mitä mieltä ootte. Oon nuori nainen, vahvasti kiusattu peruskoulun ja amiksen ajan. Ensirakkauteni jätti muut toisen tyypin vuoksi ja muutenkin kaikki tyypit sen jälkeen on käyttäneet mua hyväkseen, koska huomaavat että olen luonteeltani hyvin kiltti, vaikka välillä muuta yritän esittää. Mulla on kasaantunut hirveesti itsetunto-ongelmia ja masennusta. Nyt olen löytänyt sellaisen ihanan prinssin, joka vaikuttaa ihanan hellältä ja kivalta, mutta pelkään että hän repii sydämeni rikki. Se olisi viimeinen niitti mun arkkuuni. Pelkään niin paljon rakastumista ja pelko sisälläni ajaa siihen, että tunnen fyysistä pahoinvointia tämän miehen läsnäollessa. Pelkään tunteitani, jotka tuntuvat vahvistuvan koko ajan. Näen hänet jo sieluni silmin suutelemassa toista tyttöä ja alkaa pyörryttämään. En nyt haluaisi jättää noin kivaa tyyppiä, mutta miten kestän tämän pelon. Kaikki, joilla on kokemusta tällaisesta, pliis laittakaa kommenttia.
Olisi
kiva kuulla
1818
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...mitä pelkää tai odottaa tapahtuvaksi. Huomaamattasi saatat omalla käyttäytymiselläsi ajaa tämän kundin miettimään jaksaako hän sittenkään ajatella seurustelua sun kanssa, jos saa siitä ja susta jotain outoja viboja.
Mutta tästä huolimatta, kukaan ei koskaan takaa, että alkava suhde tai hetken kestänyt suhde kestää koko loppuiän. Jommallekummalle luultavasti käy niin, että toinen haluaa lopettaa ja toinen vielä haluaisi jatkaa. En halua masentaa, vaan koitan vaan tuoda esiin sen faktan, että toiseen ei voi ripustautua, kun ei se siinä välttämättä ole aina.
Kerroin siks, kun tässä juuri itse ihastuneena ja pian sen jälkeen "jätettynä" huomasin roikkuvani ajatuksessa tästä ihastuksesta. Kaikki pyöri(i) sen ympärillä ja ikävä on kova. Mut siitä pitää vaan nousta... päivä kerrallaan. Ei siihen kuitenkaan kuole, vaikka melkeen =)