Hei! Haaveilen kovasti lapsesta, mutta lapsen hankkiminen olisi ehkä "järkevämpää" ja "ajankohtaisempaa" kahden vuoden kuluttua. Silti haaveilen päivittäin omasta yhteisestä lapsestamme ja perhe-elämästä. Myös poikaystävälleni lapsen ovat hyvin tärkeitä ja hän on sanonutkin, että jos lapsi nyt tulisi ehkäisystä huolimatta olisi hän tervetullut.
Suhteemme on vakaalla ja rakastavalla pohjalla, olemme seurustelleet usean vuoden ajan ja olemme onnellisia. Poikaystäväni valmistuu pian ja minäkin parin vuoden kuluttua ja molemmat saamme ammatin, jossa on hyvät työllisyysnäkymät.
Ajatukseni harhailevat usein lapseen ja pohdiskelen olisiko sopiva aika nyt vai silloin kun valmistun. Olen ajatellut, että olisi ihanaa ja "järkevää" jos ensimmäinen lapsemme syntyisi samoihin aikoihin kun valmistun, mutta kuitenkin haaveilen lapsen saamisesta jo nyt.
Mietin myös sitä, että voi olla ettei lasta saakaan silloin kun se olisi "järkevää". Ja toisaalta mietin myös sitä, miksei se olisi "järkevää" nyt?
Yritän ajatella, että jos haluaisimme lapsemme syntyvän valmistumiseni aikoihin, niin raskauteni alkaisi jo puolentoista vuoden kuluttua. Toisaalta lyhyt aika, toisaalta pitkä.
Onko täällä muita joilla olisi samantyylisiä ajatuksia tai vinkkejä, kuinka malttaisin odottaa vuoden verran ja keksiä muuta mukavaa ajateltavaa?
t. pikkuisesta haaveileva
Suhteemme on vakaalla ja rakastavalla pohjalla, olemme seurustelleet usean vuoden ajan ja olemme onnellisia. Poikaystäväni valmistuu pian ja minäkin parin vuoden kuluttua ja molemmat saamme ammatin, jossa on hyvät työllisyysnäkymät.
Ajatukseni harhailevat usein lapseen ja pohdiskelen olisiko sopiva aika nyt vai silloin kun valmistun. Olen ajatellut, että olisi ihanaa ja "järkevää" jos ensimmäinen lapsemme syntyisi samoihin aikoihin kun valmistun, mutta kuitenkin haaveilen lapsen saamisesta jo nyt.
Mietin myös sitä, että voi olla ettei lasta saakaan silloin kun se olisi "järkevää". Ja toisaalta mietin myös sitä, miksei se olisi "järkevää" nyt?
Yritän ajatella, että jos haluaisimme lapsemme syntyvän valmistumiseni aikoihin, niin raskauteni alkaisi jo puolentoista vuoden kuluttua. Toisaalta lyhyt aika, toisaalta pitkä.
Onko täällä muita joilla olisi samantyylisiä ajatuksia tai vinkkejä, kuinka malttaisin odottaa vuoden verran ja keksiä muuta mukavaa ajateltavaa?
t. pikkuisesta haaveileva
Vastaukset 2
Vanhimmat
Viestisi oli kuin minun kirjoittama. Itse olen pohtinut järkevää ajankohtaa perheen lisäykselle.
Mutta mikä on se järkevä ajankohta?
Mieheni on jo valmistunut(luultavasti jatkaa kyllä koulutusta jossain vaiheessa) omaan valmistumiseeni on kyllä vielä aikaa.
Mieheni on kärsinyt jonkin verran terveydellisistä ongelmista jotka voivat vaikuttaa hedelmällisyyteen. Jos odotamme vielä vuosia onko sitten jo liian myöhäistä yhteiselle lapselle? ( olemme ensi viikolla menossa lääkäriin tätä kysymystä selvittämään)
Emme ala stressata (ainakaan vielä) ovulaatiotikuilla tms.
Olen jättänyt pillerit tammikuussa pois..
katsotaan miten käy..
Kiva kuulla, että muillakin on samanlaisia ajatuksia. Tuo järkevä ajankohta on tosiaan hankala juttu. Omalla kohdallani ajattelen, että kun valmistumiseen on kuitenkin enää aika vähän aikaa niin olisi mukava odottaa siihen asti ja jos kaikki menisi hyvin niin valmistumisen jälkeen jäisin kotiin lapsen kanssa. Olen kyllä aina ollut sitä mieltä myös, etten opiskelujen takia haluaisi siirtää perheen kasvattamista, mutta nyt se kuitenkin mietityttää.
Onnea teille, toivottavasti saatte lapsen silloin kun haluatte:). Me vielä odotellaan luultavasti puolisentoista vuotta ja sitten toivottavasti varsinainen odotus alkaisi.