Vuosi sitten päätimme, että eskarilainen aloittaa ekaluokan. Psykologi oli suositellut lykkäystä kun leikki on vielä niin tärkeää..
Ekaluokka alkoi ja alussa oli arkuutta ja syrjään vetäytymistä. Avustimme kaverisuhteiden luomisessa, yritimme vahvistaa itsetuntoa ja rohkaista porukkaan menoa.
Nyt on ekaluokka kohta takana ja poika on kuin kuka tahansa ekaluokkalainen.
Toivon että vanhemmat uskaltavat tehdä rohkeasti ratkaisut. Asiantuntioilta saa vinkkejä, mutta itse tuntee omat lapsensa parhaiten. sitten vielä: vuodessa lapset kehittyvät hurjasti ja myöskin eritahtiin.
Ekaluokka alkoi ja alussa oli arkuutta ja syrjään vetäytymistä. Avustimme kaverisuhteiden luomisessa, yritimme vahvistaa itsetuntoa ja rohkaista porukkaan menoa.
Nyt on ekaluokka kohta takana ja poika on kuin kuka tahansa ekaluokkalainen.
Toivon että vanhemmat uskaltavat tehdä rohkeasti ratkaisut. Asiantuntioilta saa vinkkejä, mutta itse tuntee omat lapsensa parhaiten. sitten vielä: vuodessa lapset kehittyvät hurjasti ja myöskin eritahtiin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onnittelut! Teitte oikean ratkaisun tässä tapauksessa. Joskus käy näin, asiantuntijat eivät aina ole oikeassa, mutta... sanoisin nyt kuitenkin, että useammin koulussa valitettavasti törmää niihin tapauksiin, jossa vanhemmat ovat tehneet väärän ratkaisun ollessaan uskomatta psykologin neuvoja. Liian usein kouluun tulee lapsia, jotka eivät ole likipitäenkään valmiita kouluun, vanhemmat vain vaativat koulun aloittamista. Sama asia erityisluokkasiirtojen kanssa. Voi olla, että asiantuntijat joskus erehtyvät ja että oppilas pärjää ryhmän mukana, mutta en silti menisi kannustamaan vanhempia sooloilemaan ratkaisuissaan. Havaintojeni mukaan nimittäin kuitenkin tällaisissa tapauksissa vanhemmat ovat useammin väärässä kuin asiantuntijat. Vaikka vanhemmat kiistatta tuntevat oman lapsensa parhaiten, he ajattelevat ja arvioivat lastaan nimenomaan omana lapsenaan, puolueellisten silmälasien takaa. Eikä asiantuntemus ikätason mukaisesta kehityksestä ole usein vanhemmilla riittävää, jotta he tietäisivät, missä oikeasti kehityksessä mennään. Hieno juttu teille, että teillä on asiat hyvin, mutta kaikilla ei mene noin!
Tiedän useampiakin tapauksia, että vanhemmatkin ovat huomanneet päätöksen koulun aloittamisesta olleen väärä ja sitten tuplataan eka tai viimeistään toka luokka.
Mutta meillä taas erityislapsi lähti kouluun erityisluokalle. Se oli erehdys, myös erityisopettaja on sitä mieltä, hän olisi tarvinnut nimenomaan "tavallisten" lasten seuraa. Hän luki kouluun menneessään ja oli jo pienenä todettu lahjakkaaksi tietyissä asioissa. Lapsi sai liikaakin henkilökohtaista huomioita ja itsenäistyminen viivästyi. Nyt käy jo nt-opetuksessa eikä mitään ongelmia. Erilaisuus näkyy tietyissä asioissa, mutta ei haitallisesti, lähinnä vetätytymisessä ja siten ettei ota kontaktia oma-alotteisesti yms jutuissa.
vanhempien oikea ratkaisu onkin kiinni juuri siitä kuinka realistisia vanhemmat ovat lapsensa suhteen ja kuinka objektiivisesti osaavat tarkastelal tilannetta.
Monasti kouluun menoon päädytään lähinnä muista syistä esim siksi ettei ole eri ikäinen kuin muut, ei tarvitse selitellä, yms ulkoisilla paineilla ja syillä joilla ei nimeksikään ole tekemistä lapsen kanssa!
Surullista on silloin kun lapsen tarvetta erityisopetukseen tai nolla yms luokkaan ei kukaan huomaa vaan lapsi aloittaa väärässä paikassa ja sitten aletaan korjata virheitä kun aikaa kuluu koko ajan "hukkaan"..
Moni myös pakenee jonkin asiantuntijan taakse päätöksessään vaikka lopulta on kyse vanhemman vastuusta ja päätöksestä lapsensa suhteen. Asiantuntijat ovat apuna omalta osaltaan muodostamassa kuvaa tilanteesta siitä vain pitää olla viisas ja osat tehdä oikea päätös..
Aikanaan samantapaisessa tilanteessa todella valvoi ja mietti yötkin jo mikä on oikea ratkaisu tarjolla olevista ja sitten se oikea oli ihan joku jota kukaan ei ollut edes ehdottanut!
Meillä poika todettiin (ja olimme kyllä itsekin huomanneet) älykkääksi lapseksi, joka on käytökseltään ikäisiään jäljessä. Eli arempi, hitaampi tarttumaan toimeen..
Itse pidimme ja pidämme sitä luonteenpiirteenä joka ei saa estää opiskelua.
Olimme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle, joten oli paljon uutta. Koti, leikkipaikat, kaverit jne. Uskon että jos eskari olisi aloitettu tutussa ympäristössä vanhojen kavereiden kanssa, tälläistä ongelmaa ei olisi ollut.
Eli nyt kun oli tutustuttu eskarilaisiin olisi mielestäni ollut väärin lasta kohtaan siirtää taas uuteen porukkaan (uudelleen eskariin). Kun oppimisessa ei ollut ongelmia sai keskittyä sosiaalisiin taitoihin enemmän.
Minulla on eskarilainen, joka vielä vuosi sitten oli arka ja syrjäänvetäytyvä lapsi. Nyt kun vuosi on kulunut, hän on huomattavasti reipastunut, on kuin toinen lapsi. Eskarissa suosittelivat vaivihkaa että jos voisi kouluunmenoa lykätä, mutta äitinä tiedän että jos sitä siirrän, on tulossa lisää arkuutta ja eristäytyneisyyttä. Toivon sydämestäni että lapseni, joka on sen tyyppinen että tarvitsee aikaa uusiin ihmisiin ja tilanteisiin, pärjää koulussa. Hänellä on paljon tietoja ja taitoja jotka joskus jäävät ujouden varjoon. Mutta, minä luotan lapseeni, hän mene nillä eväillä kouluun ja tuen häntä joka tilanteessa. Onnea ensitaipaleellesi rakas lapseni!!
On nyt käynyt puhe-terapeutilla 2 vuotta.
Ei mene tähän meidän "pikku-kouluun" koska ei pysty keskittymään, jos on kova "mekkala".
No, hän pääsi täälä Tampereella Saukon kouluun, jossa on vain 10-15 oppilasta luokalla.
Pidimme eskarissa kokouksia 2 oli koulu-psygologi puheterapeutti eskarin ope ja minä ja mieheni, niin ja myös neuvolan täti.
Olin vahvasti sitä mieltä ennen kokouksia että käyköön eskarin kahteen kertaan.
Kun kokouksissa juteltiin, niin ope sanoi ettei onnistu, on aivan liian kehittynyt siihen , että kouluun.
No, taxi hakee kotoa ja tuo kotiin.
Eli ei tarvitse olla minun huolissani jos jääkin johonkin ihmettelemään(jos olisi päässyt tähän meidän pikku kouluun) eikä tullut kotiin ajoissa.
TERV:ÄITI