En tiedä kuuluuko tämä yksinäisyys palstalle. Ehkä pikemminkin mielenterveys palstalle, mutta mielenterveyden hoito on liiaksi poliittista ollakseen toimivaa ja yksinäisyys on perinpohjaisin ongelmani.
Minulla ei ole motivaatiota jatkaa huomiseen. Minulla on ollut suunitelman suunitelmaa, mutta ns. tärkein osa elämästä on jo ohi epäonnistunein tuloksin. Vuosia ei saa enää takaisin ja koen turhaksi jatkaa huomiseen. Huomisesta ei löydy enää mitään niin mielenkiintoista, että viitsisin sen katsoa.
Mitä tehdä?
Minulla ei ole motivaatiota jatkaa huomiseen. Minulla on ollut suunitelman suunitelmaa, mutta ns. tärkein osa elämästä on jo ohi epäonnistunein tuloksin. Vuosia ei saa enää takaisin ja koen turhaksi jatkaa huomiseen. Huomisesta ei löydy enää mitään niin mielenkiintoista, että viitsisin sen katsoa.
Mitä tehdä?
Vastaukset 47
Vanhimmat
Erkki, ole esimerkki,
ja jaksa huomiseen.
Tuskaa ei korvaa kukaan, eikä mikään. Huomenna on sama päivä kuin tänään.
En tiedä toimiiko, mutta kerro itsellesi että jos maailma on kovaa niin sinä olet köyhdytettyä uraania, vieläkin kovempaa. Sitten huomenna lampsit kirjastoon, ja pyydät tätiä antamaan kirjan jossa kerrotaan selvitymistarina.
Olen lukenut selvitymistarinasta. Siinä mies söi kaveriaa, jotta selviäisi. Lopuksi hän selvisi, mutta kävi myös ilmi, että hän oli syylistynyt kannibalismiin. Minä en halua syödä kaveriani, muttaa haluan selvitä. Huominen tulee yksinäisenä ja rumana ja sen jonka minä söin, niin oli minua merkittävästi heikompi ja söi minua likimain kuoliaaksi asti. Ajatukseni kauneuteen ei muutu koskaan. Tekoni oli itsepuolustusta. RL 4-luku 4§.
hyvin, eikäkö itse huomaa/koe siinä mitään arvokasta?
Pöh, Huomenna ei ole samaa päivää.
"Joka hetki on poikkeus" - S.Paronen
Tänä poikkeuksellisena hetkenä näen peilissä, kävelykadulla ja mielessä arvokkaita asioita. Asioita joita en koskaan uskaltanut nähdä. Olen nähnyt jopa sairaalavuoteen ja onnen kyyneleet. Tunnen itsessäni arvokkaita asioita, mutta en voi jatkaa jos en saa rakkautta, vilpitöntä rakkautta. En halua käyttää enempää hätävarjelua RL 4-luku 4§.
-Kaikki me kärsimme
-Mutta minä haluaisin sitä vähemmän
(Suunnilleen noin, Kolme väriä - Valkoinen)
Kolmetoista vuotta sitten erittäin hyvä ystäväni teki itsemurhan, sen jälkeen ystävyys on ollut minulle erittäinkin harvinaista. Naisista ei kannata edes puhua. Silti joka hetki on poikkeus. Ja parempi on elää kuin ei-elää. Joka päivä, joka päivä.
En palaa koskaan enää ennaleni, mutta leikki ei jatku. Huominen tulee, mutta yksin. Arvokkuudet näin ja tunsin, mutta arvokkuuteen en koske. Menetin elämäni ja terveyteni. Mikäli minä näen huomisen ja sitä seuraavat huomiset, niin he menettävät vapautensa tai henkensä ja mahdollisesti ammattitaitonsa.
Hei Erkki
Nimesi/nimimerkkisi saa sydämentykytystä, koska kuukausi sitten menetin oman Erkkini "viikatemiehelle". Sain pitää hänet vain vajaa kolme vuotta. Meillä oli todella hyvä olla yhdessä. Aikuisrakkautta 50/63. Epäreilua on se, että saimme olla yhdessä niin lyhyen aikaa. Nyt minä sitten olen yksin...todella yksin. Itkettää,on ikävä. Tuntuu samalta kuin sinustakin... "huomisesta ei löydy enää mitään mielenkintoista, että viitsisin sen katsoa".
MUTTA
Vuosia ei todellakaan saa takaisin, mutta ollaan uteliaita kuitenkin huomista kohtaan. Eihän sitä koskaan tiedä...
Yritetään olla myös murehtimatta menneitä. Jokainen tekee erilaisissa elämän kohdissaan päätökset siinä uskossa, että ne ovat oikeita sinä hetkenä, vaikka ne jälkeen päin ajateltuna olivatkin ehkä vääriä valintoja/päätöksiä. Harvoinpa ne suunnitelmat toteutuvat suunnitelmien mukaisesti.
Pärjäillään!!!
Jos menetän itseni, nin menetän hieman toisella tapaa ja sitä ajatus kohtaan olen liiankin utelias. Voisiko se ola oikea valinta?
Minulle on kymmenen vuotta sitten sanottu, että kynä voi olla sininen taikka punainen. Olen valinnut sinisen kynän vaikka punainen onkin pöydällä.
Valintani oli oikea vaikka ympäristö rakensi ongelmansa minun ympärilleni. Voin hyvin siellä ja voin hyvin täällä. Vika ei ole minussa, vika on heissä.
Erkki
Jospa käytettäisiinkin tästedes kaikkia väriä.Mitäs sitä yhteen väriin tyydytään, kun maailma on täynnä värejä.
Eikös "vika" aina ole kaikissa, myös minussa. Toisissa enemmän ja toisissa vähemmän. Tietääkö sen koskaan ihan lopullisesti...oliko valintani todella oikea...mitä, jos sittenkin olisin valinnut toisin..
Olosuhteisiin nähden valinta oli oikea. Mikäli olisin valinnut toisin, niin olisin joutunut samaiseen ulkopuolisten pyörittämään oravanpyörään jossa nyt olen. Toisaalta olo olisi jo parempi. Elän samaa vuosikymmentä uudestaan ja uudestaan = päiväni murmelina. Jos tekisin uuden valinnan, niin tarvitsisin n. 1500€ aloittaakseni. Mikäli en voi aloittaa, niin elän murmelina.
Haluan tehdä itse värivalintani. Käyttäkää te niitä värejä joita "osaatte".
Minä en ainakaan luovuttaisi missään nimessä enkä koskaan, vaikka olisi kuinka kurjaa, koska olen sen verran itsepäinen luonne, etten anna ns. ylimielisten vastoinkäymisten ym. lannistaa. Turha kuvitellakaan, että moiset "voittaisivat" minua, siksi jaksan sitkeästi eteenpäin.
Jos vielä luet tämän, niin sanon sinulle että olet TÄRKEÄ!!!!!!!!
Kiitos Neito. Luen minä tämän. Kunhan sanoin, että huominen on turhaa. Opin tänään sen, että perjantaina voi juoda jääteetä ja omenan makuista kivennäisvettä keskioluen sijasta = paluu paremmille juurille ja hyvään oloon. Olo on hyvä.
Eteenpäin vain askel kerrallaan rauhallisesti ja itseään kiittäen pienimmästäkin muutoksesta. Yritä parhaasi, mutta älä ole kuitenkaan ankara itsellesi. Et saa olla!
Olen mä hieman :(
Tuota et saa tehdä! Sinun on tajuttava todellinen arvosi ennenkuin se on liian myöhäistä (tiedät kyllä mitä tarkoitan). Lainaa vaikka kirjastosta psykologisia kirjoja, joilla saa omanarvostuksen paremmaksi. Yritä edes. Et saa enempää moittia itseäsi, varsinkaan kun et ole tehnyt mitään!! Niiden ihmisten kuuluisi moittia itseään, jotka sinulle ovat jotain tehneet, ei sinun itsesi tarvitse (etkä edes saa!).
Olen kaunis, olen rohkea, olen tosi pieni.
Ja miksikään muuksi sinun ei tarvitse muuttua. Olet hyvä tuollaisenaan. Ihminen, joka ei tuota ymmärrä, ei ole ansainnut arvostustasi.
Jotta voin tehdä mitä haluan, niin minun pitää muuttua. Olenko sen jälkeen enää arvokas?
alkoholin vähentämistä ja oman itsesi suurempaa arvostamista, niin tottakai olet ihan yhtä arvokas!!!
Mitä tarkoitat tuolla muuttumisella?
Alkoholia ja tupakkaa ja niitä muita henk. koht. asioita.
En mä niinkään muiden arvostusta, korkeintaankin hyväksyntää.
Pysyttelen mieluusti omissa oloissani siksi, että kerään liiaksi vääränlaista ihmistä lähelleni. Ihmisiä, jotka tuhoavat hyvinvointini vuosikymmen toisen jälkeen.
ihmisten kanssa tekemisissä, mutta pitää heihin silti tietty etäisyys. Kuulostaa vaikealta ja esim. itse olen todella huono siitä (päästän yleensä aina ihan liian lähelle muut), mutta sen yrittäminen kuitenkin kannattaa. Ehkä saakin löydettyä sen kultaisen keskitien joku päivä aivan yllättäen, kuka tietää :)
Ei kannata kokonaan erakoitua tai vastaavasti olla jokaiselle ihmiselle paras kaveri. Se vain tuhoaa ihmistä liikaa. Niin pinnallista kuin onkin, kannattaa pitää muutama jonkinlainen kaveri itsellään. Hätänpäivän varalle. Ja niitä pinnallisia, puolikkaita kavereita on myös todella helppo saada lisää. Ehkei niistä niin pidä, mutta kyllä niilläkin jokin virkansa on. Jokaisella ihmisellä on tasan sama juttu... Todellisia ystäviä on harvassa :\
Tuttu ihminen, joka haluaa olla tekemisissä minun kanssa, niin olisi jo seuraani kaivannut. Riittävän pitkä tesijakso on todentanut, ettei ystäviä todellisuudessa ole. 2 säälittävää katsetta ja 3 naurua.
ystäviä.
siis sitä, että jokaista ihmistä varten on olemassa ystäviä. Kaikki ihmiset eivät ole lähimainkaan samanlaisia kuin nuo tapaamasi dorkat. Olen TODELLA pahoillani puolestasi, Erkki :(
Jos olisin sinä, suuntaisin katseen kohti uusiin enkä vanhoihin paskoihin.
Tapana on ollut sanoa, ettei minulle ole vitunkaan virkaa. Ei ole, mutta päässä on poikittain vittu ja kädet on kipsillä ja neulalla ja langalla kasattu. Vittuakos mä muista kun ei vitutkaan musta.
sinua saamaan elämäsi takaisin järjestykseen. Ota yhteyttä kaikkialle, minne tarvitkin. Jos kehosi on tällä hetkellä huonossa kunnossa, niin mene kuntoutukseen. Kai luulisi että tuilla saisi edes jonkinlaista? Siellä tapaat uusia ihmisiä, jotka ovat mitä todennäköisemmin myös itse kokeneet samanlaisia tapahtumia elämässään. He ymmärtävät sinua ja heistä voit saada todellisia keskustelukavereita. Siis ihan ystäviä =)
Kai käyt jossain valtion maksamassa kuntoutuksessa tai vastaavassa??
"Tapana on ollut sanoa, ettei minulle ole vitunkaan virkaa"
Sinussa on kuule paljon enemmän virkaa kuin yhdelläkään tuon sanoneella!!!
Olenhan jo viimesilausta vaile kunossa, mutta olen kyllästynyt tekemään pääpiirteissään 10-vuotta oikeita ratkaisuja kunes joku ulkopuolinen joka kaataa minut taikka sotkee asiani. Minulle on vakuuteltu sitä, etten ole tilitysvelvollinen kenelekkään tekemisistäni, mutta ellen tilitä, niin minut tulkitaan väärin ja jos tilitän, niin asiani ei etene. Olen siis palanut loppuun. En yksinkertaisesti viitsi enää.
Etkö pääse rasittavien ja arvostamattomien ihmisten seurasta pois?
Kerrohan enemmän tilanteestasi.
Minuahan vaivaa elämän puute, enkä jaksa kasata omaa elämääni enää uudestaan muiden kaataessaan minut jopa laittomin keinoin taikka omaa tyhmyyttään. Lakikanavat ei toimi, enkä vahingonkorvausta ota saadakseni millään muotoa muutoinkaan.
Työn puutetta. Jauheliha on kallista.
Olen itsekkin ajatellut samoin.Liian monta epäonnistumista,ei ketään lähellä,ei tulevaisuutta.Mutta ei saa olla niin heikko,täyty oppia hyväksymän tehdyt virheet,otta ne petuksina ja mennä vain sisulla etenpäin.Kun on kulunut tarpeeksi aika ja on vieläkin hengissä tajua että vanhat ongelmat olivat niin mitättömiä,ettei ainakaan niiden takia kannatta lopetta taistelua.Ei elämällä mitään tarkoitusta ole,se täytyy luoda itse.Kaikki on omissa käsissä.
aloittaa vaikka uusi harrastus, taidetta -luontoa jne. ja keskittyä ympärillä oleviin ihmisiin enemmän kuin omaan oloon. Jos tarvitset elämälle tarkoituksen liity vaikka johonkin ryhmittymään, missä autetaan muita. Siinä voi löytyä ainakin vähän sisältöä. Myös hetkellinen masennuslääkkeiden harkitseminen voisi auttaa vaikeimman ajan. Liiku ja ole
Uskonnoliset piirit taikka lääkkeet ei ole ratkaisu sille, ettei kukaan ole pyytänyt anteeksi, sanonut välittävänsä, nukkunut vieressä jne.. Monee vuoteen. En mä voi sille mitään, että nuoruus on ohi ja maailman mielenkiinnon kohteet on jo äpikäytyjä näin pikaisesti mielessä. Olisi paljon helpompaa ojs joku auttaisi napittamaan pään.
laitahan viestiä deittiin,sillä Sinulta taitaa puuttua ihmissuhde/suhteita kun olet noin yksin asiasi kanssa Kun vaan kerrot ikäsi, missäpäin maata elelet ja toiveistasi niin eiköhän ala viestejä tulemaan! Meitä yksinäisiä"mökkihöperöitä" kyl riittää joka puolel mut kukaan ei tiedä jos et tee aloitetta. Koetahan piristyä vaik kevät/aurinko on monelle masentavaa kun ei osaa siitäkään iloita Siis ei kun ihmisiä etsintään?!!!!
Olen liian iso uusiin suhteisiin. Mieli tekee...
tiedät syyt tuskaasi - "kukaan ei ole pyytänyt anteeksi..." jne.
ajattele, se on suurta
ja tarvitset rakkautta, ihan niinkuin me kaikki..,
sulla on siis ELÄMÄ
ja ELÄMÄ, täynnä kärsimystäkin
on parempi kuin kuolema, joka lopettaa kaiken
Elä siis, ja katso auringon valoa, mitätöntä hiekansoraa, mullasta tunkevaa ruohoa, lehdetöntä, kesää odottavaa puuta..,
ja ajattele, että olet arvokas,
sinussa sykkii osa suurta Henkeä,
ala vaalia sitä, se on lahjoista suurin , Elämä
On se hyvä elämä. Joskus käy hassuja mielessä. Korjaan itseäni, kasvoihin 1500 1500 mut=mahdottomasti. Pidän kaikista tukijoista.
Leikki. Jos jolla kulla tekohaluja ja keino rahoittaa, niin "antaa palaa".
Kierrättäkää, pyörritäkää ja pitäkää hyvänä turvallisesti nyt ja heti ja ..........