Olin intissä viimeisiä kuukausia, kun minulle ensi kertaa huomautettiin harvevasta päälaesta. Silloin meillä kaikilla oli lyhyet, lähes kaljut kuontalot, joten ajattelin, että kun kasvatan hiukset takaisin niin ongelma katoaa. Olinhan silloin vasta 20-vuotias.
Intin jälkeen hiukset harvenivat hitaasti, mutta varmasti. Pari vuotta meni kuitenkin eteenpäin opiskelujen ja biletyksen hyvässä seurassa.
Sitten eräänä päivänä vaan huomasin, että ajattelin asiaa liikaa ja olin alkanut pikkuhiljaa peittämään kaljuuntumistani lakeilla ja kampauksilla. Otin itseäni niskasta kiinni. Kämppäkaverinin avustuksella ajoin kaikki hiukset pois. Olin silloin 23-vuotias.
Reaktiot olivat hyvinkin oudot. Yksi tuttu tyttö ei uskaltanut koskeakaan kaljuuni. Eräs minuun ihastunut tyttö taas tahtoi, että kasvattaisin hiukset uudestaan. Mutta aivan yhtä paljon naisia minulla oli kuin ennenkin. Sillä erotuksella, että oli tietty osa tytöistä, jotka pitivät kaljua todella seksikkäänä. Suurimmalle osalle sillä ei ollut mitään väliä.
Oli tosin osa, joka ei siitä pitänyt. Muistan oikeastaan vain yhden tytön, joka ilmaisi suoraan minulle että kalju oli ruma. Mutta hän oli kovin nuori, vasta 18.
Loppujen lopuksi kaljuksi ajaminen on ollut vain positiivinen asia elämässäni. Onneksi omaan sellaisen kallon muodon, että kalju sopii minulle. Lisäksi olen vartaloltani lihaksikas ja urheilullinen noin muutenkin. Joskun ajattelin, etten voisi olla esimerkiksi edustavissa töissä, koska kaljuni olii niin ruma ja luotaantyöntävä. Todellisuus kuitenkin on osoittautunut juuri toisenlaiseksi. Olenkin juuri edustavuutta vaativassa työssä.
Sen olen huomannut, että naisiin vetoavat eniten miehinen olemus yhdistettynä kohteliaisiin käytöstapoihin ja huumorintajuun, sekä pilkkeeseen silmäkulmasta. Ei siinä ole kyse hiuksista tai hiuksettomuudesta. Itseasissa niistä kahdesta tytöstä, jotka alussa mainitsin, tuli molemmista minulle "yövieraita". Vaikka aluksi olivatkin kaljuani vastaan..
Intin jälkeen hiukset harvenivat hitaasti, mutta varmasti. Pari vuotta meni kuitenkin eteenpäin opiskelujen ja biletyksen hyvässä seurassa.
Sitten eräänä päivänä vaan huomasin, että ajattelin asiaa liikaa ja olin alkanut pikkuhiljaa peittämään kaljuuntumistani lakeilla ja kampauksilla. Otin itseäni niskasta kiinni. Kämppäkaverinin avustuksella ajoin kaikki hiukset pois. Olin silloin 23-vuotias.
Reaktiot olivat hyvinkin oudot. Yksi tuttu tyttö ei uskaltanut koskeakaan kaljuuni. Eräs minuun ihastunut tyttö taas tahtoi, että kasvattaisin hiukset uudestaan. Mutta aivan yhtä paljon naisia minulla oli kuin ennenkin. Sillä erotuksella, että oli tietty osa tytöistä, jotka pitivät kaljua todella seksikkäänä. Suurimmalle osalle sillä ei ollut mitään väliä.
Oli tosin osa, joka ei siitä pitänyt. Muistan oikeastaan vain yhden tytön, joka ilmaisi suoraan minulle että kalju oli ruma. Mutta hän oli kovin nuori, vasta 18.
Loppujen lopuksi kaljuksi ajaminen on ollut vain positiivinen asia elämässäni. Onneksi omaan sellaisen kallon muodon, että kalju sopii minulle. Lisäksi olen vartaloltani lihaksikas ja urheilullinen noin muutenkin. Joskun ajattelin, etten voisi olla esimerkiksi edustavissa töissä, koska kaljuni olii niin ruma ja luotaantyöntävä. Todellisuus kuitenkin on osoittautunut juuri toisenlaiseksi. Olenkin juuri edustavuutta vaativassa työssä.
Sen olen huomannut, että naisiin vetoavat eniten miehinen olemus yhdistettynä kohteliaisiin käytöstapoihin ja huumorintajuun, sekä pilkkeeseen silmäkulmasta. Ei siinä ole kyse hiuksista tai hiuksettomuudesta. Itseasissa niistä kahdesta tytöstä, jotka alussa mainitsin, tuli molemmista minulle "yövieraita". Vaikka aluksi olivatkin kaljuani vastaan..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lisäisin vielä, että jos joku pelkää kirpeitä kommentteja, niin kannattaa vain ottaa ne vastaan. Ei mene kauaakaan kun olet kuullut ne kaikki niistä samoista suista ja yksikään ei sinua enää hetkauta millään tavalla. Lisäksi tulet oppimaan sopivat nasevat vastaukset.
Oletko harkinnut ryhtymistä uimariksi? Sinullahan on uimalakkikin jo omasta takaa.
loistava asenne. tässä näkee, miten kaljuuntuminen ei todellakaan pilaa elämää, jos sen ei anna pilata.
ja mitä tulee kaljujen vieroksujiin, niin muistan hyvin miten monet naiset vieroksuivat hiuksiani silloinkin, kun omasin vielä pitkät tuuheat hiukset. kaikkia ei voi miellyttää, eikä ole tarkoituskaan.
hyvin monia ihmisiä näköjään ottaa kaaliin se, että me (nuoret) miehet keskustelemme kaljuuntumisesta Suomi24:n ystävällisesti sitä varten perustamalla foorumilla, emme anna sen häiritä itseämme lainkaan! :)
Uskoisin, että meillä kaikilla menee tietyn kaavan mukaan tämä oman minäkuvan muotoutuminen. Varsinkin tällaisessa muutostilanteessa. On asian kieltämistä, taistelua, katkeruutta ja lopulta hyväksymistä. Toisilla on vaikeampi reitti ja toisilla helpompi.
Olen itsekin joskus hakenut reseptin Propeciaa(jota en tosin syönyt) ja syönyt jopa Viviscalia pari kuuria. Ja lukenut tätä palstaa. Unohdin vaan koko asian ja sattumalta tänne eksyttyäni päätin kirjoittaa oman tarinani.
Joillekin sopii lääkkeiden syönti. Peittelykin. Minulle se ei vaan ollut sopivaa malli.
Ei, vaan tässä näkee, ettei kalju haittaa jos se sopii.
Good for you, mutta kuten itsekin totesit, nuoremmat tytöt/naiset suhtautuvat kaljuun kriittisemmin. Itse deittailin 23-vuotiaana paljon ("paljon") juuri 17-19 -vuotiaita tyttöjä, ja luultavasti ainakin osa olisi juossut kaljua karkuun...
Toisaalta ei mulla tuossa iässä oikeastaan muuta ongelmaa ollut kuin kohtalaisesti vetäytyneet ohimot. Ei ollut vielä tarpeellista edes harkita kokonaan kaljuksi ajamista.
Nyt on ikää sen verran, että kaljuakin voisi harkita, mutta ihan piruuttani taidan kuitenkin pitää hiuksistani kiinni ja käyttää muut vaihtoehdot ensin. Ehtii sitä kaljuna olla sitten joskus myöhemminkin.