kun on paha olla...

on tää niin hienoa elämää. olen 23v nuori nainen. hieman ujo,mutta hyvin ystävällinen. olen kotona istunut 3 päivää. puhelin ei soi, ei ole ketään kelle edes soittaisin. ei ole sellaisia kavereita joidne kanssa voisi tehdä jotain. ei ole perhettä. ketään ei mun seura kiinosta. ei vastausta viesteihin. päivän piristys on joku helvetin salatut elämät. viikonloppu tulossa. saan ainakin käydä sanomassa kaupan tädille terve iloisena, vaikka sisällä on täysi tuska. mutta en voi näyttää sitä ulospäin. kokoajan sitä toivoo että asiat muuttuu ja huominen olisi parempi. mutta kun se ei ole. yksin saa mennä nukkumaan ja herätä. olla taas yksin omien ajatusten kanssa. onko tässä enää mitään järkeä??
111382
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Jos haluat ystävän niin voisin pistää tänne mailiosoitteeni. Ilmoittele jos kiinnostaa

Äänestä

se on täällä. olen suunnitellut että naulaan kämpän oven sisäpuolelta kiinni, niin ei kukaan vain vahingossakaan tule tänne. meinasin vaihtaa liittymää, ettei vain kenelläkään ole minun numeroa enää. sitten ei tarvi enää ihmetellä että miksei seura kelpaa..

Äänestä

yksinäinen. Moni ei ymmärrä sitä kuinka yksin olenkaan. Jos lähetän viestejä, niihin ei vastata ja puhelimeen ei vastata. Niin, kaikilla on niin kiire, ettei ehdi tms. Olen niin lopen kyllästynyt olemaan yksin!

Äänestä
  • Mäkin olen hirveän yksinäinen.Masennuksesta toivuttua,kaverit menetettyä..tuntuu aika tyhjältä.
    Missä päin suomea te muuten asustelette?Olisi niin ihana jos vieressä olisi joku joka välittää ja rakastaa..
    Itse asun Turun lähistöllä.

    Äänestä

  • sadgirl85 kirjoitti:

    Mäkin olen hirveän yksinäinen.Masennuksesta toivuttua,kaverit menetettyä..tuntuu aika tyhjältä.
    Missä päin suomea te muuten asustelette?Olisi niin ihana jos vieressä olisi joku joka välittää ja rakastaa..
    Itse asun Turun lähistöllä.

    Päijät-Hämeessä sitä vasta yksinäistä on. Kolme viikkoa neljän seinän sisällä. Meinasin viedä itseni tänään mäkkiin syömään. Sieltä kun saa ostaa iltapäivälehden eurolla niin ei hetkeen edes huomaa istuvansa yksin... Uskomaton suoritus, oon asunu täällä viis vuotta enkä oo saanu ystävää yhdestäkään tapaamastani ihmisestä. Miksi edes ostin tuon kännykän?

    Äänestä

  • sadgirl85 kirjoitti:

    Mäkin olen hirveän yksinäinen.Masennuksesta toivuttua,kaverit menetettyä..tuntuu aika tyhjältä.
    Missä päin suomea te muuten asustelette?Olisi niin ihana jos vieressä olisi joku joka välittää ja rakastaa..
    Itse asun Turun lähistöllä.

    Mä asun turussa. Jos kaipaat ystävää, niin voitais kenties tutustua. Jos nyt tällainen rokkari miekkonen kelpaa?

    Äänestä

Ei muuten kukaan ole soittanut kuuteen päivään, silloinkin joku soitti humalassa. No hyvä että edes silloin.

Äänestä

jos jotakuta kiinostaa, vaikka vain vaihdella kuulumisia niin saa laittaa mailiosoitteen.
asun keski-suomessa..

Äänestä
  • Olen 22v poika ja asun myös keski-suomessa. Jos kiinnostaa niin laita mailia tulemaan. Osoite on [email protected]

    Äänestä

Tiedän tunteen Only Lonely ja olen saman ikänen tytsy jos haluat vaihtaa ajatuksia niin meilaa: [email protected]

Muutkin 20-30v yksinäiset jotka haluaa uuden frendin meiliä vaan niin katsotaan jos vaikka ystävyys alkaisi :)

Äänestä
  • Nyt vasta huomaakin kuinka yksin sitä on kun ei pääse töihin. Muutama kaveri löytyy mutta niistäkin suurin osa armeijassa ja loput perustaa perhettä, eli käyvät vain n.kerran kahdessa viikossa. Olen selvinnyt parin kaverin kuolemasta ja itsemurha-ajatuksista, elämä hymyilee mutta jotain puuttuu. Puhelin ei soi, kahvilla istun yksin, baariin en lähde koska yksin ei viitsi istua... Sitten kun en ole sieltä sosiaalisemmasta päästä niin ei uusia tuttavuuksia niin vain synny. Eli suomeksi: Parikymppinen turkulainen mies mielellään vaihtaa ajatuksia kanssasi, ehkä jotain ystävyyspohjaistakin voi syntyä... [email protected] btw.En ole lähelläkään täydellistä ihmistä, mutta huumorintajua löytyy ja ihmisenä olen siedettävä, mukavaksikin kehuttu. Piristäkää päivääni.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Only Lonely kirjoitti:

on tää niin hienoa elämää. olen 23v nuori nainen. hieman ujo,mutta hyvin ystävällinen. olen kotona istunut 3 päivää. puhelin ei soi, ei ole ketään kelle edes soittaisin. ei ole sellaisia kavereita joidne kanssa voisi tehdä jotain. ei ole perhettä. ketään ei mun seura kiinosta. ei vastausta viesteihin. päivän piristys on joku helvetin salatut elämät. viikonloppu tulossa. saan ainakin käydä sanomassa kaupan tädille terve iloisena, vaikka sisällä on täysi tuska. mutta en voi näyttää sitä ulospäin. kokoajan sitä toivoo että asiat muuttuu ja huominen olisi parempi. mutta kun se ei ole. yksin saa mennä nukkumaan ja herätä. olla taas yksin omien ajatusten kanssa. onko tässä enää mitään järkeä??

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu