hei,
Olen 6 lapsisesta perheestä ja odotan itse esikoistani. Vanhemmilla sisaruksillani on yht 7 lasta ja kaikkien synnytysstoorit ovat täysin erilaisia.
Äitini on synnyttänyt meidät kaikki henkensä uhalla mutta olemme kaikki myös toivottuja. Tulimme aika suurella aikavälillä... nuorimman ja vanhimman välillä on 18 vuotta.
Kun äitini synnytti toista lastaan 60- luvun loppupuolella eivät isät vielä päässeet mukaan. Epiduraali oli tuntematon ja muutenkin synnytyksen kulku oli henkilökunnan mielivallan päässä ainakin osittain. Äitini avautumisvaihe oli kestänyt 36 tuntia, kun lääkäri vielä kieltäytyi puhkaisemasta kalvoja ja oli vaan sanonut että " sieltä se tulee, mistä on mennytkin". Äitini ei saanut mitään kivunlievitystä ja oli oksentanut koko raskausajan ( kuten meitä kaikkia) ja ollut nesteytyksessäkin pahoinvoinnin takia.
Oksitosiinitippa ei riittänyt nopeuttamaan syntymää tarpeeksi ja äitini oli ollut todella tukalassa olossa ja kiukkuinen ja pyytänyt jo sektiota, jos mitään ei tapahdu...
Iltavuoroon oli tullut vanha pian eläkkeelle jäävä kätilö, ja hän oli tilanteen tarkastettuaan sanonut, että piru vie nyt tämän rouvan lapsi syntyy, vaikka hänet laittettaisi viralta.
Hän oli puhkaissut kalvot ja kiivennyt äitini päälle. Antanut kovaa hierontaa mahaan ja lapsi oli ollut ulkona 10 minuutin päästä.
Äiti kertoo mielellään synnytyksistä ja realistisesti kun häneltä kysyy.
Synnytys on kovaa fyysistä ja henkistä työtä, mutta vaivan palkka on lapsi, joka tulee elämään. Synnytksen epämiellyttävät hetket kultautuvat myöhemmin. Kukapa sanoisi hammaslääkärissäkään, että onpas ihanaa, mutta muutaman päivän jälkeen se on jo kaikki takana ja hampaat kunnossa.
Tsemppiä kaikille äideille ja isille.
T. Rv 19 0
Olen 6 lapsisesta perheestä ja odotan itse esikoistani. Vanhemmilla sisaruksillani on yht 7 lasta ja kaikkien synnytysstoorit ovat täysin erilaisia.
Äitini on synnyttänyt meidät kaikki henkensä uhalla mutta olemme kaikki myös toivottuja. Tulimme aika suurella aikavälillä... nuorimman ja vanhimman välillä on 18 vuotta.
Kun äitini synnytti toista lastaan 60- luvun loppupuolella eivät isät vielä päässeet mukaan. Epiduraali oli tuntematon ja muutenkin synnytyksen kulku oli henkilökunnan mielivallan päässä ainakin osittain. Äitini avautumisvaihe oli kestänyt 36 tuntia, kun lääkäri vielä kieltäytyi puhkaisemasta kalvoja ja oli vaan sanonut että " sieltä se tulee, mistä on mennytkin". Äitini ei saanut mitään kivunlievitystä ja oli oksentanut koko raskausajan ( kuten meitä kaikkia) ja ollut nesteytyksessäkin pahoinvoinnin takia.
Oksitosiinitippa ei riittänyt nopeuttamaan syntymää tarpeeksi ja äitini oli ollut todella tukalassa olossa ja kiukkuinen ja pyytänyt jo sektiota, jos mitään ei tapahdu...
Iltavuoroon oli tullut vanha pian eläkkeelle jäävä kätilö, ja hän oli tilanteen tarkastettuaan sanonut, että piru vie nyt tämän rouvan lapsi syntyy, vaikka hänet laittettaisi viralta.
Hän oli puhkaissut kalvot ja kiivennyt äitini päälle. Antanut kovaa hierontaa mahaan ja lapsi oli ollut ulkona 10 minuutin päästä.
Äiti kertoo mielellään synnytyksistä ja realistisesti kun häneltä kysyy.
Synnytys on kovaa fyysistä ja henkistä työtä, mutta vaivan palkka on lapsi, joka tulee elämään. Synnytksen epämiellyttävät hetket kultautuvat myöhemmin. Kukapa sanoisi hammaslääkärissäkään, että onpas ihanaa, mutta muutaman päivän jälkeen se on jo kaikki takana ja hampaat kunnossa.
Tsemppiä kaikille äideille ja isille.
T. Rv 19 0
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.