isukit

Itse ajattelin että en ole raskaana,yritystä oli 9kk.Avokki sanoi muutaman kerran että tee nyt se testi(menkat 10päivää myöhäs).No sitten menin tekemään ja annoin testin avokille.Heti ilmestyi kaksi punaista vahvaa viivaa.
Avokki sanoi että mähän sanoin,susta näkee;)

Siinä pusuteltiin ja halailtiin.
Kumpikin innoissaan.

La elokuussa ja isukki silittelee,pusuttelee jne masua joka päivä

Hiljaa oli meilläkin, mutta hymyili. Lapsi oli toivottu ja yritystä oli takana puoli vuotta. Minä panikoin koko raskauden ajan milloin mistäkin, mutta mies oli kovin luottavainen että kaikki menee hyvin. Ja niin menikin. Sen kummemmin ei raskausaikana ottanut osaa odotukseen, mikä välillä otti pahasti minua pattiin ja muutaman kerran tuli asiasta riideltyäkin. Mutta kaikki ovat erilaisia, ei kannata huolestua. Kyllä se isukin innostus sieltä vielä tulee, viimeistään kun lapsi syntyy. Meillä ainakin mies vuodatti paljon enemmän onnenkyyneleitä synnärillä kuin minä :)

Vähän aikaa sitten totesimme että olen taas raskaana, esikoinen oli silloin 3 kk. Mies oli ihan onnesta soikeena, minä taas hieman kauhuissani, että miten sitä pärjätään. Olen ihan kateellinen hänen positiiviselle asenteelleen, osaisinpa minäkin olla stressaamatta.

Takuulla sinunkin miehesi vielä tajuaa minkä ihmeen olette saamassa, sulatteluun menee äijillä yleensä vähän kauemmin:) Onnea odotukseen!!

Meillä meni tuo uutisen kuuleminen hieman eri tavalla kuin normaalisti. Minä nimittäin jouduin ensiapuun massiivisen sappikohtauksen takia ja kuukautisten ollessa myöhässä 2 vkoa (sinänsä normaalia, koska aina ollut epäsäännöllinen rytmi), tehtiin siellä myös raskaustesti varmuuden vuoksi.
Koko yön valvoneena odottelin vaan lupaa lähteä kotiin nukkumaan, mutta kun lääkäri viimein kertoi testien tulokset tyyliin: "Kaikki testit näyttävät normaaleilta ja niin, raskaustesti on positiivinen", voitte kuvitella kuinka leuat loksahtivat sekä minulla että miehelläni täysin ammolleen eikä väsymyksestä ollut tietoakaan! Yli vuoden yrityksen jälkeen olin jo pikkuhiljaa asennoitunut siihen, ettei meille omaa pienokaista suoda, vaan toisin kävi! :)
Vieläkin (rv 15 4) olemme täysin päästämme pyörällämme ja varovaisen innostuneita, vaikka välillä tuntuu, ettei tätä ole vielä kumminkaan kunnolla tajunnutkaan! :)

Tein testin aamulla kun mies oli vielä nukkumassa.en osannut odottaa plussaa vaikka sitä kovasti toivottiin. Menin herättämään miehen testin tehtyä.Silitin poskea ja sanoin uniselle kullalle et "kuule kulta,nyt näyttää siltä että meille on tulossa vauva."
Mies nappasi mut kainaloon ja veti peiton meidän päälle.Siinä me maattiin ihan hiljaa hymy huulilla:)

muutaman päivän ihanan typerä hymy huulillaan ja silitteli masuani.
Eikä malttanut olla vihjailematta kavereilleen, kuinka asuntomme varmaankin tulee pian käymään pieneksi,
vaikka yritin toppuutella. Tiesimme tuloksen jo ennen testin tekoa, niin selvät olivat oireet.

Nyt viikkoja ja kasassa 22 ja alkanut jutella masulle.
Työmatkoilta aina tuo pikkuiselle tuliaisia ja kyselee Meidän vointiamme.
Ensimmäisenä kotiin tultuaan tervehtii masua ja sitten vasta minua ;-)

Eipä mies paljoa innostunut, sanoi että sähän tiedät mitä tehdä (=abortti), mut mä en edes harkinnut moista. Eikä se ole mun mahaa tunnustellut saati sitten jutellut sille :D

neuvolan testin jälkeen laitoin tekstarin "reissumiehelleni". asiasta intoiltiin yhdessä ja mies kielsi, etten saa kertoilla kaikille heti..

nyt kun maha on jo iso, silittää viimeisenä lähtiessään vauvaa ja juttelee omiaan "masulle". aina iltaisin kyselee kuinka on liikuttu jne.. läsnäollessaan koittaa mennentullen masua. siis meillä on kyllä niin mukana kaikessa, että ei vois paremmin olla..

samoin kaikki hankinnat mitä ollaan tehty, mihinkään ei ole kuulunut, että onks toi pakollinen tmv. vaan sanoo itsekin, että tämä lapsi on ansainnu vain parasta (ei ole ensimmäinen)..

tosi helppoa minulle ja nautittavaa aikaa!