tärkeimmät asiat vauvan hoidossa??

Kyllä neuvola ja maalaisjärki kertoo kun sen aika on. :) Hoida lasta niinkuin hoitaisit itseäsi tai ketä tahansa, järjen kanssa. :) Kyllä se siitä! mukavaa kesän odotusta!

Mulle on ekan äitiysvuoden aikana ollu apua esim. näistä

- Kunnon imetysohjeistus. älä luota pelkkään neuvolaan, koska aina eivät tiedä tarpeeksi. Perehdy vaikka sivuihin www.imetystukilista.fi. Siel on myös imetystukipuhelimen numero, tallenna kännykkään :)

- Tukijoukot ja lepo. Muista huolehtia myös itsestäsi! Varsinkin jos vaavilla on alkuun vatsavaivoja tms., oma lepo on tosi tärkeetä. Jos imetät, riittävä syöminen ja juominen on erityisen tärkeetä.

- Vakuutus. Tää nyt ei oo mitään varsinaista vauvanhoitotaitoa, mutta kyllä helpottaa, kun lapsen saa nopeasti yksityiselle lääkäriin, jos vähänkin huolestuttaa joku. Me otettiin vakuutus vasta kaksikuiselle, mut ennen synnytystä voi jo ottaa kans.

Pieni vauva pitää syöttää, pestä, pukea ja vaipattaa. Näistä kaikista perusasioista selviät ihan varmasti. Neuvolasta ja vaikka omalta äidiltä saat hyviä vinkkejä, mutta toki kaikkiin ohjeisiin kannattaa ja pitää suhtautua varauksella: lapset ovat tosi erilaisia ja järkevätkin ohjeet voivat "vanhentua" kun uutta tietoa tulee lisää. Lapsi sitäpaitsi opettaa sua paremmin kuin kukaan muu - kaikkea ei pidä eikä voi tietää etukäteen, kyllä se siitä lähtee sujumaan. Susta tulee nopeasti oman lapses paras asiantuntija! :)

Onnea raskauteen ja äitiyteen!

Sain joulukuussa ekani. Ennen sitä kokemukseni vauvoista oli laskettavissa yhden käden sormilla ja nekin luokkaa "apua, pidän vauvaa sylissä, en uskalla liikkua, jännitän ja hikoilen". Muutenkaan en ollut lasten kanssa ollut hirveästi tekemisissä (olen itse nuorimmainen).

Mutta sitten kun vauva vihdoin syntyi niin kaikki on jotenkin vaan menny "luonnostaan". Ei ne ookaan niin hentosia, särkyviä yms. kuin sitä kuvitteli. Sairaalassa sain hyvät alkuopit imetyksestä kylvetykseen.

Kannattaa tosiaan, sitten kun sairaalassa ootte synnytyksen jälkeen, rohkeesti kysellä tyhmiltä tuntuviakin asioita hoitajilta ja pyytää heitä opastamaan kädestä pitäen vaipanvaihdossa jne. jos epävarmalta tuntuu (musta ainaki sillon tuntu!). Hoitajat ei ihmettele mitään kysymystä, eivätkä leimaa tietämättömyydestä. Sitä vartenhan he siellä ovat, että opastavat uuden perheenjäsenen kanssa hyvään alkuun.
Eikä kannata sieltä hirveellä kiireellä olla lähdössä heti kotia kun siellä on niin hyvä opetella asioita ammatti-ihmisten tuella. Minäki vietin viikon päivät sairaalassa vaikka kuntoni ja vauvan kunnon puolesta oltais voitu lähtä jo pari päivää aikasemmin pois. Siellä on myös hyvä kerätä voimia raskaan kokemuksen jälkeen kun ei tarvi huolehtia esim. kotitöistä tms.
Varsinki siitä napatyngästä kannattaa kysellä kaikki mitä mieleen juolahtaa...sitä en meinannu uskaltaa edes koskea. Aattelin, että se lähtee ennen aikojaan irti ja vauva vuotaa kuiviin tai jotaki (kuulostaapa nyt hassulta, mutta sillon ei ollu ollenkaan hauskaa).

Vaan kyllä mua jännitti sillon ku lähettiin kotia! Että mitenkä sitä pärjää, vaan hyvin on kaikki menny. Alussa välillä tuli semmosia riittämättömyyden puuskia kun ei osannu vielä kunnolla tulkita vauvan viestejä (eri itkuja) ja varmaan se babyblueskin oli päällä.

Elikkä minä-tietämätön valmistauduin vauvan tuloon selaamalla läpi kaikki kirjaston vauvakirjat ja lehdet (useampaan kertaan) ja kyselemällä tyhmiä hoitajilta ;) Ja välillä nyt myöhemmin neuvolasta, ja äidiltä, ja sukulaisilta ja ystäviltä ketkä vauvoja hoitaneet. Ja näistä keskusteluista.

No niin, tulipa sepitettyä...ja jutun idea on hyvin yksinkertainen eli KYLLÄ SINÄ PÄRJÄÄT, KUN MINÄKIN PÄRJÄSIN. Kaks toopea ;) Toivottavasti antoi edes vähän apua. Hyvää jatkoa!

se siitä lähtee käyntiin ihan itsestään.Minä pelkäsin ihan samaa kun en ikinä ole ollut mikään "vauvaihminen",mutta jotenkin vain kaikki alkoi tuntumaan ihan luonnolliselle ja vauvan hoito käy kuin itsestään.Luota vaan itseesi,varmat otteet vauvan kanssa ja uskalla kysyä jos joku vaivaa.Toiset äidit neuvovat yleensä mielellään ja huomaat,että itse tyhmänä pitämä kysymys ei olekaan niin tyhmä=)Kyllä sen sitten itse äkkiä tietää,että mitä pitäisi tehdä.Ole rohkea ja onnea kovasti!!!

Tosi on jokaisen edellisen viestin sisältö näin pikaisesti luettuna. Yksi on ainakin varma, luota itseesi ja tuntemuksiisi. Voit olla varma että niitä vierestä neuvojia riittää, ja mä tein niin että kuuntelin kaikki neuvot ja käytin ehkä noin 1% niistä, loput lensivät roskakoppaan. Ja muista, ettei se neuvolan tätikään kaikkea tiedä ja ei se aina ole täysin oikeassa, vaikkakin kyllä sieltäkin neuvoja saa. Terve maalaisjärki käteen ja omien tuntemusten mukaan kun toimii, niin aika lähelle totuutta menee.

Tsemppiä, kyllä se hyvin menee!

Kyllä käytäntö opettaa paljon ja neuvolassa kerrotaan aina kasvun mukaan. Netistä löytyy myös pajon tietoa. Www.helistin.fi, www.vauva-lehti.fi Sekä niistsä neuvolan antamissa oppaissa taitaa olla tärkeimmät asiat.

Ehkä tärkein mikä tulee mieleen, ja jota monet tuntuvat yllättyvän on se, että vauvan kitisee ja itkee myös sen kummempaa syytä sekä se, että ne voivat syödä parin tunnin välein.

vauvat tykkäävät nukkua kapaloituna!!!

Sairaalassa hoitajat opettavat kyllä kapaloimisen.

ruotsalaisen Anna Wahlgrenin Vauvakirja. Hän kertoo kiinnostavasti omista kokemuksistaan yhdeksän (9) lapsensa hoitamisessa.

asiaksi nousee, jos joku asia pitäisi nimetä. Niin se tieto, että vauvan perusturvallisuuden/turvattomuuden tunne ympäröivää maailmaa kohtaan kehittyy ensimmäisten kolmen elinkuukauden aikana suhteessa hoitajaan. Elikkä käytännössä pitäisi noina tärkeinä kuukausina vastata mahdollisimman nopeasti vauvan tarpeisiin, jotta hän oppii luottamaan ensin hoitajiin ja sitä kautta ympäristöön. Antaa vauvalle rakkautta ja huolenpitoa, lämpöä jne.