Voiko olla uskomassa (=vanhoillislestadiolainen) vain ns. kaiken varalta? Eli vaikka kuinka tekisi mieli tehdä syntiä jne, mutta kun muistaa, että ei halua joutua kadotukseen, niin uskoo (on uskovainen) siksi?
Kysymys vanh.lestadiolaisille
Tomi
211421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Kuvaamaasi tilannetta kutsutaan kilvoitteluksi. Synti on sellaista. Se houkuttaa ja lupaa paljon, mutta jälkeenpäin tulee paha ja syyllinen olo. Synnin houkutuksista ei kukaan ole vapaa. Vaikka kuinka olisi uskovainen, silti se houkuttelee, ja voi sanoa, että uskovaista se vasta houkutteleekin.
Uskominen on sitä, että uskoo syntinsä anteeksiannetuiksi ja tunnustaa, että Jumala on.Suun tunnustus ja sydämen usko pelastavat Kun lankeaa, niin on lupa uskoa anteeksi. Saa aina aloittaa puhtaalta pöydältä.
Kaiken varalta? Se on juuri sitä. Kaiken varalta saa uskoa. Vaikka mitä tapahtuu, se on asia joka ei petä.
Kiitos vastauksesta. No voiko uskoa, vaikka ei aina katuisikaan syntejä? Eli jos on tehnyt jotain konkreettista syntiä, mutta pitää sitä esim. hauskana kokemuksena, mutta ei kadu sitä? Voiko uskoa? En tarkoita ettei koskaan katuisi.
Eli voiko olla uskomassa, vaikka ei kadui jotain tehtyjä syntejä?
syntinen, vaikka kuinka pyytäisit syntejäsi anteeksi. Siksi onkin olemassa armo. Kun kukaan ei omilla töillään (esim. sinun tapauksessasi anteeksi pyytämisillään) tule autuaaksi. Rippi (eli juuri tämä sinun anteeksi pyytelysi) on hyvä olla olemassa sellaisella, joka sitä tarvitsee. Mutta rippi ei itsessään pelasta.
Emmehän me ole ainoastaan houkuteltuja, hyvä ihminen herää!!!
Mehän OLEMME syntisiä hamaasta Aatamista asti.
Tämä on totuus, miksi sinä yrität kiertää sen?
Pelkäätkö sitä, että jos kaikki TODELLISET syntisi tulevat nyt julki, niin Jumala ja me sinun lähimmäisesi hylkäämme sinut?
Olemme jokainen nimenomaan kokosyntisiä, emme mitään siivosyntisiä. Tämä on tutuus, uskot sinä sen, taikka et! Toivottavasti tulet oikeaan synnintuntoon.
Siivosyntisyys on oman vanhurskauden petos, jolla se saa syntisen kääntymään joko konaan, taikka osittain itseensä. Etsimään itsestään jotakin autuuden aineita.
Ja mitä sitten tapahtuu?
Kristus tehdään valehtelijaksi ja armo halvaksi.
Ihmisestä kun ei TODELLISUUDESSA löydy, Jumalan sanan mukaan, YHTÄÄN HYVÄÄ. SEN VUOKSI MYÖSKIN RIKAS NUORUKAINEN SAI JEESUKSELTA KEHOITUKSEN MYYDÄ - KAIKKI - MITÄ HÄNELLÄ OLI. Ei vain osaa siitä, vaan kaikki.
Anna kaikki omilla ansioilla kertynyt vanhurskautesi vaivaisille, niin sinulla on oleva tavara taivaassa.
Tämä on hyvin syvällinen Jumalan sana, että sitä voisi oikein ymmärtää.
Jeesus Kristus on tie, totuus ja elämä.
oh. 10:7 Niin Jeesus vielä sanoi heille:
"Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi.
Joh. 10:8 Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet.
Joh. 10:9 Minä olen ovi;
- jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.
Joh. 10:10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan.
Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja
*) olisi yltäkylläisyys.
Joh. 10:11 Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
Paha paimen vain panettelee lampaita henkensä edestä, jotakin ITSE ollaksensa ja joksikin tullaksensa.
Uusi Testamentti opettaa USKOMAAN JEESUKSEEN;
tamä on edellytys kaidentien lähtöselvityksessä.
Hän joka uskoo Jeesukseen Kristukseen saa parannusta tehdessään syntinsä anteeksi.
Raamattu ei tunne järjestelmää jossa uskotaan synnit anteeksi.Syntien anteeksi saaminen on seurausta USKOSTA Jeesukseen .Jeesus ei missään kohden ole suostunut kaikenvara vakkuutuksesksi.
Hänen pelastulksensa on vakavasti otettava eikä mikään jos!
1. Joh. 1:5 Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
1. Joh. 1:6 Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
-------------------------
1. Joh. 1:7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
------------------------
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
*) 1. Joh. 1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
1. Joh. 1:9 Jos
****me tunnustamme syntimme,***
on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
*) 1. Joh. 1:10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
1. Joh. 2:1 Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.
1. Joh. 2:2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.
1. Joh. 2:3 Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.
1. Joh. 2:4 Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.
1. Joh. 2:5 Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.
1. Joh. 2:6 Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, ....
****niin kuin hän vaelsi****.
Se oli se että ihminen ei pidä lakia.
Silloin hänestä ei myöskään tule kokosyntistä.
Silloin kun hän ei ole kokonaan syntinen, hän ei tarvitse kokonaista Kristruksen vanhurskautta joka peittää hänen kaikki syntinsä ja on ainut täydellinen vanhurskaus.
Vain Kristus itse on Kristuksen kaltainen, varmaan ymmärrämme jokainen sen! Vai kuinka?
Raamatussa luki kuitenkin niin, kuten äsken luimme, että päästäkseen taivaaseen pitää olla nimenomaan Kristuksen kaltainen, vähempi ei riitä.
Kuinka syntisestä ihmisestä voi tulla sitten Kristuksen kaltainen?
Tapahtuuko se "parannusta tekemällä", eli elintapojen jonkinasteisella muuttumisella?
Näin moni valitettavasti edelleen uskoo, mutta se ei pidä paikkaansa. Tällä tavoin uskovalla ihmisellä on pinnallinen syntikäsitys, joka estää häntä ymmärtämästä evankeliumin salaisuutta.
Mikä sitten on evankeliumin salaisuus?
Joh. 3:14 Ja niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,
Joh. 3:15 että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.
Joh. 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
Joh. 3:17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
Joh. 3:18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
Joh. 3:19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.
Joh. 3:20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.
Kaikki tykkäävät parannussaarnasta niin kauan, kun se menee toisille, mutta ei tule omaa rintaa kohti.
Vain Kristuksessa olevat uudestisyntyneet uskaltavat katsoa totuutta, joka on Jeesus Kristus.
Ja siksi he uskaltavat katsoa myöskin omaan poveen; "Minä olen se mies". Minä tapoin Kristuksen terävällä keihäällä. Minä pilkkasin hänen haavojaan yrittämällä selvitä taivaaseen omien onnistumisieni kautta. Minä olen kade, ja valheitakin tulee tahattomasti taikka joskus tahallaan. Minä olen ahne, minä olen rakastamaton ja ilkeä. Minä sanon helposti väärän todistuksen lähimmäisistäni. Minä tuomitsen vaikka minulla eiole sellaista oikeutta. Minä puhun vastoin parempaa tietoa. Minä hylkään lähimmäiseni itsekkyytewni ja omahyväisyyteni tähden, vaikka Jumala vihaa hylkäämistä. Minä pelkään koska en luota Jumala armolupauksiin. Minä vihaan lähimmäistäni mitä kummallisimmista syistä.
".. vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi."
Ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Juuri näin!
Kaikki ovat ahkeria nuhtelemaan lähimmäistensä syntejä ja niitä seuraavia tekoja, mutta ei tunnusta omia syntejään ja kieltäytyy näkemästä nittä kamalia jälkiä joita IHAN itse jälkeensä jättää. Rikottuja ihmisiä. Hylättyjä ihmisiä. Kipeitä rakkauden janoisia ihmisiä.
Voi voi, ja kerran vielä voi, mitä kaikkea kamalaa omavanhurskaus saa ihmisessä aikaan.
Ja voi sitä tekopyhyyttä jota loistaen me julistamme VAIN muille muille parannusta, tarvitsematta sitä itse.
Niin moni hurskas menee kadotukseen itse itsensä itsensä pettäneenä, koska ei tarvinnut Jeesusta parantajakseen.
Hänestä ei tullut koskaan Kristuksen kaltaista, vaikka hän niin itse uskoi, koska Kristuksen lahjavanhurskaus ei kelvannut hänelle, hän tuli toimeen omillaan.
Ei ole tarpeen tuollainen tulikivi-saarna todennäköisesti nuoren ihmisen kysymykseen. Rohkaisua uskomisen tiellä hän tarvitsee, ei jyrinää ja pelottelua.
En jaksanut edes luke viestejäsi kokonaan, kun et varmaan ymmärtänyt mitä yritin kysyä. Enkä tarvitse tuollaista "jehovasaarnaa" tähän.
Kysyin vain, että voiko olla uskomassa/päästä taivaaseen, jos ei kadu jotain syntejä, vaikka ne onkin pyydetty jo anteeksi.
Kaikki eivät mielestään tarvitse parannusta.
Vastaukseni ei ollut erikseen sinulle, vaan jokaiselle joka on maailmaan syntynyt ja mielii päästä taivaaseen.
Haluatko sinä päästä taivaaseen?
Jos haluat, niin Jeesus Kristus on sinullekin tie, totuus ja elämä.
Taivaaseen et voi päästä omien tekojesi perusteella, "nahkoineen ja karvoineen", vaan luopumalla kaikesta siitä, mihin olet nyt turvautunut, ja ottamalla Kristuksen vanhurskuden vastaan LAHJANA, juuri sellaisena kun olet, syntinen ihminen. VAIN JEESUS PELASTAA.
Mitä taas siihen tulee, että onko syntejä joita ihminen ei kadu! No ainakin miljoona sellaista syntiä tulee joka päivä, joita et ikinä edes tiedosta, saati että niitä katuisit. Olemmehan me ihmiset kokovika.
Synti ei ole siinä mitä me teemme. Vaan me teemme tekoja jotka ovat syntiä siksi, KUN ME OLEMME SYNNISSÄ SIINNEET JA SYNNISSÄ SYNTYNEET.
Syntisellä on vain YKSI keino päästä taivaaseen,
!!!SE ON - USKO HERRAAN JEESUKSEEN!!!
Mutta ensimmäinen kysymykseni oli ja on viimeinenkin, tahdotko sinäkin päästä
taivaaseen?
Jotka olet pyytänyt anteeksi, mutta et sydämestäsi. En voi antaa sinulle mitään kadotustuomiota, mutta uskoisin, ettet Jumalaa voi pettää, sillä Hän näkee sydämeesi.
Kyllä sen omatunto itsellesi myös kertoo, onko syntiä tunnollasi ja silloin tarvitaan parannusta.
Omatunto ei ole mikään synnin mittari, vaan Jumalan sana. Omiatuntoja on yhtä paljon kun on ihmisiäkin ja jokainen niistä on erilainen.
Emme tarvitsisi lainkaan Jumalan sanaa, Jeesusta Kristusta jos omatunto riittäisi meille itse kullekin vapahtajaksi.
Jonkun omatunto ei sano mitään vaikka olisi miehen tappanut, toisen omatunto säikähtää joka asiasta. Jopa vanhoillislestadiolaisten Raamatun vastaisista opetuksistakin. Heillä (vl) on sielujakin leijumassa "tuolla jossakin", ilman ruumiita. Sieltä nämät sielut pölähtävät ruumiisiinsa, naisten kohduissa. Jos jonkun sielun ruumis on jäänyt jostakin syystä
"tekemättä", niin siellä se vaikeroi ahdistuneen lestamuija- paran korvaan, iankaikkisuudesta.
Pölhömpää ja kammottavampaa valetta ja taikauskoa en tiedä Suomessa olevan. Kaikkia se leipä elättääkin!!
Ihmisestähän tulee Jumalan sanan mukaisesti vasta sitten elävä sielu, kun hän on hedelmöittynyt munasolusta ja siittiösolusta kantasoluksi, elikkä saa elämän lahjan ja syntyy ihmiseksi. Sperma siittiösoluineen ja erillinen munasolu, ne eivät ole ihmisiä.
1. Moos. 2:4 Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin. Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja taivaan,
1. Moos. 2:5 ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä, eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla, koska Herra Jumala ei vielä ollut antanut sataa maan päälle eikä ollut ihmistä maata viljelemässä,
1. Moos. 2:6 vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan.
1. Moos. 2:7 Silloin Herra Jumala
- teki maan tomusta ihmisen ja
- puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen,
- ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
1. Kor. 15:45 Niin on myös kirjoitettu:
- "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu";
- viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.
Ei sinulta ole kysytty mitään vaan vanhoillislestadiolaisilta.
"Mutta ensimmäinen kysymykseni oli ja on viimeinenkin, tahdotko sinäkin päästä
taivaaseen?"
Tahdon. Mutta valitettavasti et itse varmaan ole vanh.lest. tai ainakin puheesi osoittavat sen. Etkä siten osaa neuvoa minua.
Usko(pistis kreikaksi) on tarkoittanut alunperin empiiristä eli kokemusperäistä tietoa. Suomeksi pistis on käännetty uskoksi, kuten muillekin euroopan kielille. Usko tulee vasta tuon kokemuksen jälkeen eli, kun tietää, niin myös uskoo siihen. Kun sanotaan, että uskon kautta ymmärrämme, pitäisi oikeastaan sanoa, että kokemusperäisen tiedon kautta ymmärrämme.
Tuhlaajapojalla oli tuota tietoa hänen palattuaan takaisin kotiin, kun taas toisella veljellä, joka pysyi osana isää ja hänen luomaansa järjestystä, sitä ei ollut.
Jeesuski sanoi: "ellette käänny ja tule kuin lapset, ette pääse takaisin Jumalan valtakuntaa."
Hän ei sanonut olkaa lapsia tai pysykää lapsina vaan "ellette käänny". Jumalasta(Isän kodista)täytyy ensin erkaantua ja palata kokemusperäisen tiedon nöyryyttämänä, sillä aito nöyryys on mahdollista vain ylimielisen uhman jälkeen.
http://www.teosofia.net/pe/paavali.htm#pistis
Kokemusperäinen tieto ei tee ihmistä vanhurskaaksi.
Kristus ITSE on Jumalan sanassa, jonka voimme lukea Raamatusta, ja sitten uskoa, taikka olla uskomatta. Senkin voi antaa VAIN Jumala oman tahtonsa mukaisesti.
Vanhurskaaksi tekee ainoastaan Jeesus Kristus, lahjoittamalla ansiottomalle oman täydellisen vanhurskautensa lahjaksi.
syntiä vastaan meillä on joka päivä taistelu. Meidän oma vanha osamme ei ole tehnyt parannusta, se kyllä haluaisi tehdä syntiä, mutta sehän juuri on taistelua, että kartamme syntiä ja kun tulee lankeemuksia, haluamme kulkea synnin poispanijana ja Jesuksen veren korjaajana. Näin meillä pysyy yllämme vanhurskauden vaate, jolla kelpaa taivaaseen, ei oman kilvoituksen ansiosta vaan siitä suunnattomasta armosta, joka meille annetaan ilman omaa mahdollisuuttamme. Hyvä ystävä, siksihän me uskomme, että pääsisimme taivaaseen - tämä elämä ja sen nautinnot on kuin kämmenen leveys pitkää iankaikkisuutta varten. Eikä meistä kukaan tiedä, vieläkö meillä on huominen päivä vai onko meitä jo siirretty ajan rajan tuolle puolen, ei nuorikaan voi turvata nuoruuteensa.
Kadotukesta puhen ollen, kuinkahan moni olisi uskovainen, ellei olisikaan kadotusta olemassa? Olisi vain taivas, ja sinne pääsisivät uskovat, jotka Jumalan mielestä ovat oikein kilvoitelleet. Ne, jotka eivät usko ollenkaan tai oikealla tavalla, eivät pääsisi eivätkä joutuisi minnekään kuolemansa jälkeen.
Niinpä. Ei varmaan moni olisi......