Hei! Meillä alkoi eilen koulussa vammaishuollon kurssi ja meidän pitäisi kurssin aikana haastatella, joko liikuntavammaista tai kehitysvammaista ihmistä. Meidän pitäisi selvittää koska vamma tuli ja minkälainen se on. Meidän pitäisi kysyä miten yhteiskunta tukee vammaista ja miten hän toivoisi yhteiskunnan tukevan häntä.Viimeisenä kysymyksenä olisi, että mitä vammainen tulevaisuudelta toivoo ja odottaa. Jos joku ystävällinen haluaisi olla haastateltavana näin netin kautta ja pystyisi vastaamaan tämän kaltaisiin kysymyksiin olisin iki onnellinen ja saisin haastatteluni! Kirjoitelkaa!!
Tarvitsisin haastateltavan!
Lähihoitajaksi opiskeleva
161820
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tuskinpa oppilaitoksesi hyväksyy netin kautta anonyymejä vastauksia. Mistä edes tiedät onko vastaaja oikeasti vammainen vai ei? Tännehän voi kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa.
Yhteiskunnassa Kela kuntouttaa jonkun verran vammaisia, mutta ei kovinkaan paljoa. Itse toivoisin tulevaisuudelta vakituista työpaikkaa tai jatko-opiskelupaikkaa valmistumiseni jälkeen. CP:n sain syntymässäni ja se on lievä.
Olet aivan oikeassa, että netin kautta haastattelu ei ole kovin luotettavaa. Tuntuu vain niin vaikealta mennä vain joltain kysymään tälläisiä kysymyksiä ja kaikkihan ei todellakaan halua tai pysty vastaamaan tämänkaltaisiin kysymyksiin.Opettajani antoi luvan pitkin hampain, ja toivonkin että voin luottaa sinuun :)
Voitko kertoa tuista joita saat? Entä mitä opiskelet ja minkä ikäinen olet? Kuuluuko tulevaisuuden toiveisiisi perheenperustaminen tai onko sinulla jo tyttöystävää? Kiitos kovasti vastauksistasi!!!
eikö olisi jo omien opintojesi kannalta tärkeää saada henkilökohtainen kontakti ihmiseen? kuinka aiot tulevaisuudessa olla lähihoitaja? tuskinpa onnistuu etätyönä netin välityksellä. kyllä ujo voi ja saa olla, mutta tuskinpa kukaan vammainen sinua puree, jos kohteliaasti ja reippainmielin lähestyt haastattelusi takia. voit jopa oppia enemmän. ja saada uuden tuttavan!
Tukeni ovat opintotuki ja asumislisä. Opiskelen matematiikkaa ja perheen perustaminen ei ole näillä näkymin realistista, sillä en ole muiden mielestä kiinnostava seurustelukumppani. Ikää on kertynyt 23 vuotta.
Olet oikeassa, että kannattaa olla aktiivinen opiskelujen suhteen. Henkilökohtaisessa haastattelussa ihmiset voivat kertoa asioita joita he eivät muuten uskaltaisi netissä kertoa.
Netissä ei tosiaan kannata paljastaa kaikkea itsestään. Kerroinpa itsestäni vain perusasiat, sillä live-kaverinikin tietävät ihan samat asiat.
kun opinnäytetyöt tehdään copy/paste tyylillä. Ei tuollaisiin kysymyksiin moninakaan ala vastailee täällä yleisillä foorumeilla. Niin kuin CP-poika mainitsikin tänne voi kuka tahansa kirjoittaa mitä vaan. Minusta tuollaiset henkilökohtaiset kysymykset tulisi esittää naamatusti.
Ja jos olet valmistumassa lähihoitajaksi, olis korkee aika kohdata joku vammainen livenä ja samalla voisit esittää kysymyksesi. Yks mahdollisuus otat johonkin esim. vammaisyhdistykseen yhteyttä ja teet vierailu vaikkapa jäseniltaan tai johonkin tapahtumaan. Yhteystietoja löytyy varmaan netistä.
No tuu haastattelee ja siivoa vähä samalla ja roskat ulos ym.
Kysymys ei ole laisinkaan siitä, että olisin ujo tai muuta sellaista. Minulla ei myöskään ole mitään asenne ongelmaa vammaisia kohtaan ja muutaman viikon päästä alankin työssäoppimiseni paikassa, jossa on vammaisia. Opettaja vain heitti tehtävän äkkiseltään ja haastateltavan tulisi ikäänkuin olla tuttu tai tutun tuttu, mutta minulla ei sellaista ole joten ajattelin vain ihan kokeilla täältä. Tehtävä ei siis todellakaan ole mikään laaja ja tarkoituksena on vain kysellä millaisia tukia yhteiskunta tarjoaa vammaisille ja mitä he yhteiskunnalta odottavat itse.No jätän tämän tähän ja sillä selvä! Tehtävän idea ei tosiaankaan ollut se että tutustuisimme haastateltavaamme jotenkin paremmin vaan ideana oli tämä yhteiskunnan tarjoama tuki. Tulevana lähihoitajana pääsen kyllä tutustumaan erilaisiin vammaisiin ja tulen tulevaisuudessa heitä hoitamaan, mutta koska vastaanotto oli tämä niin...Kiitos ja anteeksi!
Eikö se oo ihan ymmärrettävää että ei halua henk. koht juttujaan nettiin laittaa. Olisit vaikka laittanut mailisi niin ihmiset vois vastailla sinne. Jos haluat niin tehdä, niin sitten kyllä vastaan.
Ei ehkä kannata vastata niinkaun kun opiskelupaikka ja nimi ovat salaiset.
Jos lyhyesti kertoisi tämän viestin alkajalle omasta kuvastaan ja toiveista...
Se kait aika monella on, että kun syntymästä tai lapsuudesta niin jo paikkakunnan valinta on vaikeaa jollei pääse vaikka työpaikkojen kautta sillalla vaihtamaan paikkaa....
Yleensä kait työnsaantikin vammaisena on vaikeaa, varsinkin jos kotoa ei ole saanut mallia opiskeluun.
Mutta joo... Mutta kun tosiaan on kokoikänsä samalla paikkakunnalla ollut ja sit vammain takia jo ollut aina sosiallitoimiston tuttu, niin odottaa sitä, että palveluita ja elämän oppeja olisi saanut sosiaalitoimelta. että olisi saanut tietoa asioista jotka kuuluvat ja jotka ei kuulu tai miten niitä haetaan...
oikeastaan tämä on tässä... niinkun muut jo sanoo, niin tälläinen olisi helpompaa kertoa muulla tapaa, mutta tässä se ei ole mahdollista.
Anteeksi muiden törttöjen puolesta... nimim. TÖRTTÖ
Kiitoksia vain sinulle ja hyvää kevään jatkoa!!
Mä haluan vielä kerran auttaa sinua tai jos haluat opastaa muita alaa opiskelevia tälläisen haastattelun tekemiseen, aineiston saamiseksi...
Niin hea vaikka googlamalla satunnaisesti joitakin vammaisneuvostoja... niitä voi olla kuntien sivuilla tai sitten valtakunnallinen vammaisneuvosto.
Jos löytämälläsi sivulla on vaikka vammaisneuvoston sihteerin yhteystieto, niin lähesty häntä vaikka mailitse asiassa ja pyydä häntä kertomaan onko vaikka vammaisneuvostossa ketään jonka yhteystietoja voisit saada haastatteluusi ja sitä kautta sitten saada kontaktia mailiin tai puhelimeen... vaatii tietenkin sitä, että se vammaisneuvoston sihteeri on yhteistyöhaluinen.
Sitten on tietenkin se, että kirjoitat maakuntalehtien yleisönosastoon omalla nimelläsi kirjoituksen jossa kerrot asiasi ja yhteystietosi.
Eikä se, että menet jonnekkin palvelutaloon tai etsit kadulta sellaisen jonka uskot voivan auttaa.
Eikä se todellakaan fiksulta ihmiseltä ole liikaa jos auttaa toista... se ei vie aikaa tai muutakaan.
tietenkin on aina tietosuoja...
Ikävä että asiallinen pyyntösi tulkittiin kuten täällä tehtiin, täällä on tapana olla aika tylyjä "ulkopuolisille". Keskustelupalstat ovat vähän huono väline tuollaista haastattelua tehdä. Ehkä olisi ollut fiksumpaa kysyä suoraan email osoitteita joihin kysymyksesi olisit voinut lähettää. Jos joku olisi halunnut haastatteluun osallistua hän olisi voinut vaikka sitä varten hankkia email osoitteen ja säilyttää anonyymiteettinsä. Jos et ole haastateltavaa vielä löytänyt niin heitä mailia [email protected], muussa tapauksessa hyvää kevättä.
Tässä yksi vastaus. En usko että näillä tiedoilla paljastan juuri mitään.
- Synnynnäinen liikuntavamma.
- Ikää 28 vuotta.
- Yhteiskunta tukee maksamalla melkein kokonaan työ- ja vapaa-ajanmatkat (taksi, joskus kimppakyytinä). Omalla autolla tai julkisilla en pääsisi töihin. Aiemmin sama juttu oli opiskeluiden kanssa. En ole selvittänyt saisinko muuta tukea.
Tulevaisuuden toiveita:
- parisuhde ja ehkä perheen perustaminen.
- Työuran kehittyminen. Vakituisen työpaikan olen jo saanut.
Annan vinkin miten löydät haastateltavan ja saat hänen yhteystiedot turvallisesti....
1. tietenkin menet jonnekkin palvelutaloon ja kysyt hoitohenkilöstöltä, että saako asukkaita häiritä tälläisestä. Jätä ilmoitus yhteystietoinesi siellä vaikka ilmoitustaululle.
2. Mene kaupunkisi kävelykadulle ja odota tunti, niin liikuntavammainen tai vammainen tulee varmasti vastaan kadulla. Nykäise hihasta ja kerro asiasi ja näytä vaikka opiskelija korttisi.
3. Kirjoita asiasta kirje joidenkin lehtien yleisön osastoon, jossa kerrot mitä opiskelet ja mitä haluat kysyä ja selvittää.
4. Mene netin hakukoneeseen ja kirjoita hakusanaksi vammaisneuvosto. Katsoin itse eilen tuota ja huomasin, että netissä on useiden kymmenien kuntien vammaisneuvostoja ja niiden sivuja joilla on yhteystietoja.
Kirjoita maili vaikka joidenkin vammaisneuvostojen sihteereille ja pyydä heitä selvittämään onko mahdollista, että heidän piirissään olisi sellaisia vammaisia joilta voisi pyytää tälläistä tutkimushaastattelua.
lopuksi TSEMPPIÄ sinulle valitsemallasi uralla. Olen kuullut, että vammais- ja vanhustyön lähihoitajaksi on aika vaikea saada ketää opiskelijaa.