Tiedän että meillä ei ole enää mahdollisuuksia. Silti ajattelen sua koko ajan. Aivan älytön ikävä sua. nyt on jo kuukaus erosta. vittu ku masentaa...
miksi en pääse irti susta?
pässi_
162526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
kun löydät uutta ajattelemista.Keksi sitä tekemistä koko ajan, niin helpottaa.
Mulla on samanlainen tilanne, tiedän että yhteen ei enää palata, ja välillä mun onnistuukin tämä ymmärtää ilman suurempia tunteenpurkauksia mutta välillä... ikuisuus on pitkä aika kun alkaa ajattelemaan miten kauan ilman toista joutuu olemaan.
Ehkä meidän ei kannata ajatella niin. Se on liikaa. Alitajunnassa tiedetään, että asia on näin, mutta eletään päivä kerrallaan. Eteenpäin, vaikka välillä tuntuu että on prikulleen sillä lähtöviivalla missä olin eromme jälkeen.
mahdollisuuksia?!me tavataan vielä joskus jos meidät on oikeasti tarkoitettu yhteen. Mä uskon ainakin siihen.Mullakin on ikävä. tajuton.
Oletko soittanut Minulle tänä aikana?? Siitä tiedän jos olet hän, ketä ajattelen...
Oletko soittanut Minulle tänä aikana?? Siitä tiedän jos olet hän, ketä ajattelen...
ollaa oltu yhteyksis, viimeks puhuttiin eilen...
Itselläni siitä on jo puoli vuotta.. se koko aika on ollut kamalaa.. masentaa.. ja silmiin sattuu aamuisin.. elämä ei kulje eteenpäin..
Me seurusteltiin vuoden verran ja kaikki oli hyvin ja ihanaa kun yhtäkkiä jätkä ilmoitti ettei enää halunnut seurustella. vielä pari viikkoa aikasemmin oltiin puhuttu lapsista yms. ja arvata saattaa että menin aivan täysin rikki..siitä on nyt jo muutama kuukausi enkä vieläkään oo saanut kuulla syytä mikä meni pieleen. ei vaan kuulemma ollut enää rakkautta. Enkä vieläkään ymmärrä mitä tapahtui, mitä tein väärin.
Siitä lähtien on ollut pakko elää päivä kerrallaan. Joka aamu oli vaikeaa nousta ylös kun tuntui ettei ollut mitään syytä elää tulevaa päivää. Mutta pakotin itseni ylös ja kouluun ja kuntosalille ja kaverin kanssa kahville vaikka tuntui pahalta. Itkin vähän väliä. Pikkuhiljaa itku väheni ja loppui. Sain äidiltäni tukea, keskusteltiin monet pitkät tunnit. Opin ajattelemaan ettei tämä mies ollut arvoiseni. Uskon siihen, että kaikella tapahtuneella on jokin tarkoitus. Ehkä tämän eron tarkoitus oli se, että oppisin tuntemaan itseni paremmin, nauttimaan omasta seurasta ja ehkä tuolla jossakin on jotain vielä parempaa minua varten.
Koska olen tunteella elävä ihminen, olen antanut itseni surra ja itkeä kun siltä tuntuu. toisaalta olen oppinut tarttumaan hetkeen, nauttimaan jokaisesta hyvästä asiasta elämässäni. tunteita ei kannata peitellä, pitää antaa itselleen lupa itkeä , ikävöidä, olla vihainen kun siltä tuntuu.
Tämän kerroin lohdutukseksi niille jotka ovat saman kokeneet, myös itselleni yhdeksi keinoksi päästä eteenpäin.
Olipas koskettava viesti. :( Uskon, että sinuun sattuu. Itse kävin koulukuraattorilla juttelemassa, hän sanoi, että minulla on monta muuta asiaa, mistä minun pitää olla onnellinen, se jätkä ei saa kaataa elämääsi. Ja niinhän se on, että itkeä pitää silloin kun siltä tuntuu. Mutta parantaako aika haavat? Kyllä. Myöhemmin et tunnekkaan enää niin paljon kipua. Mutta se ei auta unohtamaan, kaikki ihanat muistot seuraavat sinua vielä jonkin aikaa.
Otan osaa suruusi. Ja VOIMIA!
Kyllähän se niin on että aika parantaa haavat.. vaikka ei aina siihen jaksa uskoa. Minä en enää itke, mutta en myöskään pysty näkemään kyseistä miestä (vaikka muka sovittiin olevamme kavereita) se sattuu liikaa. Hänen tavaroitaan on vielä asunnossani vaikka suurimman osan olen jo palauttanut. Tässä joku aurinkoinen päivä kerään loputkin ja kannan kellariin, pois silmistä.
Ja huomaan kuinka paljon hyviä asioita elämässä on.
Kaikkea hyvää ja jaksamista kohtalotovereille, yksikään mies ei ole sen arvoinen että sen takia kannattaisi heittää loppuelämä hukkaan..!!!
Ihana että on näitä tunteita. Mulla on sama tilanne ja tajuton ikävä. Käännän asian ylösalaisin ja olen masokisti itselleni koetan nauttia tästäkin tunteesta ja jatkaa ajattelemalla sitä rakkauden tunteeksi näin jaksan kun valehtelen itselleni
Itselleen kannattaa olla rehellinen. Tsemppiä !
Ja niinkin voi käydä että on menettänyt tosi rakkaan kuolemalle ja silloin kun on tunteet olleet katossa. Kun toinen häviää et enää voi edes nähdä vilaukselta niin lopullista.
Nyt kun kohdalle sattunut ihminen jota himoan valtavasti ja en voi jatkaa hänen kanssaan, olen kiitollinen että voin edes puhua ja tuntea hänen kanssaan vaikkakin olis tuskallista
No kylläpä taas on..
Kaivamaan viestejä vuodelta 2006 ? Mites se olikaan, sitä tikulla silmään jne jne ..
Niin se on... eteenpäin mennään sanos mummo lumes