On taas sellainen olo, että ei jaksais. Ei jaksais yrittää. Ei jaksais elää. Ei jaksais miettii otsikoita ja nimimerkkejä. Taas pitkästä aikaa ihastuin oikein kunnolla. Ja kävi niinkuin lievemmissäkin ihastuksissa. Takkiin tuli. Ihan hyvä varmaan vaan, että mut pudotetaan maanpinnalle aina muutaman kerran vuodessa. Mitäs taas hairahduin haaveilemaan, että minullakin voisi joskus olla joku. Naurettavaa kuvitella.
Luulisi, että siihen tottuu, mutta ei. Sattuu aina vaan enemmän. Alan olla entistä varmempi siitä, että päätän päiväni oman käden kautta. Viime yönä jo vähänniinkuin harjoittelin sitä. Otin reippaanpuoleisen yliannoksen nukahtamislääkkeitä. Voi sitä tiedottomuuden autuutta (jossain vaiheessa näin kyllä aika sairaita unia). Ja voi sitä heräämisen tuskaa.
Gallup: kuinka moni teistä harkitsee päiviensä päättämistä? Mikä teitä on estänyt tekemästä sitä?
(Ja siis älkää missään nimessä tehkö sitä. En minäkään ehkä loppupeleissä uskalla. Helpommin ajateltu kuin toteutettu. Tuomari Nurmiokin lauloi: jos ei ole syytä elää, ei syytä kuollakaan. Ja muutama omainen varmaan murtuisi täysin. Turhaa kostaa tutuille ja yhteiskunnalle omaa kelvottomuuttani.)
Sanovat, että pitäisi oppia olemaan onnellinen ilman, että siihen vaatii toista ihmistä. Niin kai. Onnellinen yksinäisyydestä. Onnellinen kaikista niistä kymmenistä pettymyksistä.
Luulisi, että siihen tottuu, mutta ei. Sattuu aina vaan enemmän. Alan olla entistä varmempi siitä, että päätän päiväni oman käden kautta. Viime yönä jo vähänniinkuin harjoittelin sitä. Otin reippaanpuoleisen yliannoksen nukahtamislääkkeitä. Voi sitä tiedottomuuden autuutta (jossain vaiheessa näin kyllä aika sairaita unia). Ja voi sitä heräämisen tuskaa.
Gallup: kuinka moni teistä harkitsee päiviensä päättämistä? Mikä teitä on estänyt tekemästä sitä?
(Ja siis älkää missään nimessä tehkö sitä. En minäkään ehkä loppupeleissä uskalla. Helpommin ajateltu kuin toteutettu. Tuomari Nurmiokin lauloi: jos ei ole syytä elää, ei syytä kuollakaan. Ja muutama omainen varmaan murtuisi täysin. Turhaa kostaa tutuille ja yhteiskunnalle omaa kelvottomuuttani.)
Sanovat, että pitäisi oppia olemaan onnellinen ilman, että siihen vaatii toista ihmistä. Niin kai. Onnellinen yksinäisyydestä. Onnellinen kaikista niistä kymmenistä pettymyksistä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nenilleni sain minäkin, mutta annoin myös samalla mitalla takaisin. Eipähän huvita enää olla kynnysmattona kenellekään.
Toisen ihmisen takia tuskin kannattaa mitään suurempia, saati lopullisia, ratkaisuja tehdä.
Toisaalta, jos on itse mokannut, itse pystyy yleensä myös tilanteen korjaamaan.
Tsemppiä!
Mut kanssa tiputettiin kahdesti tämän kevään aikana. Toisen kerran aika korkeelta. Nyt on todellakin sellainen fiilis, ettei todellakaan viitsisi enää edes yrittää. Pahinta siinä on juuri toi, että ihan aidosti kuvitteli jotain, mikä ei ollut koskaan edes mahdollista. Miten helvetin tyhmä sitä voi ihminen olla.
Huonolla itsetunnolla varustettu ihminen ei pysty ohittamaan tollasia juttuja olankohautuksella. Mun on ainakin tosi vaikea nähdä itseni ihastuvan kehenkään lähiaikoina. On paljon mukavampi elää siinä tutussa yksinäisen apatiassa kuin tällaisessa häpeässä ja toivottomassa itsevihassa.
Olen mäkin itsemurhaa miettinyt. Tuskin tuun sitä koskaan kuitenkaan tekemään. Pelkuruus sen estää, eipä juuri mikään muu. Kyllähän sen itsemurhan voisi tehdä niinkin, ettei muut sitä itsemurhaksi tajuaisi.
Pitäisi kai ruveta vetämään jotain hormoneja, joilla sais tukahdutettua omat pariutumisviettinsä. Mä ainakin ihan selkeästi huomaan, että näin keväällä tämä yksinäisyys tuntuu ylivoimaisen raskaalta. Ei se syksylläkään kivaa ole, mutta siedettävissä kuitenkin.
Siis, senkö takia sä nyt olisit itseäs tappamassa, kun joku mies tai nainen ei olekaan susta romanttisessa mielessä kiinnostunut? Aika pirun turha syy, jos multa kysytään. Ei ne ihmiset ole ainoita täällä ja etkä sä ole ainoa jonka sydän on särjetty pari kertaa. Oletko sä miettinyt mikä sussa voisi olla vikana, etkä vaan sitä että se toinen on kusipää ja huono ihminen kun nyt sut sattui jättämään?!
...ottamatta, vai mikä riivaa? Näytä minulle aloitusviestistäni se kohta jossa sanon, että se toinen on kusipää ja huono ihminen kun minut jätti. Minä en sitä kohtaa löydä. Enkä yhtään sen enempää väittänyt olevani ainoa, jonka sydän on särkynyt.
Eiköhän nämä ihmisten itsetuhoajatukset kuule kumpua paremminkin siitä, että ihminen on miettinyt niitä omia vikojaan liikaakin ja juuri siksi näkee tilanteensa toivottomana.
Kiitos vaan kannustuksesta. Sitä vartenhan tämä foorumi taisi ollakin, että saadaan raivota ja purkaa paineita, pistää huutomerkein kuriin mokomat kitisijät.
"etkä sä ole ainoa jonka sydän on särjetty pari kertaa"
Joo, en näköjään ole ainoa, tällä foorumilla näyttäisi olevan aika monta samanlaista. Mistä siis tämä kunnia, miksi valitsit juuri minut kiukkusi kohteeksi?
En mä mitään kiukutellut. Mietin vaan että ei tällaisten asioiden takia kannata alkaa itsemurhaa hautomaan. Ihmisiä tulee ja menee. Nykyaikana suhteet eivät ole mitään kestävää sorttia. Heti kun sä ymmärrät sen, niin voit ottaa vähän rennommin.
...on aika kohtuutonta...pitääkö alkaa moittia toista ihmistä siitä että kaipaa jotakuta jota rakastaa? Ja tuo muistutus siitä että nykyään ihmissuhteet eivät kestä oli täysin aiheeton. On paljon kestäviä parisuhteita, se on täysin yksilöllistä. Sitäpaitsi ihminen on laumaeläin ja tarvitsee muita voidakseen hyvin, onhan siitä tehty paljon tutkimuksiakin kuinka yksinäiset ovat paljon onnettomampia kuin ne joilla on tyydyttäviä ihmissuhteita. Ja yksinäiset vanhuksethan usein tekevät itsemurhia..
Kaikkihan sitä jotakuta kaipaa. Mutta että siinä määrin jopa, että itsemurhaa on sen takia hautomassa? Kyllähän niitä pysyviäkin parisuhteita on vielä olemassa. Mutta valitettavan usein suhteet nykyään loppuu sen alkuhuuman jälkeen, kun suhteeseen tulee se arki. Nämäkin monet ihmiset täällä vain valittavat yksinäisyyttään, mutta eivät tee asioille mitään. Se mailiosoitteen alkaminen olisi hyvä alku.
on rakastaa kuitenkin itseään eniten, ja kaikkine vikoineen, joita pitää ilman tressiä tietenkin yrittää koko ajan korjata, ja vasta sitten noita muita mukavia ihmisiä. Taatusti löytyy pikkuasioista ja suurista, kuten luonto, loputon määrä hyvän olon elämään suuntaavia makeita näkymiä ja hetkiä. Tietenkin tosi RAKKAUS on kaikkien tavoittelema(turhaan, se tulee jos on tullakseen) muttei se väkisin kytäten koskaan onnistu.