Olen ostamassa Bichon Frisetä. Olen ilmeisesti hyvin tietämätön, vaikka olen ottanut selvää ja kysellyt jo vaikka kuinka paljon... Kuitenkin yllätys oli, että kasvattaja valitsee pennun omistajalle sen mukaan, mihin tarkoitukseen pentu tulee. Eli näyttelyistä kiinnostuneille menee kauniimmat yksilöt (ja ilmeisesti terveimmät myös!). Onko vielä muita yllätyksiä oletettavissa? Hintakin on huima 950 euroa. Rodun pennut maksavat yleensä tuon tai 1000 eskoa riippuen siitä, millaiset ovat vanhemmat.
Pennut rekisteröidään, laitetaan mikrosirut, tarkastetaan jne, eli ne on tiedossa. Myös sukupuu. Pentujen emä ei ole näyttelyissä käytetty, mutta isä on. Enemmänkin kotikoiraksi haluaisin, mutta jos saan kauniimman ja terveemmän yksilön sillä, että muutaman kerran käytän sitä näyttelyssä, niin sitten menen näyttelyihin.
Toinen asia. Pentu ehtii olemaan meillä kolmisen viikkoa ennen kuin meillä on viikon matka, jolloin olemme poissa kotoa (ulkomaanmatka). Äitini voi hoitaa pentua ja ehkä jopa asua meillä sen viikon. Matka on varattu kauan sitten ja silloin ei ollut tiedossa, että pentu tuleekin jo nyt. Itse en malttaisi olla erossa viikkoa koiravauvasta, mutta taitaa olla pakko...
Pennut rekisteröidään, laitetaan mikrosirut, tarkastetaan jne, eli ne on tiedossa. Myös sukupuu. Pentujen emä ei ole näyttelyissä käytetty, mutta isä on. Enemmänkin kotikoiraksi haluaisin, mutta jos saan kauniimman ja terveemmän yksilön sillä, että muutaman kerran käytän sitä näyttelyssä, niin sitten menen näyttelyihin.
Toinen asia. Pentu ehtii olemaan meillä kolmisen viikkoa ennen kuin meillä on viikon matka, jolloin olemme poissa kotoa (ulkomaanmatka). Äitini voi hoitaa pentua ja ehkä jopa asua meillä sen viikon. Matka on varattu kauan sitten ja silloin ei ollut tiedossa, että pentu tuleekin jo nyt. Itse en malttaisi olla erossa viikkoa koiravauvasta, mutta taitaa olla pakko...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mikä yllätys tuo nyt voi olla, että kauneimmat pennut menevät näyttelyharrastajille?
Sehän nyt on itsestään selvää! Tottakai kasvattaja, jolla on käsissään erittäin lupaava pentu, haluaa antaa se ihmiselle, joka vie sen näytille. Kotikoiriksi menevät ne vähemmän lupaavat, mutta ei se tarkoita, että niissä olisi välttämättä jotain vikaa!
En tiedä tuon rodun hinnoista mutta yleensä rekisteröidyillä kasvattajilla on tietyt kiinteät hinnat joita noudatetaan. Yleensä maksamalla kiltisti tuon summan saa pennun jolla on (ainakin paperilla) hyvät ja terveet vanhemmat --> eli hyvät edellytykset tulla sellaiseksi itsekin. Ja kuten mainitsit niin eläinlääkärin tarkastus yms. yleensä kuuluu tuohon hintaan. Se on paljon rahaa mutta silti minusta tässä kohtaa ei kannata säästää ja ostaa mitään sellaista pentua jonka vanhemmat esim. ei ole tarkastettu terveyden osalta, vaikka halvempia olisikin.
Yleensä ulkonäölliset seikat ovat aika pieniä kotikoiralle - siis jos vaikka sillä on pieni värivirhe tjms. Tämähän ei tee siitä yhtään sen huonompaa koiraa mutta karsii vain näyttelymahdollisuuden. Luonnollisesti kasvattaja haluaa antaa potentiaalia omaavan pennun sellaiseen perheeseen jossa se pääsee (tai joutuu) osallistumaan näyttelyihin. Saahan kasvattaja itsekin sitten taas lisää meriittiä nimelleen pennun tullessa vaikka muotovalioksi.
Mutta ei nuo ulkonäkö seikat minusta ole niin tärkeitä. Oma suursnautserini on liian iso, sillä on liian lyhyt kuono ja liian vähän kulmauksia --> se ei pärjäisi koskaan näyttelyssä, mutta on silti vallan mainio otus. Kääpiösnakuni on taas paljon näyttelyissä käynyt ja palkittu mutta silti ihan samanarvoinen minuulle.
Ei muuta kuin mamma kotiin asusteleen Penun kanssa ja sinä hyvillä mielen rellestämään reissuun. Ei asioiden päällekkäisyyksille tai yhteensattumille mitään voi, ne pitää vain hoitaa korrektisti.
Minun mielestäni on hieno juttu, jos ja kun kasvattaja valitseekin pennulle omistajan eikä omistaja pentua. Kasvattajalla yleensä on paras näkemys siitä, mikä pentu sopii millekin perheelle. Varsinkin, jos tässä valinnassa on mukana myös luonneseikat eikä pelkästään käyttötarkoitus (siis että käytetäänkö näyttelyissä vai ei). Tarkoitan siis sitä, että täpäkkä pentu annetaan jämäkälle omistajalle ja pehmeä pentu "lepsummalle". Plus sitten vielä se, että vilkas pentu annetaan touhuavaan kotiin ja laiskempi rauhallisempaan.
Sitä paitsi.. Tuskin ulkonäköerot ovat niin ratkaisevia, että jos sinua ei todellakaan kiinnosta käydä näyttelyissä, niin kävisit vain sen takia, että saisit kauniimman pennun. Se ulkonäkö on kuitenkin aika pieni osa koirassa. Oli se otuksesi minkä näköinen tahansa, sinä rakastut siihen kuitenkin totaalisesti :)
Juu, onhan se hyvä, mutta kasvattajallekin voi sattua vähän huonoja arvoiointeja. Tuttavani juuri hankkivat w.s.spanielin metsästyskoiraksi, mutta lieköhän siitä koskaan sellainen tulee koska he saivat todella aran pennun (säikkyy pieniä rapsahduksikin) joka ei tunnu edes oppivan sisäsiistiksi. Omistajilla kokemusta sisäsiistiksi opettamisesta kuitenkin on monen koiran verran.
Mutta ei kai se silti kovin yleistä ole tuollainen virhearviointi kasvattajalta. Toivotaan.
Eiväthän kasvattajatkaan mitään erehtymättömiä ole. Väittäisin silti, että pentua syntymästä asti katsellut osaa tarkemmin sanoa, mikä ja millainen siitä mahdollisesti tulee aikuistuessaan ja minkälaiseen perheeseen kyseinen pentu sopii. Eihän pennun kehitys ole riippuvainen yksinomaan siitä, millainen se on syntyessään ja luovutushetkellä. Mielestäni suurempi paino on kuitenkin sillä, millaista sen elämä on luovutuksen JÄLKEEN. Kyllä rohkeastakin pennusta saadaan arka, jos sitä tarpeeksi pelotellaan, ja vastaavasti arka pentu tulee rohkeammaksi kun sitä rohkaistaan varovasti. Enkä tietenkään väitä, että tuttavasi olisivat pelotelleet pentuaan. En minä tiedä mitään sen koiran oloista, joten siihen en ota kantaa.
Kuitenkin, jotta pennun kehitys sitten myöhemmässä vaiheessa tosiaan sujuisi mahdollisimman vähin ongelmin, on pennun ja perheen oltava yhteensopivia. Ja tässä kokeneella kasvattajalla mielestäni on silmää ja näkemystä kenties paremmin kuin pentua haluavilla "ehdokkailla".
No tämä pentu on ollut ihan alusta asti arka, olen nähny ihan itsekin kun heillä usein vierailemme. Se on ollutkin vasta n.kk'n heillä. He kuitenkin toivoivat metsäkoiraa, niin eihän siihen arka sovi ja ei se nyt yössä araksi muutu. Olot on hyvät, tuskin olen ääntä kuullut korotettavan pennulle ja ovat ottaneet metsäkoiran koulutuksesta selvää.
En ota kyseisen koiran kasvatukseen kantaa, koska en tilanteesta mitään tiedä. Totesin vain yleisesti, että toki koirasta saa kouluttamalla ja "kouluttamalla" aivan erilaisen kuin mitä se oli luovutushetkellä.
Kasvattajilla kun ei ole oikeastaan muita oikeuksia kuin valita pennuille koti niin annetaan heidän tehdä se.
Aina ei kyllä kasvattajakaan osaa sanoa mikä pennusta tulee. Itselläni oli suorastaan häijy urospentu pentueessa. Oikea BOSS. Valitsin sen itselleni, koska en halunnut myydä sitä mihinkään ärhäkän luonteen vuoksi. heti kun muu pentue lähti, siitä tuli oikein hurmaava, kiltti ja ihana penikka.