Rakkautta ja unettomia öitä 3

meclibre kirjoitti:

[Tekijän kommentti: Tarina inttijätkistä jatkuu, tässä osassa päästään leirtunnelmiin. Loppuuko ne unettomat yöt koskaan?]



Öljylampun kajossa.



Miika palasi lomilta jo kymmenen aikoihin, ei hänellä muutakaan vaihtoehtoa ollut, silloin saapui viimeinen bussi. Miika oli ensimmäisenä tuvassaan ja sytytti sinne valon, hän teki punkkansa ja kävi siihen lepäämään. Hän kävi kuitenkin vähän väliä levottomasti käytävässä varmistaakseen olisiko Veeti jo saapunut käytävän toisella puolella olevaan tupaan. Puoli yhdentoista aikoihin Miika lähti pesemään hampaitaan ja silloin Veeti saapui, Veetin pettynyt ilme vaihtui iloon kun hän näki Miikan ja Miika hymyili käytävän kajossa Veetille. Tuijotus kesti puoli minuuttia. Sitten Veeti rikkoi hiljaisuuden.

-   Helkkari sentään joudun leirille, se kestää kaiken lisäks kaks yötä, meiän tuvasta ei joutunu kukaan muu kun minä ja Mäkinen.
-   No voi hitsi! Sä varmaan kuolet siellä. Kyllä mäkin sinne jouduin ja melkein koko tupa, parempi näin päin niin et joudu sinne sitten ens viikolla.
-   Niin mut siel on niin kylmää ja märkää...
-   Niin onhan siellä vissiin viistoista astetta ja kamina ja makuupussi ei varmaan auta asiaa.
-   Äh, no joo, mut vituttaa se silti.
-   No koita olla hajoomatta, onhan sulla näin hyvä taistelupari
-   Ainiin joo, sehän oot sä. Mä voin päivystää sit telttaa ja lähe sä hyökkäykseen.
-   Just joo. Vitun luihu.

Koiranpentumaisen säälittävä ilme vaihtui virnistykseen. Vitsi mikä ilmeilijä toi jätkä on, eikä mikään erämies tosiaan, Miika ajatteli. Veeti palasi hymysuin tupaansa kuullessaan että Miikankin pitää lähteä leirille, toivottavasti he pääsisivät vielä samaan telttaankin. Sinä yönä Veeti näki unta Miikasta. Unessa he makasivat hiekkarannalla ja Miika levitti aurinkorasvaa Veetin niskaan, sitten Miika työnsi kätensä Veetin uimahousujen alle ja kuiskasi tämän korvaan – Kulta sä oot... KOMPPANIASSA HERÄTYS! Oli seuraava asia minkä Veeti kuuli. Veetiä harmitti kun ihana uni oli jäänyt kesken.

Leirille lähdettiin vähän yhdeksän jälkeen. Ensiksi marssittiin metsässä pari tuntia, syötiin ja pystytettiin teltat. Päivän koulutukseen kuului taisteluparin kanssa toimiminen, ryömittiin kesäisessä metsikössä ja ammuttiin poskilaukauksia. Kun Miika oli päässyt ryömimään Veetin edelle, Veeti tuijotti tuota ihanaa poikaa joka sujuvasti eteni maassa ja oli ihanaa kuinka selvästi tuon jätkän pakaroiden ääriviivat näkyivät inttikuteiden läpi. Sitten Miika huusi
–tuen, tuen!
Vasta sitten Veeti tajusi uponneensa ajatuksiinsa ja ryömi nopeasti eteenpäin, kulkiessaan Miikan ohi katsoi Miika häntä hymyillen ja sanoi
–Vitun urvelo, tolla pelillä me oltais jo kuoltu, pitää liikkua nopeesti
Veeti irvisti ja huusi

- Onks susta tullu ny joku alikessu vai?
- Ei mut sun pitää totella mua
- Ai sä määräät vai?
- Joo mä oon taisteluparin vanhempi
- Yyy, ei auta sit ku totella

Molemmat pojat olivat hieman kiihottuneet sanavaihdosta ja molempia nauratti. Tuntui niin jännältä möyriä kesäisessä maassa hikisenä.

Illan koittaessa kömmittiin sissitelttaan, siellä oli kahdeksan jätkää kakkos- ja kolmosjoukkueesta, Miika laittoi patjansa lähes oviaukon toiseen päähän ja Veeti meni Miikan viereen. Miika sai kipinävuoron kolmesta neljään ja Veeti neljästä viiteen. Veeti hajosi alikessulle huonoimmasta mahdollisesta kipinävuorosta ja muutkin sissiteltassa alkoivat pikkuhiljaa hermostua.
-   Nyt Rantanen se turpa kiinni
-   Älä itke perkele vuoroistas
-   Reilu peli on perseestä, koita jo oppii!
Kuului kommentit teltasta. Miika lohdutti Veetiä ja lupasi vaihtaa tämän kanssa vuoroja jos tämä saisi joskus vielä yhtä huonon vuoron. Veeti hymyili.
-   Ei sun tarvii, mut kiitti, no hyvää yötä nyt
-   Hyvää yötä

Miikan silmään ei tullut oikein uni, hän vaan katseli vierellään nukkuvaa poikaa joka oli nyt kääntynyt häntä kohti. Miika piti silmänsä melkein suljettuna ja siirsi kätensä varovasti puolittain makuupussissa nukkuvan pojan vatsalle. Kipinävartija naurahti vähän, mutta Miika oli aivan kuin hän liikkuisi unissaan. Sitten Miika laittoi kätensä kokonaan Veetin vatsan päälle. Ei Veetikään kovin syvässä unessa ollut, ja kuinka hän pystyisikään noin ihanan vieressä. Hän tunsi kuinka Miika liikutti kättään hänen lantionsa läheisyydessä. Perhoset lentelivät Veetin vatsassa. Sitten hän tarttui kädellään Miikan käteen, raotti hiukan silmiään ja hymyili.

Miika säpsähti hieman ja kuiskasi sydän pamppaillen ja naama punaisena hiljaisimmalla äänellään.
- Mä ajattelin että jos sulla vaikka ois kylmä.
- Joo onhan mulla. Veetillä oli kuuma mutta hän halusi olla lähellä.
- Haittaaks sua tai et kai sä vaan säikähtäny.
Veeti oli pakahtua onnesta. Koskaan ei toisen käsi ollut tuntunut niin hyvälle.
- Ei ku ihan hyvältä tuntuu.
Veeti piti Miikan kädestä kiinni ja hieroi tätä. Sitten hän siirsi kätensä Miikan puoliavoimeen makuupussiin. Ja hups. Se osui johonkin lämpimään ja kovaan.
-   Oho sori. Kuiskasi Veeti.
-   Ei se mitään.
-   Tykkäätsä musta. Veeti oli niin väsynyt ettei tajunnut mitä oli juuri uskaltanut kysyä ja se kadutti häntä saman tien.
-   Joo, sä oot kiva. Mä haluisin...
-   Sä oot ihan kova.
Veeti sanoi kaikessa kaksimielisyydessän ja hymyili pervosti. Sitten hän virnisti ja iski silmää. Miika oli pakahtua häpeään. samalla hän oli kuolla, sillä ei tiennyt pitikö Veeti häntä pilkkanaan. Sitten Miika vastasi.
-   Joo, siis en mä mitenkää tai siis kyllähän mä, siis sä oot...öö tai ei mitään...
Sitten Veeti hivuttautui makuupussissaan lähemmäs Miikaa, ja myös Miika siirsi itseään lähemmäs.
-   Ei se mitään, seisoo mullakin jos ei pitkään aikaan...
-   Aijaa no hyvä
Veeti piti yhä Miikan hivuttamaa kättä vatsansa päällä ja nautti sen lämmöstä, käsi oli melkein hikinen. Molemmat nukahtivat.

Kello 02.45 Miika herätettiin ja hän laittoi vaatteet päällensä. Edellinen kipinäpäivystäjä vittuili Miikalle jotain siitä kuinka lähekkäin tämä makasi Veetin kanssa, mutta Miika ei ollut siitä moksiskaan. Miika laittoi vaatteet päällensä. Päätä särki ja inhotti nököttää valveilla keskellä yötä.

Ennen kello neljää Miika meni Veetin luo ja katsoi kun tämä nukkui. Edellinen kipinävahti oli vallannut Miikan tilan ja nukkui nyt Veetin kyljessä. Miika ei hennonnut herättää Veetiä.
Tasan neljältä alkoi kuulua kännykän tärinä. Veeti oli laittanut siihen herätyksen. Veeti näytti uskomattoman söpöltä vaikka oli vasta herännyt, lyhyehkö inttitukka oli aivan sotkussa ja Veeti haroi päätään.
- Voi saatana että väsyttää, kuiskasi Veeti Miikalle
- Miksetsä herättäny mua, kello on jo neljä. Voi perse että mä inhoon näitä leirejä! Jatkoi Veeti.
- Hei nuku sä vaan mä teen sunkin kipinän. Sanoi Miika, hän halusi auttaa tuota ihanaa poikaa jolla oli ilmeisestikin sopeutumisvaikeuksia leirielämään.
- Ei sun tarvii, kai suaki väsyttää
- Ei väsytä, nuku sä vaan
- Vitsi sä oot sadisti ittees kohtaan, no mä autan sua joskus jos sä tarvit jotai
- Täytyy pistää mieleen. Sanoi Miika ja irvisti ensimmäistä kertaa elämässään pervosti. Tämän hän oli oppinut Veetiltä.
- Kiitti, sä oot ihana...
- Niin säkin.
Kuiskasi Miika joka oli kuiskuttelun aikana tullut aivan Veetin lähelle. Heidän kasvonsa olivat kymmenen sentin päässä toisistaan. Miika hymyili ja Veeti vastasi hymyyn. Sitten Veeti kävi nukkumaan. Miika istui silmät ristissä toisenkin tunnin kunnes herätti viimeisen päivystäjän jolle sanoi vaihtaneensa vuoroja Veetin kanssa. Miika joutui nyt käymään toiselle telttapatjalle sillä hänen omansa oli julmasti vallattu. Veeti siristi silmiään ja silitti Miikan poskea. Miika hivutti kättään makuupussin vetoketjunpuoleisesta aukosta ja tunsi Veetin rintakehän kohoilevan ylös ja alas.
-   Kiitos Miika.
-   Eipä kestä, oot säkin yks vitun prinssi. Miikaa nauratti hän oli tehnyt melko tyhmästi muttei katunut tippaakaan.
-   Ja sä kunnon sissi. Sanoi Veeti. Häntä hävetti hiukan sillä hän ei ollut vielä ihan varma Miikan tunteista.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä