Löysin tämän keskustelukanavan sattumalta ja luettuani muutaman jutun päätin uskaltautua kysymään jos te osaisitte auttaa minua.
Olen käynyt terapiassa 1,5 vuotta. Olen terapeuttiini tyytyväinen ja edistystä on tapahtunut.
Suurin traumani on hylkääminen joka tapahtui ollessani 4 vuotias. Vanhempani hylkäsivät minut, osittain omien sairauksiensa vuoksi. Jouduin sukulaisen luo asumaan. Kaikki oli muuten kunnossa mutta lämpöä ja läheisyyttä saati rakkautta en enää kokenut. Eikä minulle selitetty ettei hylkääminen johtunut minusta.
Tämän vuoksi olen nyt aikuisiässä erittäin syvää syyllisyyttä kantava (lähes joka asia on minun syytäni) ja pelkään hylkäämistä ja yksinäisyyttä.
Tässä tilanteeni lyhyesti. Kysymykseni kuuluu, osaako kukaan kertoa kansankielellä mitä tarkoittaa eristäytyvä persoona, onko se vakavakin persoonallisuushäiriö? Tuo nimittäin oli diagnoosi joka minusta on tehty. Psykiatri vaikutti erittäin pätevältä mutta en ole saanut häneltä enkä terapeutilta selventävää vastausta diagnoosista. Terapeuttini sanoi vain että en uskalla solmia todella syviä suhteita ihmisiin koska pelkään hylkäämistä.
Minua kiinnostaisi siis se, mitä lääketiede sanoo tuosta diagnoosista, mistä voisin itse etsiä tietoa?
Kiitos kaikille vastauksista jo etukäteen.
Olen käynyt terapiassa 1,5 vuotta. Olen terapeuttiini tyytyväinen ja edistystä on tapahtunut.
Suurin traumani on hylkääminen joka tapahtui ollessani 4 vuotias. Vanhempani hylkäsivät minut, osittain omien sairauksiensa vuoksi. Jouduin sukulaisen luo asumaan. Kaikki oli muuten kunnossa mutta lämpöä ja läheisyyttä saati rakkautta en enää kokenut. Eikä minulle selitetty ettei hylkääminen johtunut minusta.
Tämän vuoksi olen nyt aikuisiässä erittäin syvää syyllisyyttä kantava (lähes joka asia on minun syytäni) ja pelkään hylkäämistä ja yksinäisyyttä.
Tässä tilanteeni lyhyesti. Kysymykseni kuuluu, osaako kukaan kertoa kansankielellä mitä tarkoittaa eristäytyvä persoona, onko se vakavakin persoonallisuushäiriö? Tuo nimittäin oli diagnoosi joka minusta on tehty. Psykiatri vaikutti erittäin pätevältä mutta en ole saanut häneltä enkä terapeutilta selventävää vastausta diagnoosista. Terapeuttini sanoi vain että en uskalla solmia todella syviä suhteita ihmisiin koska pelkään hylkäämistä.
Minua kiinnostaisi siis se, mitä lääketiede sanoo tuosta diagnoosista, mistä voisin itse etsiä tietoa?
Kiitos kaikille vastauksista jo etukäteen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tässä pari linkkiä.
http://www.omaisten.org/labyrintti/juttu.html
http://www.kandidaattikustannus.fi/TF/ch16/ch16_04s.html
Tämän laitan tähän, koska voit hakusanalla etsiä kysymyksiä ja vastauksia aiheesta.
http://www.verkkoklinikka.fi/teemat/mielenterveys/index.xsp
Suomenkielistä tietoa persoonallisuushäiriöistä ei tunnu olevan paljoa tarjolla. Kun etsit ulkomaisilta sivuilta, käytä hakusanaa borderline. Luullakseni psykiatriassa käytetään eristäytyvstä persoonasta koodia F60.1. Joka tapauksessa persoonallisuushäiriöt ovat koodin F60 alla. Tuo siis myös hakuvinkiksi.
Tsemppiä sinulle!
Kiitos kovasti linkeistä.
Huh-huh, luettuani taudinkuvaukset tajusin että jos minulla on tuo eristäytyvä persoonallisuushäiriö niin se on todella lievä. Olen töissä ja menestyn töissäni kelvollisesti, en pelkää ihmisiä tai eristäydy heistä. Pikemminkin mulla on monen persoonallisuushäiriön yhdistelmä joka myös luetun mukaan on mahdollinen.
Joka tapauksessa, olen sitä mieltä että häiriöni on melko lievä joskin tunnistin kyllä kuvauksista piirteitäni (tosin, kaipa meillä jokaisella on omat epävarmuuden hetkemme, toisilla voimakkaammat ja toisilla lievemmät). Tai sitten terapiani on auttanut melkoisesti :)
Siis kaunis kiitos ja hyvää syksyn jatkoa kaikille!
Minustakaan et vaikuta ihmiseltä, jolla on eristäytyvä persoonallisuushäiriö. Joku tällä palstalla kirjoitti taannoin, että persoonallisuushäiriöistä lukeminen on kuin horoskooppimerkeistä lukisi: melkein mistä vaan häiriöstä löytyy itseen sopivia piirteitä. Olen itsekin huomannut! Ja päivät ja elämän eri vaiheet vaihtelevat mielialan ja minäkäsityksen suhteen. Joskus hylkääminen pelottaa niin sairaasti, ettei tee mieli päästää enää ketään lähelle!
Ihmettelen psykiatriasi, minusta hän toimi vastuuttomasti. Roiskaisi diagnoosin, jota ei itsekään pystynyt selittämään. Mielenterveysalan auttajissa on porukkaa laidasta laitaan: laatu todella vaihtelee!
Kaikkea hyvää ja ihania, läheisiä, turvallisia ihmissuhteita elämääsi!
Ajattelen kuten leenuskakin, että lyhyen kuvauksesi perusteella et vaikuta persoonallisuushäiriöiseltä. Mitä itse elämässä koen ja mitä olen persoonallisuushäiriöistä lukenut ja kuullut, olen siinä käsityksessä, että persoonallisuushäiriöisen viesti olisi vahvemmin tuskainen ja elämä kaaottisempaa. Mutta en todellakaan ole asiantuntija. Esimerkkinä kaaottisemmasta elämästä voin antaa oman kirjoitukseni tuolla vähän aikaisemmin, samalla nimimerkillä ja otsikko on purkaus.
Psykologiset taudinkuvaukset ovat usein sellaisia, että niistä jokainen löytää omia piirteitään. Eivät ne vääriä ole, mutta tulkitsijan kannattaa olla tarkkana.
Hyvää jatkoa niin elämääsi kuin terapiaasi!
Tämähän on mielenkiintoista, tarkoitan keskustella tuntemattomien ihmisten kanssa tällä tavalla, en olekaan ennen tätä tehnyt :)
Mietin diagnoosiani eilen illalla paljon ja tulin siihen lopputulokseen että psykiatri kirjoitti diagnoosin sen verran "rajuksi" sen takia että varmasti saan Kelan korvauksen terapiakäynneistäni. Joko näin, tai sitten kiellän tunteeni enkä tajua niitä ollenkaan :)
Hakeuduin siis itse terapiaan entisen parisuhteeni ongelmien takia (koska syyhän oli mielestäni vain ja ainoastaan minun) ja käytyäni sitä omalla kustannuksellani puoli vuotta, sain Kelan korvaamaan puolet maksusta.
Niinkuin sanoin, en todellakaan koe itseäni eristäytyväksi persoonaksi, jos edes persoonallisuushäiriöiseksi..
Luin tekstiäsi, borderline, ja ajatuksesi olivat kyllä aika kaukana omistani, tarkoitan sitä että ajatukseni eivät ole lähelläkään noin kaaottista tilaa, eivätkä kyllä ole ikinä olleetkaan.
Olen siis töissä, suht´ vaativassakin, olen parisuhteessa ja minulla on paljon (tai mikä nyt lasketaan paljoksi) ystäviä, muutama erittäin läheinen. Tutustun myös helposti ihmisiin ja kuvittelen olevani myös melko pidetty.
Ongelmani liittyvät lähinnä omaan arvostukseeni, syyllisyydentunteeseeni, perhesuhteisiin (vanhemmat)ja hylkäämisen pelkoihini. Myös naisellisuuteni on melko kadoksissa.
Noita yllämainittuja asioita käsittelemme terapiassa ja olenkin ymmärtänyt että minussa on tavallaan kaksi puolta: 4-vuotias lapsi joka on hyljätty ja aikuinen. Tuo lapsi reagoi todella voimakaasti useissa ongelmatilanteissa ja aikuinen puoli tulee vasta vähän ajan kuluttua ja tavallaan "selittää" lapselle mikä tilanne oikeasti on. Tämä kaikki johtuu siitä ettei minulle lapsena selitetty ja vakuutettu ettei hylkääminen johtunut minusta.
Tulihan kirjoitettua, olen vain niin mielettömän kiinnostunut nykyään itsestäni ja itseni kehittämisestä. Kirjoitelkaa vielä mulle jos jaksatte.
Edelleen hyvää jatkoa kaikille, kyllä me näistä ongelmista vielä selviämme, motivaatio on tärkeä juttu.
nuori psykiatri sanoi minulle: Ei täällä lopun ikäänsä käydä! Sen jälkeen olin ahdistunut yksinäisyydestäni; siitä, ettei kukaan ymmärtänyt minua, eikä halunnutkaan ymmärtää.
En ollut niin sekaisin, ettenkö olisi tajunnut, että psykiatri oli koppava ja ajattelin hänen olevan pimeän ollakseen ihminen.
Join muutaman vuoden tuon jälkeen. Oli pakko.( olin eläkkeellä muista syistä ).
Lopulta keksin yksinäisen ihmisen harrastuksia, niistä yksi on tietokoneella kirjoittaminen. Olen tottunut yksinolooni ja harrastukseni antavat paljon tyydytystä.
Kauhulla ajattelen sitä, jos joudun vanhemmiten turvautumaan jonkun, vaikkapa lääkärin apuun.
kusessa oltaisiin ilman nettiä...
Mullakin ikäviä kokemuksia mttstä... Taas oon menossa, tällä kertaa toisen postipiirin paikkaan. Nyt osaan jo pitää puoleni, koska haluan oikean terapian, en mitään mttn paskaterapiaa. Mulla on siihen perustuslaillinen oikeus...
Halloweenit!
Uskoisin sinuna enemmän psykiatria kuin netissä muille diagnooseja antavia ihmisiä.
Ihmetyttää, miten joku tuntematon ihminen voi netissä sanoa toiselle parin lauseen perusteella, että ei sinulla ole tuota sairautta.
Olen psykologi, ja yleensä en näillä palstoilla paljon vastaile, luen vaan jotta ymmärtäisin paremmin asiakkaitani. No nyt sen verran vastaan Mintulle, että aika kaukana eristäytyneestä persoonallisuudesta alkuperäinen kirjoittaja vaikuttaisi olevan. Sellaisia neljävuotiaan tuntemuksia, joita hän kuvaa, on varmaan meillä kaikilla, hän on vain rohkeasti käynyt tutkimaan itseään ja kohentamaan elämäänsä. Eristäytyvä persoonallisuus ei kykene elämään noin normaalia elämää kuin nimimerkki kuvaa, kaukana siitä.
Kelan lausuntoihin kirjoitetaan yleensä aika "rankka" diagnoosi, jotta kuntoutustuen saa varmemmin. Potilas itse on usein ihmeissään: olenks mä NÄIN sairas. Kelan rahaa on niin vähän jaossa, että lääkäreiden on pakko vähän liioitellakin.
määrätään myös raskasta lääkitystä loppuiäksi?
Onko lääketehtaidenkin rahat niin vähissä että lääkäreitten on pakko liioitella?
Ja kuntoutustuen on tarkoitus päätyä apteekkiin.
Jos lääkäri ei ole psykiatri, hän ei yleensä osaa eikä jaksa terapoida eikä ole ajallisiakaan resursseja. Liukuhihnalta vaan seuraava sisään ja uusi resepti. Lääkkeen määrääminen on helpompi vaihtoehto.
Sellainenkin lääkäri, joka on erikoistunut psykiatriaan, on hyvin usein lääkesuuntautunut. Keskusteluterapiat ovat pitkiä prosesseja, jotka vaativat terapeutilta jopa vuosikymmenien koulutuksen, loputtomasti empatiaa ja todellista kiinnostusta ihmisiin - tätä ei moneltakaan löydy. Siis naps-hoitoa ja tarpeeksi pillereitä, jotta potilas selviää tästä hetkestä seuraavaan.
Ne potilaat, jotka jaksavat yrittää terapian avulla, ja ovat tarpeeksi onnekkaita siihen päästäkseen, ovat niitä, joiden elämä voi oikeasti muuttua. Lääkkeet ovat tarpeellinen kainalosauva vaikeissa vaiheissa, sitä en kiellä, mutta ajatusten ja tunteidenkin tasolla täytyy päästä tekemään jotakin syille.
Tulipa mieleeni, olisiko sinulla mahdollisuutta saada kunnon lääkäriltä hypnoterapiaa? Saisit kohdata sen 4-vuotiaasi ja selittää hänelle ajoissa tilanteen ja sen syyt. Samalla saisit rohkaisua nkyiseen aikuiselämääsi.
Tervehtien