Miten se ilmenee?
Paniikkihäiriö
Mikä se on
122069
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eli yhtäkkiä, tietenkin yleisellä paikalla tulee huimausta, hiki ja sydän hakkaa tuntuu että kuolee. Kotonakin voi tulla, siihen auttaa jonkin (siivous tsm.) tekeminen, eli unohtaa tunteen. Itsellä oli joitakin vuosia sitten, kauppojen jonoissa iski, tuli tunne että pyörryn tai kuolen ja meni kauan ennen kuin uskalsin näitten oireitten jälkeen lähteä mihinkään, vieläkin tulee joskus mutta osaan jo ajatella että sitten vaikka pyörryn/kuolen.
En halua tyrkyttää oppejani, mutta jos niistä on jotain hyötyä, siitä olen kiitollinen.
Itse elin nuoruuttani siihen aikaan, kun muodissa olivat niin sanot TWiggy-tyypit eli langanlaihat. En tiedä, vaikuttiko alitajuntaani nämä asiat, mutta ainakin sen tiedän näin jälkikäteen, että sisarteni jatkuvat kommentit "liikalihavuudestani" jättivät minulle tunteen olevani liian lihava. Vaikka näin jälkeenpäin ajatellen en koskaan ole ollut "lihava".
Niinpä tavoitteekseni tulikin laiha olemus, jotta olisin hyväksytty.
Ruotsissa asuessani sain ensimmäisen paniikkihäiriökohtauksen menettäen lopulta tajuntani. Sikäläisten lääkäreiden mukaan olin aliravittu. En osannut huolehtia kehoni tarvitsemista ravinnon tarpeistani, koska silloin siitä ei mitään opetettu. Piti vain miellyttää miehiä ja elää miesten muotioikkujen mukaan. Hehän määräävät edelleen, mikä on muotia ja mikä ei.
Niinpä kehoni ei jaksanut enää ja ilmoitti ravinnon puutteestaan ensin paniikkioirein. Myöhemmin oireet pahenivat ja tajuntani meni lopulla kokonaan.
Kannattaa opetella kuuntelemaan oman kehon ääniä. Ei miesten sanelemia muotioikkuja tai muuta vastaavaa. Juuri nämä lihavat ja vanhat ukot ovat pahimpia sanelemaan, mikä on kaunista ja mikä ei miellytä heidän silmäänsä. Siitä on tultava loppu.
Hyväksykää itsenne sellaisina kuin olette. Onhan kysymyksessä teidän elämänonnenne, terveytenne, jaksamisenne jne. Vain siten edistätte terveen ja rehellisen ajattelun Suomen perinteitä sekä sekä omien ehkä tulevien lastenne terveyttä. Te olette Suomen jälkikasvun jatkajia. Jos se katkeaa, ei sekään ole hyvä, ainakaan jos se katkeaa terveydellisiin syihin. Muiden ihmisten sanelemiin syihin.
Kannattaa miettiä, mikä elämässä on tärkeää oman ja muiden onnellisuuden kannalta. Ei se riitä, että itse on onnellinen. Jos muut eivät ole onnellisia, miten minäkään voin olla onnellinen?
Itselläni ensimmäisen kerran niin. että kun piti esiintyä yleisön edessä, en pystynyt puhumaankaan järkevästi, oli epätodellinen olo, tilanteen hallinnan menetyksen tunne.
Se esiintyminen yksinkertaisesti loppui siihen. Muilla varmaan tulee vastaavia kohtauksia lievemmissäkin tapauksissa, minulla vain, enimmäkseen, jonkinlaisen esiintymisen, suorittamisen pakon aikana, nimenomaan toisten ihmisten edessä.
Mutta sekä lääkkeitä että lääkkeettömiä hoitoja on.
Täällä on terveyspalstalla oma osastonsa pniikkihäiriöisillekin, että voi saada vertaistukea ja kirjoittaa omista ongelmistaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paniikkihäiriö
Paniikkihäiriö on psykiatrinen ongelma, jota potee muutama prosentti suomalaisista. Paniikkihäiriön oireita ovat usein ilman erityistä syytä ilmenevät paniikkikohtaukset ja voimakas pelkotila. Kohtaus voi liittyä myös johonkin pelottavana tai ahdistavana koettuun sosiaaliseen tilanteeseen. Sairaus on yleisin nuorilla aikuisilla, ja siihen liittyy usein muitakin psykiatrisia ongelmia kuten masennusta ja ahdistuneisuutta. Paniikkihäiriöön liittyy usein julkisten paikkojen pelkoa, ja se voi edetä siihen pisteeseen, että potilas pelkää myös perheenjäseniään.
Fyysisiä oireita ovat: käsien tärinä, sydämen tykytys, huimaus, kuolemanpelko ja hengenahdistuksen tunne. Lisäksi voi ilmetä mm. mahavaivoja, pahoinvointia, hikoilua, puutumistuntemuksia sekä rintakipua. Kohtaus kestää yleensä joitakin kymmeniä minuutteja, harvemmin tunteja. Kohtaukset ovat yleensä toistuvia.
Paniikkihäiriön syy on toistaiseksi tuntematon. Pääasiallinen hoitomuoto nykyisin on psykoterapia yhdistettynä ns. serotoniiniestäjien käyttöön. Hoito kestää minimissään puoli vuotta, mutta saattaa kestää vuosiakin.
Luokka: Psyykkiset sairaudet
Itse omien kokemuksieni perusteella esittämäsi syyt ovat vain oireita tai aliravitsemuksen sivujuonteina tulevia lisäsairauksia. Perussyy paniikkihäiriöön on aliravitsemus enkä siitä anna periksi kenellekään lääkärille, joka muuta väittää.
Suomalaisten lääkäreiden on aika jo oppia jotakin vähän enemmän eikä vain taapertaa näiden ikivanhojen uskomusten parissa.
Terve sielu terveessä ruumiissa, on Suomen kansalaisten parissa kulkenut väite. Miksi muuta halutaan uskotella? Busineksen vuoksiko, sitä me suomalaiset olemme aina keskenämme pohtineet jo vuosikymmeniä. Emme me ole tyhmiä.
Olen kokenut paniikkihäiriötaudin, joka ei minulla liittynyt aliravitsemukseen mitenkään.Söin terveellisesti ja riittävästi.Olin ja olen hiukan ylipainoinen.Tietääkseni johtuu aivojen välittäjäaineesta,serotoniinista jotenkin.Puutos tms.Solujen välinen viestintä häiriintyy jotenkin ja saa aikaan pakoreaktion,ihmisille ja eläimille tyypillisen tavan reagoida uhkaan.Nyt uhka onkin aivokemiallinen juttu.Yksi lääkkeetön keino on kerätä hitosti rohkeutta ja kakaista ongelma suusta ulos ja katsoa, vieläkö henki kulkee ja ryntääkö kaverit ja suku karkuun huutaen "tuo on hullu".Jos niin ei tapahdukaan, kuten uumoilen, niin olet saavuttanut niskalenkin ongelmasta.Niin ja aina voi lohduttautua sillä, että kyseessä on fiksujen tauti.
..olen siitä kummajainen kai,?ainakaan en tiedä ketään ,joka olisi alle kouluiän kokenut paniikkihäiriön..silloin ei siitä tiedetty.OLEN KOKO IKÄNI SAIRASTANUT PANIIKKIHÄIRIÖTÄ JA SAANUT AVUN JUURI TERAPIAN JA SEROTONIINI-VALMISTEIDEN AVULLA.Nyt pystyn elämään kutakuinkin ns.normaalia elämää,vaikka välttämiskäyttäytyminen on aina olemassa takaraivossa.EN OLE IKINÄ OLLUT ALIRAVITTU.Aivan fyysisesti normaali tyttö,nuori ja nainen.
ei munkaan mielestä johdu pelkästä aliravitsemuksesta. Itse saan aika-ajoin pahoja paniikkikohtauksia. Olen kyllä hoikka, mutta syön paljon. Oireita mulla on hillitön vapina, hikoilu ja sydämen jyskytys. Söin lääkkeitä muutaman kuukauden, mutta ne eivät sopineet ja lopetin ne. Nyt koitan vain oppia elämään sen kanssa, vaikka toisinaan tuntuu, että jotain olisi tehtävä... Ehkä yksi inhottavimmista asioista on se, että tahtomattaan silloin tällöin pelästyttää lähimmäisensä...
..siis en ole kärsinyt aliravitsemuksesta koskaan..mutta paniikkihäiriöiden tiuhasta määrästä johtuen jouduin ahdistukseen ja masennukseen.Mulle on koetettu lääkkeitä vaikka minkämerkkisiä..anafranil,seronil,xanor,cipramil..terapian ja oikean lääkityksen,nyt kauan jo ollut :seroxat,sekä tarvittaessa rauhoittava..pärjään toisinaan viikkokausia ilman pahoja oloja,ja lääkityksen ja terapian ansiosta voin elää kutakuinkin kuten muut..eihän sitä muut edes tiedä,ellen kerro..mutta suuren osan elämästäni se on ollut mulle "erilaisuus",nyt on hyvä kun siitä voidaan puhua ja vaikka joku ihmettelee,se ei minua kaada...tämä on mun vamma,jollakulla joku muu..mutta matkustaa en juuri uskalla,enkä tietyissä ihmispaljouksissa ole mukana,kuten juuri esim.vappu.Hauskaa vappua kuitenkin...aina löytyy jotain mitä voi tehdä:))
kun pitäis alkaa nukkumaan.en tiedä miks.tuntuu että kuolen sydänkohtaukseen.monta kertaa sitte soittelen tutuille ja käsken soittaa aamulla et onks kaikki ok.en pysty nukkumaan lainkaan ilman lääkkeitä.muuten valvon koko yön kun en uskalla nukahtaa.se pakokauhu on jotain ihan hirveetä.olen huomannu että mulla yksinäisyys pahentaa oireita,on siis varmaan turvattomampi olo yksin.julkisilla paikoilla en juurikaan käy,mut ei se aiheuta kohtausta.vaan yö,hiljaisuus ja yksinäisyys.kai sit on enemmän aikaa pähkäillä hulluja ajatuksiaan
..tuokin on mulle tuttua..murrosiän molemmin puolin kärsin kovasti yksinolemisen pelosta..ja varsinkin yöllä..koen että se olisi jotain tiedostamatonta kuolemanpelkoa ollut..enää en pelkää öisin..minusta nykyisin yö on hyvin rauhoittava..oletko kokeillut rauhallista,vaikka rentoutusmusiikkia ja pikku-pikku-valoa vaikka koskettimesta ns.töpselilamppua?Tee omanlaisesi iltarukous..sillä lailla ehkä hieman rauhoitut..ja vähitellen se levollinen tunne voi vahvistua..tietysti voit myös jutella jollekin asiasta ymmärtävälle.Voimaa ja uskallusta..
PANIIKIHÄIRIÖ on osoitautunut suomalaisten nousevaksi kiroukseksi.oireita on :ihmisjoukossa tulee pakkomainen olo päästä pois sieltä.käsientärinä kohtauksen aikana.tunne siitä että sua tuijotetaan..yms.Tää kaikki Suurimissa tapuksissa johtuu huonosta itsetunnosta ja itseluottamuksesta..poden samaa mut sen saa aisoihin
kyl ilman lääkitystäkin.oma tahto ja pään kylmänä pitäminen on paras keino hallita tätä ilkeää ahistuneisuuden tunettea.TSEMPPIÄ