kirjoittelin tuossa aikaisemminkuinkameillä on asiat sujuneet hyvin eron jälkeen.no nyt juteltuani taas 4- vuotiaan lapsemme etäisän kanssa tultiin siihen tulokseen ettei pelkkä vanhempien ystävyys eron jälkeen takaa lapselle tasapainosta elämää.meidän mussukka ainaskin on ruvennut vähitellen kärsimään kahdesta kodista.tykkää mennä isänsäluo, mutta on paha mieli kun täytyy jättääpikkuvelikotiin.isän luota lähtee aina innoissaan kotiin mutta ikävä kuitenkin painaa.
älkää hyvät ihmiset erotko jos teilläon lapsia.mekin exän kanssa jälkiviisaita, nyt jos voitais nin palattais pojan takia yhteen mutta meilläuudet perheet ja rakkaat puolisot.ja poika menettäis taas perheen jäseniä.isä jo mietti oisko parempi olla kokonaan tapaamatta lasta,mutta unohti sen ajatuksen onneksi nopeasti.
onko kenelläkään ajatuksia kuinka lapsen elämäähelpottaa.etäisä viettää jo enemmän aikaa pojan kanssa, käy meillätapaamassa häntä.muuten käy säännöllisesti joka toinen viikonloppu.haluamme vain kaikki että pienokaisestamme tulee tasapainoinen ja ehjä ihminen eikä joutuisi kärsimään enään enempää meidän virheestämme.
nyt on ilkeitten suidenhelppo motkottaa että olisi kannattanut miettiä ennen kun erosi,mutta jälkiviisas on helppo olla ja jos totta puhutaan jos yhdessä oltaisi pysytty ei todennäköisesti oltaisi lähellekkään ystäviä.
että jos jollain on rakentavia ehdotuksia tai kokemusta samasta tilanteesta niin kertokaa.
älkää hyvät ihmiset erotko jos teilläon lapsia.mekin exän kanssa jälkiviisaita, nyt jos voitais nin palattais pojan takia yhteen mutta meilläuudet perheet ja rakkaat puolisot.ja poika menettäis taas perheen jäseniä.isä jo mietti oisko parempi olla kokonaan tapaamatta lasta,mutta unohti sen ajatuksen onneksi nopeasti.
onko kenelläkään ajatuksia kuinka lapsen elämäähelpottaa.etäisä viettää jo enemmän aikaa pojan kanssa, käy meillätapaamassa häntä.muuten käy säännöllisesti joka toinen viikonloppu.haluamme vain kaikki että pienokaisestamme tulee tasapainoinen ja ehjä ihminen eikä joutuisi kärsimään enään enempää meidän virheestämme.
nyt on ilkeitten suidenhelppo motkottaa että olisi kannattanut miettiä ennen kun erosi,mutta jälkiviisas on helppo olla ja jos totta puhutaan jos yhdessä oltaisi pysytty ei todennäköisesti oltaisi lähellekkään ystäviä.
että jos jollain on rakentavia ehdotuksia tai kokemusta samasta tilanteesta niin kertokaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei sitä voi kukaan väkisin yhdessä pysyä, sekään ei ole reilua lapselle. Perheen pitäisi olla aito ja sitä se ei ole, jos vanhemmat vetävät kulissia.
En minä ole eroani exästäni. En tunne morkkista siitä, että poikani kasvaa vain yhden vanhemman kanssa. Tilanne oli se, sille ei voi mitään; siihen on sopeuduttava. Kaikilla asiat ei mene, kuten toivoo. Kuitenkin meillä monella on paljon asioita, joista voimme olla kiitollisia, kuten lapsillammekin.
Tilanteenne on nyt toi, eikä sille oikein voi mitään, lapsi sopeutuu ihan taatusti. On varmasti iloinen, että hänellä on kaksi ihanaa ja rakastavaa vanhempaa, vaikka onkin kaksi kotia. Kuitenkin sekin voi olla rikkaus.
Kaikilla ei ole edes yhtä kotia, tai yhtä vanhempaa, saati rakkautta.
Puhukaa vain lapsen kanssa kaikesta mahdollisesta ja jos suinkin mahollista, viettäkää aikaa molempien perheiden kesken, niin että on sinun perhe ja exäsi perhe, kaikki yhdessä. Jos se ei onnistu, niin tekisitte välillä ihan äidin-pojan-isän kesken jotain kivaa, vain te kolme?
Pääasia on, että te, pojan vanhemmat voitte olla hyvissä väleissä ja pitää kaikin puolin yhteyttä. Se on lapselle tärkeää.
Siitä ei ole lapselle iloa, jos vanhemmat olisivat sotapolulla koko ajan, vaikka molemman vanhemmat pitäisivätkin yhteyttä.
Hyvää kevättä teille! :)
siis mielenkiinnosta luin... ja takerruin juttuun tehkää jotain kivaa yhdessä vain te kolme. haloo!! johan tulee lisää kärsiviä lapsia..
jos on erottu, on erottu. ystäviä voidaan olla ja juhlat yhdessä juhlia. mutta johan se nyt on hullua alkaa 3 touhuileen kaikkea.
eikä sitä varmaan uusiperhe hyvällä katsois. en minä ainakaan hihkuisi innosta, jos puoliso aikois entisen ja lapsensa kanssa lähteä päiväksi retkelle..
alkuperäiselle.. aikahoitoa. meillä lapsi taistelee 6:tta vuotta paikastaan kotona, mutta ei kyllä tapaa edes isäänsä kun 1-2 x v tai kuinka isälle sattuukin sopimaan. silti lapsi hädän tullen muistaa heti puolisoni ja pitää häntäkin tärkeänä elämässään..
vaikeita asioita lapsellekin, jos aikuisillekin.. puhumalla asioista lapsen ikä huomioiden, lapsi kyllä ymmärtää jotain ja ajattelee paljon.. piirrustuksista monesti selviää lapsen ajatukset, jos ei muuten osaa kertoa..
hankalaa se on kun ydinperhe katoaa ja uusperhe syntyy, mutta antoisaakin..