Miten saisin 15v tytön tottelemaan ja ottamaan vastuuta omista lemmikeistään?..Kaikkea on kokeiltu ja nyt tuntuu että hermot menee kun ei uskota mitään ja huonekkin on kun sikolätti..Ei auta kaunis puhe ei huuto..mikä? Nimitellään vaan ja sanotaan:JOO JOO KOHTA ja silti ei mitään tapahdu..
Olen niin hermostunut kun hän ärsyttää ja nimitteleekin omaa äitiään..Lisäksi meillä on 3v. poika ja he tappelevat jatkuvasti..kokoajan HUUTOA!!! Todella rasittavaa ja mies vaan istuu ja lukee lehteä. Minä saan olla työnjohtajana ja rauhantuomarina omassa kodissa kun talosta ei löydy MIESTÄ joka joskus vuorostaan karjahtaisi että :HILJAA!! Olen puhunut jokaisen kanssa tässä perheessä mutta meteli ja välinpitämättömyys vain jatkuu..On raskata kun on murkku joka ei usko mitään ja uhmaikäinen joka härnää ja ei myöskään usko ja äijjä joka on vaan..Ärsyttää kun mies antaa useimmiten lasten tahdon läpi jos minä olen vaikka vastaan, ristiriita tilanne..Miten saisin rauhan tähän perheeseen?
Heti kun tytär tulee koulusta niin alkaa se sama sou..Ei tarvitse kun nähdä pikku veli joka on tulossa sen huoneeseen niin alkaa se kauhea huuto..poika takoo nyrkillä oveeen ja huutaa AVAAA ja tyttö huutaa mene v....uun ja hakkaa nyrkillä oveen toiselta puolelta..Ja sitten menen väliin ja kysyn MIKSI ei saa tulla yms.Ja käsken että lopettaa kiroilun ..EI AUTA!!
Olen niin stressaantunut ja harmistunut ainaisesta riitelemisestä..
Olen niin hermostunut kun hän ärsyttää ja nimitteleekin omaa äitiään..Lisäksi meillä on 3v. poika ja he tappelevat jatkuvasti..kokoajan HUUTOA!!! Todella rasittavaa ja mies vaan istuu ja lukee lehteä. Minä saan olla työnjohtajana ja rauhantuomarina omassa kodissa kun talosta ei löydy MIESTÄ joka joskus vuorostaan karjahtaisi että :HILJAA!! Olen puhunut jokaisen kanssa tässä perheessä mutta meteli ja välinpitämättömyys vain jatkuu..On raskata kun on murkku joka ei usko mitään ja uhmaikäinen joka härnää ja ei myöskään usko ja äijjä joka on vaan..Ärsyttää kun mies antaa useimmiten lasten tahdon läpi jos minä olen vaikka vastaan, ristiriita tilanne..Miten saisin rauhan tähän perheeseen?
Heti kun tytär tulee koulusta niin alkaa se sama sou..Ei tarvitse kun nähdä pikku veli joka on tulossa sen huoneeseen niin alkaa se kauhea huuto..poika takoo nyrkillä oveeen ja huutaa AVAAA ja tyttö huutaa mene v....uun ja hakkaa nyrkillä oveen toiselta puolelta..Ja sitten menen väliin ja kysyn MIKSI ei saa tulla yms.Ja käsken että lopettaa kiroilun ..EI AUTA!!
Olen niin stressaantunut ja harmistunut ainaisesta riitelemisestä..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tytölläsi on oma huone? Anna sen huoneen olla ihan rauhassa sikolättinä, laita ovi kiinni, niin ei häiritse itseäsi. Kun et jatkuvasti huomauttele, tyttö voi huomata melko piankin, että hänen itsensä tartteis tehdä jotakin.
Millaiset lemmikit on kyseessä? Jos hän on sitoutunut hoitamaan ne silloin kun on lemmikkinsä halunnut, on hänen ne hoidettava. Jos ei halua hoitaa, ilmoitat, että ne viedään lopetettavaksi (koska kärsivät hoidon puutteessa) tai ne annetaan pois. Toteuta myös tämä uhkaus!
Kun tyttäresi tulee koulusta, hän kaipaa omaa rauhaa. Hänen huoneensa on hänen omaa aluettaan, ja mielestäni vain hän voi sitten päättää, milloin antaa pikkuveljensä tulla sinne. Sinun ei pitäisi asettua tämän pikkukaverin puolelle tytärtäsi vastaan kyselemällä tyttäreltäsi, MIKSI ei saisi tulla. Anna murkkuikäiselle omaa rauhaa ja omaa päätösvaltaa omassa huoneessaan.
Huutamisella et auta asiaa, vaan saat osaksesi sitä nimittelyä ja pahan mielen. Osoita tytärtäsi kohtaan rakkautta ja kärsivällisyyttä; murrosikä menee aikanaan ohi.
Sitten vielä omasta ajasta; lähde yksinkertaisesti vaikkapa lenkille, kun ottaa päähän. Miehesi ei halua puuttua ymmärrettävästi melskaamiseenne, parempi, että poistut itse hetkeksi rauhoittumaan ja lepuuttamaan hermojasi. Miehesi varmasti katsoo lasten perään, kun on pakko.
"Ei tarvitse kun nähdä pikku veli joka on tulossa sen huoneeseen niin alkaa se kauhea huuto..poika takoo nyrkillä oveeen ja huutaa AVAAA ja tyttö huutaa mene v....uun ja hakkaa nyrkillä oveen toiselta puolelta..Ja sitten menen väliin ja kysyn MIKSI ei saa tulla yms."
Lasten riitojen ydin on tässä. Miksi kolmevuotiaan pitää päästä 15-v huoneeseen? Tyttö haluaa omaa rauhaa, tuon ikäinen haluaa, se on normaalia. Miksi sinun mielestäsi taaperon pitäisi päästä teinin huoneeseen? Kyllä nyt nimenomaan sille 3-v pitäisi tässä laittaa rajat, että tytön huone on tytön omaa aluetta eikä sinne mennä kuin pyydettäessä. Varsinkin heti kun tyttö tulee koulusta niin rauha tytölle, ei veljen tarvitse sinne mennä.
Kerropa mitä on se "kaikki" mitä on kokeiltu, muuten on vaikea alkaa muihin asioihin antaa neuvoa.
edellisten kanssa, ei kolmivuotiaan tarvitse päästä teinin huoneeseen vaan hänet pitää myös opettaa kunnioittamaan yksityisyyttä. Ilmeisesti lellitte kuopusta verukkeella; pitäähän teinin ymmärtää ja antaa periksi kun toinen on niin pieni.
Juu, kerro siis mitä kaikkea olet tehnyt kuin vain yritellyt sanoa,e ttä miksi kolmivuotias ei saa tulla huoneeseen?
Onko mitään seuraamuksia mistään ? Sinun pitää laittaa säännöt molemmille ja heidän pitää tietää 100 % mitä mistäkin seuraa. Myös kolmivuotiaalle selväksi,e ttä kukaan ei kiusaa ketään ja jos sitä tapahtuu niin johdomukainen seuraus joka ainoasta rikkomuksesta.
Samoin teinille huonosta kielenkäytösta ja lemmikkien hoidosta keskustelet häne kanssaan todella vakavasti, eläimiä ei lyödä laimin minkään syyn nojalla tai sitten lemmikit lähtee.
Meillä tapahtui juuri noin lemmikkien kanssa, kuopus murkkuikään tullessaan alkoi laiminlyödä lemmikkinsä hoitoa joka oli hänen tehtävänsä, annoin hänelle mahdollisuuden korjata asia muuten lemmikki saisi paremmin kodin, kun muutosta ei tapahtunut annoin lemmikin hyvään kotiin.
Teillä on lapsilla iso ikäerokin mutta kokemukseni mukaan lapset tappelevat sitä enemmän mitä epätasapuolisemmin vanhemmat heitä kohtelevat ja myös muistavat epäoikeudenmukaisuudet todella pitkään ehkä lopun elämäänsä.
Olen omissa lapsissani havainnut,että kun kohtelee heitä ehdottoman tasapuolisesti niin he tulevat keskenäänkin hyvin toimeen, itseasiassa minua ei mikään asia ilahduta niin kun katson miten hyviä kavereita teinini ovat keskenään, puhuttelevat toisiaan ystävällisesti ja kohtelevat kunnioittavasti.
Joo kuule,ei tää niin palkitsevaa ole.Aina kun pistän murkkuja kuriin saan "paskat silmille" ja rouva nappaa potin,kun murkut menee mamin syliin etsimään lohtua ja ymmärrystä.Mulla onkin yksipuolisesti tämä "pahan poliisin"-rooli ja alkaa nyppimään.Heitän kohta hanskat tiskille...
Meillä kun ei pojalla ole omaa huonetta. Pleikkarit ja stereot on tytön huoneessa ja marsu..Ei tätä huutoa ole vain silloin kun koulusta tullaan..Esim. jos pikku veikka haluaa huomiota isosiskolta niin sisko siihen että: MENE MUUALLE..
En ehkä osaa niin tarkkaan kuvailla tilannetta mikä se todella on. Ja se etten voi lähteä ulos yksin silloin kun huvittaa koska miehellä on 3vuorotyö ja poika nukkuu päiväunia. Sillon on aika rauhallista ja on aikaa silittää vaikka pyykiä.
Ymmärrän että mieskin on välillä väsynyt töistään mutta tuntuu että vedän sekä isän että äidin roolia.
Aina on helppo sivusta seurata mekkalointia ja nahistelua,silloin kun metelöidään menen väliin ja useimmiten haen nuorimman pois..Koska se ei lopu muuten!
Murkun lupailut ja valehtelu myös huolettaa minua, niistä on vakavasti keskusteltu myöskin.
Eikä mielestäni ole oikein että mieheni sitten putsaa marsunhäkit, useimmiten tytön puolesta kun tämä huitelee ulkona kavereiden kanssa ja on siirtänyt ja siirtänyt siivousta..
Koulukirjat pitkin lattioita ja vaatteet lojuu miten missäkin. Kokeillut olen että annan olla lättinä sen huoneen. Mutta rajansa kaikella..
Viimeksi tepsi kun sanoin että tulee vieraita, sitten tuli liikettä imuriin,heh. Pitääkin jatkossa sanoa että vieraita tulee kerran viikkoon, pysyy paikat kunnossa.
Onko poika kotihoidossa? Tyttö on väsynyt kun tulee koulusta. Silloin tarvitsee oman rauhan, olkoonkin yhteinen huone. Vanhemmatkin ovat väsyneitä töistä tultuaan, kun lapsille pitää antaa huomioita, 15-v tyttö ei ole edes aikuinen.
sietää pikkulapsen lääppimistä? Itse asun tilapäisesti tällä hetkellä taas kotona, olen 20v ja kotona asuu myös 2v "iltatähti".
Itse en välitä lapsista lainkaan, elän perheen säännöillä, ja porukoiden kanssa tullaan hyvin juttuun, mutta jotain rajaa sentään muksujenkin tunkemisella! Kakara ei tunge huoneeseeni, tämä on sille hyvin selitetty mutta tuppaa tuolla muisti pätkimään.
Kun tulen illalla yliopistolta jonne olen mahdollisesti jo aamulla lähtenyt, en kaipaa sitä että kakalta haiseva kuolaava otus kömpii syliini, vaikka kuin mukava pikkusisko se onkin. Haluan aikaa rauhoittua, kuten kuka tahansa. Kun sisko syntyi pari vuotta sitten, tilanne oli täysin sama. Ovi kiinni ja sinne ei mennä ilman lupaa.
Miksi tytölläsi yleensä pitää olla pleikka omassa huoneessa? Ja miksi tätä pikkuveljeä alkaa yhtäkkiä kiinnostaa se pleikka just sillä sekunnilla kun tyttäresi kävelee kotiin? Tuosta voi jo päätellä että kyseessä ei ole joko mikään muu kuin kiusanteko tai ikävä.
Molempiin pitää puuttua tarvittaessa. Isosisko on varmasti kiva, mutta hän ei ole lapsen äiti. Hänen ei tarvitse sietää lapsen lääppimistä ja käpälöimistä. Pikkuveljen tulee ymmärtää että toinen ei ole saatavilla sillä sekunnilla kun ovesta sisään kävelee. Mikäli kyse on vaan härnäämisestä ja kiusaamisesta niin olisi ehkä aika asettua välillä sen tyttäresi puolelle..
Kaikkea ei tarvitse sietää muksulta. Itse ainakin kannan siskon varsin vikkelästi helvettiin huoneestani jos ei osaa käyttäytyä (viskoo meikit pöydältä pitkin mäkiä, alkaa räplätä stereoitani (itse ostetut muuten..)).. Joku raja se pitää iltatähdilläkin olla.
Miten olis vaikka että jos tiedät että tytär tulossa kotiin, otat pikkupojan mukaan ja lähdette yhdessä puolen tunnin kävelylle? Taatusti jaksaa sen verran tarpoa pihaa ympäri. Tyttäresi saa puoli tuntia aikaa rauhoittua omassa huoneessaan - kouluelämä ja sielunelämä kun voi tuossa iässä muutenkin olla tarpeeksi stressaavaa, ilman että koulussa nyt olisi mitään katastrofaalista tapahtunutkaan - ja jaksaa taas olla pikkuveljen lääpittävänä tämän tullessa pihalta.
Teineillä on usein tapana että huone näyttää kauhealta. Siihen ei huuto auta - huone yleensä putsaantuu siinä vaiheessa kun meikit alkavat katoilla ja sitä lempipaitaa ei löydy. Kokeiles sitä että niin kauan kuin huone ei siivoudu, et pese/silitä/vie kaappiin hänen vaatteitaan koska et halua kompatella hänen rojuihinsa! Alkaa muuten äkkiä siivoutua... :D Meillä tuo tepsi toiseen pikkusisareeni, 16 v täl hetkel, nopeasti.. Kyllä ne vaatteet sieltä kaapista aikanaan loppuu. Sit joko mennään vinkumaan rahaa isiltä uusiin vaatteisiin (mitä ei tietenkään anneta) tai tullaan pyytämään että äiti pesee vaatteet (mihin voisi kyllä jo sanoa että olisi aika tuon ikäisen oppia pesemään omat pyykkinsä, itse ainakin pesin 14-vuotiaasta asti pyykkiä ja 16-vuotiaasta asti silitin...)
Jos marsua ei hoideta, eikä sille ole aikaa kavereilta, helpoiten selviät viemällä sen lemmikkiliikkeeseen (jotkut ottavat aikuisiakin vastaan) tai antamalla sen jollekin halukkaalle.
Ei voi mitään, mutta väkisinkin tässä sympatiat on tyttäresi puolella. Hän on sentään 12 vuotta ollut ainoa lapsi, kunnes, PAM, hänestä tulikin isosisko, jonka nyt pitäisi sietää pikkuveljen rasittavaakin käytöstä milloin vain. Varmasti tyttö on mustasukkainenkin.
Kerroit, että pleikkarit ja stereot on tyttäresi huoneessa, ja että pojalla ei ole omaa huonetta. 3-vuotias tuskin tarvitsee omaa huonetta, oma leikkinurkkaushan voisi olla vaikkapa vanhempien makuuhuoneessa tai olohuoneessa, eikö vain? Pojalle voi hankkia oman pelikoneen, jos nyt 3-vuotias edes moista tarvitsee. Jos otat sen tyttäresi huoneesta pois, hän tuntee entistä enemmän mustasukkaisuutta veljeään kohtaan. Tyttäresi tarvitsee omaa rauhaa!
Lapsillanne on niin suuri ikäero, ettei ymmärrettävästi heistä ole toistensa leikkikavereiksi, ainakaan pakottamalla. Sinun on vain hyväksyttävä se ja oltava molemmille lapsille tasapuolinen. Et voi velvoittaa tytärtäsi myöskään toimimaan nuoremman hoitajana, ja tyttärestäsi tuntuisi varmasti mukavalta, jos joskus hakisit pojan pois touhuilemaan jotakin muuta sieltä tyttären huoneesta, jo ennen kuin riita ehtii syntyä. Näin tyttäresi huomaisi, että hänestäkin ja hänen tunteistaan välitetään = vähemmän riitoja pikkuveljen kanssa.
Muista, että tyttäresi tarvitsee sinua. Älä jätä häntä kamppailemaan yksin. Ymmärrä ja lohduta. Kuuntele ja tue. Jaksa.
Koitapas tällaista: Sano tytölle, että jos tavarat eivät pysy poissa lattiolta keräät ne jätesäkkiin ja viet varastoon. Aivan kaiken mitä lattialla ylimääräisenä lojuu. Ja toteuta myös uhkauksesi jos pelkkä sanominen ei riitä. vie aluksi tavarat vain päiväksi tai kahdeksi ja anna takaisin tytölle. Sano myös että seuraavalla kerralla ne ovat viikon poissa. eiköhän toimi. Oma äitini meinaa kokeili tätä minuun :).
lapset kuriin heti. olen lapsi vain mutta tiedän tilanteen meillä melkein sama juttu ette ole ainoita. pikkuveli pitää saade kuriin niin myös vanhempi lapsi. mies sohvalta pois ja komentamaan. kotiarestia lapsille jos ei muu auta. herkuttelu vähemmälle niin pitäs jo auttaa. pyydä ystäviäsi auttamaan sitä varten ne ystäväthän on. vai mitä? äitini on kokeillut myös kaikenlaista mutta ei auta, mutta huoneeseen laitto ja herkut vähäksiaikaa pois niin auttoi. pikkuveli on varmasti ärsyttävä eikä kukaan halua olla kokoajan pikkuvelin kanssa. leiki pojan kanssa niin saa sisko rauhaa. vai oliko se sisko? isä pojan kanssa kotona sen aikaa kun olet tyttären kanssa kaupungilla tai koko perheen kanssa vaikka syömässä. kannattaa edes yrittää.terveisin nuoris.
Sanohan tyttärellesi, että mikäli huone ei pysy siistinä, ei hän ole kyvykäs siitä huolehtimaan. Ja että sinulla on käyttyä juuri nyt uudelle työhuoneelle. Ja sano, että olet väsynyt lemmikeihin. Jos ei ala hoitua, sano luopuvasi niistä.
Oikeasti! Jos ei toimi uhkailulla, sano, että alkaa jo pakkailemaan tavaroitaan; muutto tehdään ensiviikolla.
Lemmikeistä sano, että pistät ilmoituksen. Ja näytä ilmoitus myös;)
Omat vanhempani, kun olin vuotta nuorempi, (nyt olen 15) käyttivät samaa. Arvaa toimiko?
Isäni on opettaja ja äiti psykologi, joten varmaankin he osaavat kasvattaa. Ole siis rauhassa, älä tunne huonoa omatuntoa..
Luin kirjoituksesi ja ajattelin, että kunpa osaisinkin auttaa ja sanoa, mitä tehdä ja poks! - kuin taikaiskusta tuo kaikki olisi vain pahaa unta.
Jos yhtään lohduttaa, niin tuo kuulosti kovin tutulta ja tuo ahdistus ihan omalta. Meillä tuo taistelupari on 10-13 ja siinä se nuorempi vähän normaalia lapsellisempi. Kun taas tämä vanhempi oikein superhyperetuaikamurkkuikäinen. Eikä se huutokaan ole niin pahaa, kuin tietoisuus siitä, että kun on hiljaista, niin kohta rysähtää... eli koskaan ei ole vapautunut,hyvä olo vaan silloin tyvenessäkin odottaa sitä seuraavaa myrskyä.
Ei voi kun toivottaa jaksamista. Ellet jaksa tai tuntuu ylivoimaiselta, ota yhteys lääkäriin.
Lämpimiä ajatuksia ja voimia sinulle.
ja kyllä se ohi menee, meillä nuo vaiheet koetiin onneksi jo vuosia sitten. nim. kissoja on myös ollut