiset rintaliivini. Otan askeleen, pari välimatkaa.

- Tule tänne.

Lasken käteni hänen kivikovalle etumukselleen. Silkkibokserit alkavat muistuttaa telttaa. En joudu pettymään.

Hän voihkaisee tukahtuneesti, kun pyydystän hänen valtaisan elimensä pään huulieni väliin. Alan kiusata herkkää terskaa kielelläni säälimättä. Kieleni kiertää pitkin tuon massiivisen kalun vartta, uudelleen ja uudelleen.

- Älä enää, haluan tehdä sinulle hyvää, hän parahtaa.

Hän irrottautuu otteestani ja kaapaa minut syliinsä, kantaen makuuhuoneeseen. Hän kiskoo yltäni hameen ja näkee sukkanauhat. Että miehellä voikin seistä niin, että näyttää siltä, kuin hän halkeaisi siihen paikkaan seisokkinsa kanssa!

Makaan selälläni sängyllä. Hän kiskoo hampaillaan rintaliivieni olkainta alas, mutta luovuttaa sitten. Hän kiskaisee olkaimet alas, varovasti. Täyteläiset rintani ovat nyt aivan hänen ulottuvillaan.

Hän pyörittää kieltään kivikovan nännini ympärillä. Toinen nänni saa samanlaisen käsittelyn. Ahnas suu kiusaa rintojani niin pitkään, että jo lähes anelen häntä siirtymään alemmas.

Hän siirtää stringieni haarakappaletta sivuun, tuntien kosteuteni pitkissä sormissaan.
Mitä ne vielä minulle tekevätkään.

Hän alkaa hieroa klitoristani hellästi. - Miksen tullut jo aikaisemmin, voihkaisen ääneen, hänen nimensä perään.

Kosteuteni valuu hänen sormilleen kuin desilitran mitalla kaataen. Pyynnöstäni mukaan luiskahtaa toinenkin sormi.

- Ihana nainen.

Hän ei anna minulle orgasmia, ei käsin. Juuri kun olen saamassa, hän lopettaa. Hän käy selälleen vuoteelle. Kalu seisoo jykevästi, kuin partiopoika.

Istahdan hitaasti hänen syliinsä, ottaen kalun sisälleni. Luoja miten iso se onkaan. Se täyttää minut kokonaan.

Miten hyvää se tekeekään. Hän puristelee pehmeää takapuoltani, ottaen siitä sitten kunnolla kiinni. Vikisen hänen jämäkässä otteessaan.
Miten ihana tuo iso kalu onkaan. Mies allani huokailee tyytyväisenä. Ei tulisi mieleenkään nousta tästä mihinkään, asentoa vaihtamaan.

Aloitan lähes eläimellisen ratsastuksen. Kalu hinkkaa pilluani sisäpuolelta, juuri parhaasta paikasta. Hän huomaa sen, sovitellen sormiaan halusta turvonneen klitorikseni päälle. Orgasmi tulee, kun hän hieroo minua taitavilla, pitkillä sormillaan. Pilluni nesteet valuvat hänen käsilleen. Miten hyvää hän minulle tekeekään.

Silmät puoliavoimina hän makaa allani, hänen on jo vaikeaa pysyä paikallaan itsekään. Vielä pieni orgasmi huuhtoo ylitseni kuin vuorovesiaalto. Haluan lisää, lisää... hän joutuu jo pidättelemään itseään.

Hän haluaa tulla minun päälleni, vaihdamme asentoa. Hänen patukkansa solahtaa kiimasta liukkaaseen pilluuni helposti. Hän on aivan lähellä. Leukapielet kireinä, kasvot hiestä kiillellen hänen työskentelee. Hänen ihanainen elimensä jyskyttää minua, kiimaista naista, yhä kiihtyvällä tahdilla. Raavin hänen selkäänsä nautinnon lakipisteessä. Hänen lastinsa lentää pilluni perukoille; mies voihkaisee ja huokaisee samaan aikaan.

Hetkeen emme puhu mitään. Hän makaa kyljellään vieressäni vuoteella. En halua rikkoa tätä hetkeä puhumalla.
Hänen kauniissa silmissään lainehtii valtameren sini.

Nukahdamme sylikkäin, olemme kumpikin tulleet eräänlaiseen päätepisteeseen. Enää ei tarvitse etsiä sitä, mikä vielä eilen puuttui.

Aamulla herään, kun Hesari kolahtaa postiluukusta.

Kevät vaihtuu kesäksi, kesä kääntyy pikkuhiljaa syksyksi.

Vihkisormuksiemme ulkopinnalle kaiverretaan "amor vincit omnia" (rakkaus voittaa kaiken).