Mikä lääke (ms-lääke) auttaisi kasvojen puutumiseen? Tarkemmin sanottuna kielen, huulen, leuan ja posken puutumiseen? Lääkäri sanoi, että ei voi antaa lääkettä ennen kuin tulee muita oireita???? Siis mä en ymmärrä? Mulla ei siis vielä ole 100% varmaa ms-diagnoosia, koska likvorin tulos puuttuu. Lääkäri kyllä sanoi, että puutuminen voi mennä itsestäänkin ohi viikossa, kuukaudessa tai sit ei ollenkaan. Tosiaan muita oireita ei ole, mut miksi pitäisi tullakaan? Tää on tarpeeksi kiusallista muutenkin.
Mikä lääke?
ms-epäilty
122330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kortisoni voisi kai auttaa??!!
MS-taudin pahenemisvaiheista toipumista voidaan (mahdollisesti) nopeuttaa kortisonilla. Minulla ainakin (ja kai yleensäkin) lääke annetaan suoraan suoneen, kolmena peräkkäisenä päivänä, jolloin joutuu ainakin tiputuksen ajan olemaan sairaalassa. Kaikissa tilanteissa ei tätä hoitoa anneta, koska sillä voi olla suuriakin haittavaikutuksia. Täytyy miettiä tarkkaan onko paheneminen niin "haittaava", että lääkkeen haittavaikutusten riski kannattaa ottaa. Meillä päin pulssiin pääsee vasta, kun oireiden kanssa ei elämästä tule suurinpiirtein yhtään mitään... Riippuu tietysti lääkäristäkin.
Kysympä tässä tyhmänä, että auttaisiko kortisonivoide? Vai onko pakko laittaa suonensisäisesti? Ja luuletko, että tämä puutuminen voisi olla "pahenemisvaihe", vaikka taudista ei ole vielä edes varmuutta? Tätä puutumista on nyt kestänyt tasan 3 vkoa.
Ja vielä yksi kysymys: pitääkö sairaalassa olla ne kaikki 3 päivää peräkanaa tiputuksessa vai pääseekö välillä yöksi kotiin?
Mistä päin muuten olet kotoisin? Ja onko sulla kauan ollut ms? Mitkä oli sun ensi oireet ja miten voit nykyään?
Pahenemisvaihe se on ensimmäinenkin :( Ts. jos sulla on MS niin tuo on se ensimmäinen pahenemisvaihe, tietysti eri asia mikäli kyse on jostain muusta.
Ei auta voiteet, kortisonin idea on siinä, että se rauhoittaa tulehdusta siellä missä se on eli niissä "plakkikohdissa". Voimakkaita kortisoipillereitäkin käytetään, mutta se taas on vatsalle sen verran huono, että suositeltavaa on suonensisäinen.
Itse sain kortisonipulssihoidon ekoihin oireisiin, jotka oli kanssa vain puutumista. Auttoi, mutta toisaalta se on kai aika yksilöllistä onko tuosta apua. Ylipäänsä nämä puutumiset ja tuntohäiriöt lasketaan lieviksi oireiksi, joihin ei kauhean helpolla kortisonia anneta. Tosin toi kolme viikkoa alkaa olla aika pitkä aika, elli yhtään ole helpottanut.. Mulle ei tullut mitään sivuoireita tuosta kortisonista, mutta tosiaan voi tulla ja pahojakin. Mun kohdalla on muutenkin mennyt lääkkeiden aloitukset (diagnoosin jälkeen) ja muut aika pitkälti sen mukaan mitä itse olen ollut mieltä.
Pääsääntöisesti tossa kotisonitiputuksesa ei joudu olemaan sisällä, vaan pari tuntia per päivä, hitaasti kun tiputtelevat. Mutta se riippuu byrokratiasta. Esimerkiksi oman alueen keskussairaalaan joutuu sisälle, jos asuu eri kunnassa kuin sairaala sijaitsee. Uskomatonta mutta totta.
Kiitos tiedoista!
Vielä kysyisin, että voiko tämä pahenemisvaihe (jos siis tämä sellainen on) mennä itsestäänkin ohi? Vai tarviiko aina lääkitystä? Eihän sitä nimittäin mielellään tota kortisonia ota. Lääkäri sanoi, että voi mennä itsestäänkin ohi viikossa, kuukaudessa tai ei ollenkaan. Tota viimestä vaihtoehtoa en halua kyllä edes ajatella! Loppuelämä naama puutuneena... huh...
Tiedätkö voiko akupunktio auttaa?
Harmillista kyllä, mut eihän näitä oireitaan itse valitse. Pahenemisvaihe voi mennä ja aikanaan meneekin, ohitse itsestäänkin. Sen tuomat oireet voivat olla kuitenkin pysyviä, riippuen kuinka pahaa jälkeä se on tehnyt. Mä olen *koputtaa puuta* tähän asti toipunut lähes ennalleni joka kerta... Toisinaan se vaan ottaa vähän enemmän aikaa. Elän itsekin vielä toivossa, että tammikuisen pahenemisen jäljet korjaantuvat... Ja jos ei, niin sitten ei... Sitten toivotaan taas ettei seuraavaa tule... Pysyy pieni jännitys kokoajan elämässä tän mäsän kanssa...
Nyt kysymys sinulle. Oletko kuinka paljon ottanut selvää itse taudista, siis muualta kuin foorumeilta?
...jonkin verran tietoa hakenut mm. netistä. Mutta kun mitään varmaa tietoa ei voi saada, koska kaikki oireet, hoitomenetelmät, taudin ennusteet jne. ovat niin erilaisia ja yksilöllisiä. Tosi rasittavaa... muissa taudeissa on se hyvä puoli, että niissä on suht samanlaiset oireet, hoitomenetelmät, lääkkeet jne. Ja tuntuu, että tietoakin on enemmän (siis varmaa tietoa). Täällä nyt sen takia kyselen asioita, koska haluan tietää ihmisten omia, henkilökohtaisia oireita jne... olen erittäin tietämätön lähes kaikesta...
miula meni ohitte 3 kuukaudessa, ei siihen auta edes kortisoni joten pitää vaan kärsiä kunnes hermot jotenkuten paranee, miula ei parantunut koskaan ennalleen, mutta eipä toi haittanne.
LileCa. Olen nähnyt sun nimimerkin monestikin tällä palstalla, eli olet varmaan aika asiantuntija näissä ms asioissa :) Ihana kuulla, että tämä puutuminen menee ohi itsestään... en vaan kyllä enää jaksaisi odottaa. Tämä on kestänyt nyt tasan 3 vkoa eli alkaa hermot menemään. En tajuu miten sä kestit 3 kuukautta, huh... ?? Voiskohan täs silti kokeilla jotain kortisonitabletteja? Ei kai siitä haittaakaan ole?
Muistaakseni sanoit jonkin muun keskustelun yhteydessä, että pahenemisvaiheiden kanssa pitää olla tarkkana siinä mielessä, että menee hoitoon / vaatii hoitoa ajoissa, ettei jää pysyviä haittoja. Voisikohan mulla jäädä, kun lääkäri ei antanut mitään lääkettä? Ja onkohan tämä mun puutumisvaiva pahenemisvaihe, kun ei tautia ole edes vielä varmasti todettu?
Jaksaisitko vastata?
se ole niin, että ensimmäisestä "pahenemisvaiheesta" toipuu (yleensä) täysin ennalleen? Tämä puutuminen on nimittäin mun eka pahenemisvaihe. Jostain olen lukenut, että ekoista pahenemisista palautuu täysin / melkein täysin ennalleen...
..varmuutta taudista. Sehän voi olla vaikka mitä , kyllä neurologian (ja muunkin alan) puolelta löytyy mitä eksoottisempia mahdollisuuksia taudin nimeksi.
Useimmiten sanotaan sen ensimäisen pahenemisjakson oireiden häipyvän/paranevan miltei kokonaan, mutta ei kai siitäkään voi mennä takuuseen.
Olen itse mäsää sairatellut nyt nelisen vuotta ja onnellisessa asemassa siten, että pääsin (kiitos aktiivisen äidin) heti parhaaseen mahdolliseen hoitoon. Ainakin Tampereen seudulla ihmiset ohjataan ensitietokurssille, jota kela tukee. Tämä kurssi oli minun pelastukseni, sillä sain siellä vasta todellisen kuvan niin taudista itsestään kuin sen hoidoistakin. Itselleni internetin ja keskustelupalstojen miljoonat eri tiedot aiheuttivat vain kauhean paniikin. Ms-liitto on varma ja realistinen informaatio kanava ja siihen kannattaa myös liittyä, sillä näin pysyy perillä esim. lääkekehityksessä.
Haluan vain sanoa tsemppia kaikille mäsä ihmisille. Kyllä kaikki järjestyy kun jaksaa vain tarpeeksi uskoa.