Täällä on taas keskusteltu siitä, mitä vanhoillislestadiolaiset sallivat ja mitä eivät. Olen minäkin usein ihmetellyt, miten joku asia tehdään synniksi ja toinen jätetään tekemättä. Ymmärrän sen, että on hyvä kehottaa toista välttämään jotain, jos näkee sen olevan uskon elämälle haitaksi, mutta on eri asia synnillistää asioita. Se on väärin, niinhän sanoo jo Uusi testamentti. Esimerkiksi (nämä vanhat kliseet) on synnillistetty: korvakorut, meikkaus, hiusten värjäys jne. Muuten saa kyllä koristautua, mutta em. asioita ei saa tehdä, tai muuten et ole enää uskovainen. Raamattu sanoo tuollaisen toiminnan olevan yksinkertaisesti väärin. Juuri siitähän Jeesus pyrki eroon! Vai sanoiko Jeesus, että ihmisen ulkonäöstä ja käyttäytymisestä voi nähdä onko hän uskossa? Sanoiko hän, että sellainen joka pesee kätensä, ja joka noudattaa tarkasti kaikkia kiemuroita, on uskovainen? Ei sanonut, vaan väitti aivan päinvastaista. Miksi siis monet nykyään sanovat, että et voi olla uskossa, jos sinulla on hiuksissa väriä tai korvakorut korvissa. Uskovainen voi kuitenkin käyttää mielin määrin muotivaatteita, muita koruja ja ottaa permanentin, niinkö?
Voisiko joku selittää minulle, miksi näin on?
Raamattu sanoo asiasta näin:
Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä
syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis.
Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista.Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.
Voisiko joku selittää minulle, miksi näin on?
Raamattu sanoo asiasta näin:
Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä
syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis.
Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin "älä tartu", "älä maista", "älä kosketa"? Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista.Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nuo mainitsemasi säännöt ovat vain ulkokuorta ja kun niitä noudattaa, niin vl-ihminen näyttää hurskaalta ja uskovaiselta toisten vl-ihmisten silmissä.
Sen sijaan "säännöissä" pitäisi olla kokonaan toisenlaisia asioita:
-älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. T.s. älä puhu naapurista pahaa sanoen: hän ei ole oikea uskovainen, kun hänellä on tv tai korvakorut yms.
-rakasta lähimmäisiäsi auttamalla sairaita ja vanhuksia, käymällä heidän luonaan, samoin auta lähimmäisiäsi, myös muita kuin vl-ihmisiä. Sillä Jeesuksen sanojen mukaan: jos te rakastatte vain omianne, miten se on parempaa kuin pakanoilla, sillä niinhän hekin tekevät. Mutta jos autatte muita lähimmäisiä kuin omianne, niin se vasta on osoitus kristillisestä rakkaudesta.
-seurakuntalaisen velvollisuus on "tuomita" puhujat, eli jos puhujalla ei ole "oikea ääni kellossa", niin häntä pitää oikaista ja kertoa, miten asiat Raamatun mukaan ovat. Puhujien kritisoiminen ei todellakaan ole kiellettyä, vaan suotavaa, ettei vääriä opetuksia puhujien omien aivoitusten perusteella pääsisi pesiytymään uskovien joukkoon.
-Jumalan valtakuntaan kuuluvat kaikki uskovaiset, jotka uskovat syntinsä anteeksiannetuiksi Jeesuksen ristinkuoleman kautta. Toisia uskovaisia (=ei-vl-uskovaiset) ei saa tuomita suin päin epäuskoisiksi tai omavanhurskaiksi, elleivät heidän elämäntapansa (=uskonsa hedelmät) selvästi muuta osoita.
Tässä olisi muutamia ehdotuksia korvaaviksi "säännöiksi" nykyisten tilalle noudatettaviksi. Sillä täytyyhän toki jotain sääntöjä olla, eihän vl-ihmiset muuten "pysy uskomassa";)
Pistäydyin Nivalan suviseuroissa - saarnamies puhui ja oli iloissaan uskovaisesta nuorisosta kun ei heillä ole meikkejä kasvoissa eikä lävistyksiä korvissa. Samoihin aikoihin kuulin tuttavaltani että eräs usk. äiti oli antanut usk.tyttönsä laitattaa hammaskorun.Sinänsä aika pikku juttu ja mitäpä toisaalta mulle kuuluu, mutta aika erikoista ; saahan suun kiinni ja koru ei kaikille näy... Minä ent.uskovaisena en ymmärrä onko liike hajoamassa vai onko sallittavuus eri asioihin muuttunut...kyseltäessä vanhemmilta usk. he sanovat ettei sellanen ole uskovainen...? Toisaalta meidän ei uskovaisten on helpompi arvostella näitä ns epäkohtia - uskovaisen on hieman ehkä vaarallista kyseenalaistaa näitä asioita; näin minä ainakin ennen koin!
niin en ole ajatellut tuota korvarengasasiaa mitenkään orjalliseksi säännöksi. Eikä noita killuttimia kukaan mielestäni ole edes luokitellut synniksi. (jos olisi, niin silloin luokittelijalla
olisi peiliin katsomisen paikka)
Jokaisessa maallisessakin yhdistyksessä on tietynlaisia tunnusmerkkejä, kuten myös uskonnollisissa piireissä (körttipuvut, juutalaisten, islamilaisten pukeutumiset ja tavat ym)
Korvakorujen "poikotointi" on vain tupsahtanut jostakin ja on jäänyt elämään vl:ien joukossa.
Itse olen ajatellut, että idea voisi olla siinä, kun korvalehtiin täytyy tehdä reiät. Jos ne olisivat rei`itetyt jo syntyessämme, niin silloin voisi olettaa, että niillä olisi jokin ripustamistarkoitus.
Lestadius saarnasi kovasti maailman muotia vastaan yleisesti. (oli ymmärrettävääkin sen ajan köyhissä ja askeettisissa oloissa. Katsottiin, että kaikenlainen koreilu on turhamaisuutta. Ja sitähän se on tänäkin päivänä.)
Toisaalta on aika hauskakin "jäänne" ja tapa, ettei vl:t käytä korvakoruja. Onpahan pieni ulkonainen vinkki tunnistaa omaan yhteisöön kuuluva sisar, kun maailmalla liikutaan.
Näkisin, että keikutaan lillukanvarsissa, jos korvakoruista tai niiden puuttumattomuudesta tehdään niin suurta numeroa.
Olen kuullut, että monet epäuskoiset pojat pitävät uskovaisia tyttäjä kauniina, kun nämä eivät meikkaa, värjää hiuksiaan ja ripustele korvakoruja. Minusta on kauheata, että nykyään jo n. 12-vuotiaat uskottomien perheiden tytöt alkavat meikata, laittaa lävistyksiä jne. On aivan oikein ja kristillistä, etteivät uskovaiset lähde tähän mukaan!