Hemmetin hemmetti

Järki ja tunteet,olivatpa tunteet mitä tahansa,järki vie voiton,kun saa uutta perspektiiviä asioihin,huomaa kuplan ja kuplat ovat puhkeamista varten.

Erosta on vuosi ja yhtä vuoristorataa on ollu koko ajan. Välillä tuntuu että näinhän tämän piti mennäkin. Toisinaan taas tunnen olevani kuin jäälautalla, yksin, keskellä merta ja ihmettelen vain että miten tässä näin kävi. Exällä on jo uusi elämä tahollaan ja vaikka järjellä sen ymmärrän, niin tunteisiin asti viesti ei tunnu menevän. Rakastan vaan vieläkin niin perkeleesti, että välillä ihan kipeää tekee.

Mulla on reipas kuukausi siitä kun erosin...mitä kauemman aikaa kuluuu, sitä vähemmän tuntuu, että hallitten sitä, miltä itestä tuntuu. Yhden päivänkin aikana voin tuntea sekä ikävää, surua että helpotusta ja lähes onnea onnettomankin suhteen päättymisestä, ja päätyä raivoissani haukkumaan exääni mielessäni. Näitten kanssa sitten on elettävä, ties kuinka kauan. Olen vain tuuminut, että pitää antaa kaikkien tunteiden tulla, ei niitä sovi alkaa kieltämäänkään. Järki ja tunteet ei tuu koskaan täysin kohtaamaan mun mielestäni, mutta tulee aika (uskotaan näin) jolloin se ei ota enää niin kipeää, kun sanoo, että "tämä oli järkevin ratkaisu". Tälläkin hetkellä mä toitotan sitä kaikille asiasta kysyville, mutta en oo tyytyväinen siihen itse vielä.

Tietysti olisi ihana ajatella, että kohta ne moninaiset tunteet ja heilahtelut loppuvat kokonaan ja sitten on hyvä olla jne. mutta kun en usko, että niin käy. Sussa ei oo mitään vialla, kaikki on ihan normaalia!Jatketaan vaan eteenpäin, yksi askel taakse, kaksi eteen- periaatteella!:)

kamala olo.. aattelee vaan toista ja unelmoi siitä. muistelee yhteisiä hetkiä ja sydän itkee verta. eikä voi ketään muutakaan syyttää kuin itseä.