On järkyttävää lukea lehdistä kaksiosaisia nimiä! Joillakin tyylitajuttomilla on sekä kaksiosainen etunimi, että siihen päälle vielä kaksi-tai pahemmassa tapauksessa kolmiosainen sukunimi! Ainakin täällä Hämeenseudulla tällainen väliviivainto on kovin suosittua ja onkin välillä ihanaa lukea lehdestä, että yksiosaisen sukunimen omaavat vanhemmat ovat antaneet lapselle aivan tavallisen, yskiosaisen etunimen.
Kannattaa miettiä minkälaisen nimihirviön antaa lapselleen taakaksi.
Ja kannattaa myös testata nimiehdotuksensa " kääntämistä " . Ettei tule sellaista kuten esim. Pasi Kuikka (=kusipaikka).
Tai Jukka-nimisen sukunimen ei tulisi alkaa kirjaimilla Ka.
Itse vaihdoin 18-vuotiaana kaksiosaisen etunimeni ja kaksiosaisen sukunimeni yksiosaisiin.
Onneksi, sillä säälisin heitä jotka joutuisivat tänä päivänä kirjoittamaan silloista kilometrinpituista nimeäni esimerkiksi sähköpostiin.
Mielestäni tästä " kaksiosaisperinteestä" tulisi luopua.
Kannattaa miettiä minkälaisen nimihirviön antaa lapselleen taakaksi.
Ja kannattaa myös testata nimiehdotuksensa " kääntämistä " . Ettei tule sellaista kuten esim. Pasi Kuikka (=kusipaikka).
Tai Jukka-nimisen sukunimen ei tulisi alkaa kirjaimilla Ka.
Itse vaihdoin 18-vuotiaana kaksiosaisen etunimeni ja kaksiosaisen sukunimeni yksiosaisiin.
Onneksi, sillä säälisin heitä jotka joutuisivat tänä päivänä kirjoittamaan silloista kilometrinpituista nimeäni esimerkiksi sähköpostiin.
Mielestäni tästä " kaksiosaisperinteestä" tulisi luopua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Että koulussamme oli aikanaan Ville Juttula, jonka nimi kääntyi herkästi kiusaajien suussa Julle Vittulaksi.
Ja myös tuo, että lapsella on hankala "änkytysnimi" kuten Erkka Karkkila, Mila-Laila Laitila, Kiira Ranta.
Nuo nimet EIVÄT OLE RUMIA, mutta huonosti ja epäkäytännöllisesti yhdisteltyjä. Lapsen nimessä kannattaa ottaa huomioon myös lapsen mahdollinen r-vika,
ei ole kivaa olla r-vikainen Raita, Riina, Roosa (laita, liina, loosa)
Myös se, ettei etunimi "istu" sukunimeen, on otettava huomioon. Elvi Viitala on vaikea sanoa, koita vaikka itse..
Ja sitten nämä nimet, tuten Leia, Teia, Maia..
Monesti ne korvakuulolta kirjoitetaan Leija, Teija ja Maija, kuten suomessa useimmat nimen äännetään.
Sama juttu esim Yasminin kanssa, jos äännetään Jasmin.
Nämä on vain minun mielipiteitäni, eikä kenenkään näistä sovi pahastua, eihän?
"Lapsen nimessä kannattaa ottaa huomioon myös lapsen mahdollinen r-vika,
ei ole kivaa olla r-vikainen Raita, Riina, Roosa (laita, liina, loosa)"
Sinäkö ihan tosissasi haluaisit pois kaikki ärrän sisältävät nimet? No entä sitten ässä-nimet? S-vikakin on aika tavallinen. Ja jotkut sanovat kirjaimet L, M, ja N epäselvästi. Eli nekin kirjaimet sitten pois nimistä?
Nykyisin pahimmat kirjainvirheet voidaan korjata puheterapialla. Ja pienet viat ovat vain persoonallisia lisiä ihmisen puheessa.
Mutta kaikkien vanhempien tämä kannattaisi huomioida, joillakin ei satu edes tulemaan mieleen, että lapsella VOI olla r-vika.
Siis, eihän se kaikkia haittaa, vaikka onkin r-nimi ja r-vika, mutta on sitten ikävää jos tuota asiaa ei tule ajatelleeksi, ja tulee ilmi että perheen Severi pojalla on sekä s- että r-vika.
Sitten harmittaa poikaakin, kun joutuu aina toistamaan nimeään, jonka itse sanoo niikuin parhaiten taitaa; Teveli.
Ei tietenkään pidä poistaa käytöstä r- ja s nimiä, sitten saisi poistaa kaikki suomen kielen sanatkin saman tien.
Mutta KANNATTAA OTTAA HUOMIOON, että lapsella VOI olla r-vika. Ja jos tuo asia haittaa, niin sitten ei kannata r-nimeä antaa.
Nämähän ovat mielipideasioita, mutta minä en pidä yhdysnimistä (esim. Anna-Maija). Minusta olisi järkevämpää kirjoittaa nimet kokonaan yhteen, koska yleensähän molemmat osat nimestä ovat käytössä. Ja jos eivät ole, niin viiva välissä on ihan turha. Pituutensa takia kaksiosainen nimi olisi parempi vasta toisena nimenä. Minusta on turhaa laittaa lapselle kolmea nimeä, koska toisia ja kolmansia tarvitaan tosi harvoin. Tänä päivänä on kuitenkin ilemisesti sellainentrendi, että kolme nimeä on "in".
Kaksiosaisesta sukunimestä sen verran, että esim. Nieminen-Mäkinen yhdistelmää en käyttäisi. Jos molemmat nimet ovat nen -loppuisia, käyttäisin vain toista (=miehen) nimeä. Jos tyttönimi on harvinainen tai muuten "hieno" voisin pitää kaksiosaisen nimen riippuen vähän siitä, miltä se näyttää, kuulostaa, kuinka pitkä yhdistelmä on, jne. Itselläni on hiukan harvinaisempi tyttönimi, mutta silti olen avioliiton myötä ottanut vain miehen nen-loppuisen nimen käyttöön. Se on käytännöllisintä.
Nämä ovat siis vain minun mielipiteitä. Jokainen tehköön, niinkuin parhaaksi näkee.
Se viivako sen tekee tyylitajuttomaksi vai sen pituus? Onko Pinja-Riikka viivan takia Vilhelmiinaa huonompi (kirjaimia sama määrä)?
Minä pidän kaksiosaisesta etunimestäni, se tekee nimen persoonallisemmaksi. Molemmat nimet ovat tavallisia ja molempia on syntymävuotenani annettu satoja (ensimmäistä yli tuhat, toista lähes tuhat). Mieluummin olen nimeltäni yksi kymmenestä enkä yksi tuhannesta.
Sukunimiasiasta olen samaa mieltä, enkä halua kaksiosaista sukunimeä, koska etunimi on kaksiosainen. Tosin voisin olla erimieltä, jos sukunimi olisi erikoinen tai muuten vaan hieno...
Melkein naapurissa asuu tyttö, jonka nimi on Arna-Miila Hely Inkeriina.
Minusta ihan turhan pitkä nimi. Sukunimi ihan tavallinen 7-kirjaiminen suomalainen nen-päätteinen
sukunimi. Siinä perheessä kaikilla lapsilla on väliviivanimi ensin 2 muuta nimeä.
kaikkia nimiä käytetä kuitenkaan?
Vittuako tarvii mun nimeä käyttää tällaisissa... TÄSTÄ TULEE OIKEUSJUTTU... Vituttaa tommoset. Ja ootappa ku saan sun nimes selville. Olen se Ville Juttula Ylivieskasta....