Tilanne on seuraava:
Isäpuolellani ja äidilläni oli avioehto, jonka
mukaan äidilläni ei ollut avio-oikeutta erääseen
irtaimeen (astiasto, jonka hinta-arvio Hagelstamilla
oli 4000-5000 euroa). Isäpuoleni ja äitini kuolivat
n. 20v. sitten. Sisarpuoleni kävi äitini kuoleman
jälkeen luonani hakemassa irtainta. Tässä yhteydessä
vaadin häntä allekirjoittamaan paperin jossa hän
pidättäytyy enemmistä vaateista. Sisarpuoleni ei ole
koskaan osoittanut kiinnostusta ko. astiastoon jota
ei myöskään ole mainittu missään asiakirjassa.
Onko hänellä edelleen oikeus vaatia astiastoa itselleen. Minä olen nyt 58 ja sisarpuoleni 68v.
ikäisiä. Astiasto on luultavasti kuulunut isäpuo-
lelleni vaikkei sitä olekaan missään mainittu.
Kuinka on, voinko myydä astiaston kysymättä sisar-
puoleltani? Emme ole olleet yhteydessä toisiimme
äitini kuoleman jälkeen siis yli 20 vuoteen.
Periytyykö avio-oikeus ja kuinka monenteen polveen
Isäpuolellani ja äidilläni oli avioehto, jonka
mukaan äidilläni ei ollut avio-oikeutta erääseen
irtaimeen (astiasto, jonka hinta-arvio Hagelstamilla
oli 4000-5000 euroa). Isäpuoleni ja äitini kuolivat
n. 20v. sitten. Sisarpuoleni kävi äitini kuoleman
jälkeen luonani hakemassa irtainta. Tässä yhteydessä
vaadin häntä allekirjoittamaan paperin jossa hän
pidättäytyy enemmistä vaateista. Sisarpuoleni ei ole
koskaan osoittanut kiinnostusta ko. astiastoon jota
ei myöskään ole mainittu missään asiakirjassa.
Onko hänellä edelleen oikeus vaatia astiastoa itselleen. Minä olen nyt 58 ja sisarpuoleni 68v.
ikäisiä. Astiasto on luultavasti kuulunut isäpuo-
lelleni vaikkei sitä olekaan missään mainittu.
Kuinka on, voinko myydä astiaston kysymättä sisar-
puoleltani? Emme ole olleet yhteydessä toisiimme
äitini kuoleman jälkeen siis yli 20 vuoteen.
Periytyykö avio-oikeus ja kuinka monenteen polveen
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vaikea tilanne, mutta kerroit, että itse olet nyt 58 v ja sisarpuoli 68 v. Eli onko sisarpuoli isäpuolen lapsi? Ja mainitsit että isäpuolella ja äidilläsi avio-ehto tähän astiastoon, joten, miten se astiasto on sitten sinulle päätynyt, kaiken järjen mukaanhan sen pitäisi olla tällä sisarpuolella joka olisi lainmukaan se oikea perijä, jos kerran siitä on avioehto olemassa. Joten älä hyvä ihminen mene myymän sitä ennen kuin olet selvittänyt lakiteitse miten asian kuuluisi mennä.
...kenelle astiasto kuuluu. Jos se kuuluu ositussopimuksen mukaan sinulle, senkun myyt sen.
Aika oleellista on nyt se, kenelle astiasto on kuulunut aikanaan eli isäpuolellesi vai äidillesi. Ja itsehän epäilet, että isäpuolellesi. Silloin hänen perillisillensä kuuluu kaikki se, mikä häneltä on jäänyt. Vaikkei avioehtoa olisi ollutkaan, ei äitisi olisi perinyt mitään (kumpi heistä kuoli ensin?). Hänellä olisi kylläkin ollut leskensuoja-asema asuntoonsa, ellei omistanut sitä kokonaan tai osaa, jolloin tietysti omistusosuus - siis jos hän oli se, joka jäi leskeksi.
Eli kyllä nyt kuulostaa siltä, että jos sisarpuolesi on isänsä jälkeen se, jolle kyseinen irtain kuuluu, niin hänelle se sitten kuuluu. Tietysti riippuu kai hiukan siitäkin, millaisen irtainta koskevan paperin olette allekirjoittaneet.
Avio-oikeus ei periydy yhtään mihinkään, se koskee puolisoiden oikeuksia näiden ollessa elossa. Lopusta huolehtii sitten perimysoikeus ja oleellista siis on, kuka omisti aikanaan mitäkin ja toisaalta kuka on kenenkin perillinen.
-isäpuoleni kuoli ensin, äitini pari vuotta myöhem-
min
-Pesästä tehtiin eri vaiheissa useita toisiaan täy-
dentäviä luetteloita, siis irtaimistosta. Ko.
astiastoa ei ole mainittu yhdessäkään niistä. Miten
sisarpuoleni siis voisi vaatia sitä itselleen???
-Astiasto on talossa, joka perinnönjaossa tuli
minulle, on ollut niin kauan kuin muistan, olin
5-vuotias äitini avioituessa isäpuoleni kanssa.
-äitini kuoleman jälkeen sisarpuoleni kävi useaan
otteeseen talossa hakemassa irtainta jonkun luet-
telon perusteella. En ruvennut riitelemään.
Lopulta kuitenkin vaadin häntä allekirjoittamaan
paperin jolla hän luopuu enemmistä vaateista.
-Astiasto on siis ollut minun nykyisin asumassani
talossa ainakin 50 vuotta. Sitä ei ole merkitty
mihinkään luetteloon. En tiedä miten se on taloon
joutunut. Sekä isäpuoleni, että äitini olivat
varsin varakkaita avioituessaan (molemmat leskiä)
-Kenellä on todistustaakka, kumman pitää osoittaa
olevansa astiaston oikea omistaja. Miten se sel-
viää kun astiastoa ei ole mainittu missään???
-Minun hallussani ovat samat luettelot kuin hänel-
läkin. Todistajien läsnäollessa hän 20 vuotta
sitten pitäytyi enemmistä vaateista. Voiko hän
nyt kuitenkin vaatia astioita itselleen???
-avioehdossa siis lueteltiin ne tavarat, joihin
äidilläni EI ollut avio-oikeutta, kaikkeen luet-
telossa mainitsemattomaan hänellä oli avio-oikeus
Astioita ei mainittu, minun tulkintani mukaan
äidilläni siis oli avio-oikeus niihin???
( äger ej gifträtt till dessa saker, i all övrig
egendom äger hon giftorätt) Kyllä tuo on aika
selvää tekstiä mutta kuitenkin...
-Sitooko hänen allekirjoittamansa paperi häntä???
Uskoisin, että paperi ei sido, ellei siinä ole kahden todistajan allekirjoitusta.
Kuinka kauan olet tiennyt, että astiasto on arvokas? Aika omituiselta kuulostaa, että tämä erittäin arvokas astiasto on jäänyt mainitsematta. Ellei sitten muu irtaimisto ole huomattavasti arvokkaampaa, niin että tätä "halpisastiastoa" ei ole muistettukaan aikoinaan?
Jos missään ei ole toisaalta sanottu, että astiasto kuului isäpuolellesi eikä äidilläsi siihen oikeutta ole, niin miksei siitä astiastosta ainakin puolet kuuluisi sinulle? :)
- "Paperissa" on 2 todistajan allekirjoitus
- Astiasto EI ollut luettelossa jossa oli mainittu
ne tavarat joihin äidilläni EI ollut avio-oikeutta
eikä se ole mukana missään muussakaan luettelossa.
Kiinnostukseni astiaston arvoon heräsi vasta myö-
hemmin sisarpuoleni hakiessa tavaroita. Hän ei
missään vaiheessa osoittanut kiinnostusta astias-
toon vaikka oli se usein nähnyt, olihan hän van-
hempikin kuin minä. Talossa oli kyllä mm. Edelfel-
tin taulu, se kelpasi. Signeeraamaton, aitousto-
distuksella varustettu von Wright sensijaan ei.