vauvan nukuttaminen

palautetta kaivataan kokeneemmilta vanhemmilta:

poikamme on 8-viikkoinen. olemme alkaneet rakentaa rutiinia nukuttamiseen. pyrimme siis nukuttamaan hänet joka kerta samalla kaavalla, kun väsymyksen merkkejä ilmenee.

usein nukahtamista edeltää jakso (5-20 min) kovaa itkua ja huutoa. onko tämä vaarallista? hyvin todennäköisesti vauvamme itkee väsymystään. emmekä tahdo häntä liiaksi kanniskella ja heijata nukuttamisprosessissa, jottei hän oppisi siihen ja sama toistuisi vielä kun hän on yli kymmenkiloinen.

mitä mieltä olette tästä? olemmeko hirviöitä?
1321280
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

rytmejä ei pitäisi kovin edes yrittää muuttaa. Kyllä ne selkeytyy lapsen kasvaessa. Perusturvallisuuden kehittymisen kannalta on tärkeää, että vastaatte lapsen tarpeisiin heti, eli ei saa itkettää yksinään pientä vauvaa!

Äänestä
  • tähdennän että emme pyri rytmittämään hänen untaan vaan tuomaan nukahtamisprosessiin rutiinia. siis: kun hän selvästi on väsynyt, pyrimme nukuttamaan hänet aina samalla kaavalla. kellonajasta riippumatta.

    Äänestä

ei se ole vaarallista,se kuuluu siihen väsymykseen,ja sitkeesti vaan kannattaa nukuttaa!

Mutta jos ei millään rauhotu,niin kannattaa ottaa huomiion,onko kakka vaipassa,nälkä vaiko muuten vaan seuran puute?=)
Meillä jos yrität laittaa nukkumaan ja ei meinaa tyttö rauhottuu,niin nostamme hänet vähaksi aikaa sitteriin ja kas kummaa pirtsakka tyttö kertoo hirveesti tarinoita,eli seuranpuutetta=)

Äänestä

ei ole todellakaan vaarallista että lapsi itkee..Hän itkee melko varmasti vain sitä että on nukahtamaisillaan. Nukahtamiseen menee 20min. Joten ei huolta...
Jos nukutatte häntä omassa sängyssä. Hyssytelkää itkujen välillä, eli taputatte selkään tai pyllylle. TAi voitte nostaa hänet hetkeksi syliin, ja kun on rauhoittunut laskette uudestaan sänkyyn.
Ja on kyllä hyvä että aloitatte säännöllisen nukkumisen nyt, sillä ennen kolmea kuukautta kannattaa tehdä nukkumiseen liittyvät asiat. Sen jälkeen se on paljon hankalampaa, kun vauva alkaa paremmin muistamaan miten viimeksi on nukahdettu..
höpö höpö niille, jotka luulevat että vauva siitä rikki menee kun itkee. Se on vauvan puhetta..
Ja vanhemmat ovat varmasti paikalla lohduttamassa, mutta ei se tarkoita sitä että pitää heti syliin ottaa kun kitinää kuuluu...

Äänestä
  • 2kk vauva itkee hätää sängyssä 20min ja se on muka vauvan "puhetta"! Vastaus alkuperäiselle; kyllä, olette hirviöitä.

    Äänestä

  • itketä!!! kirjoitti:

    2kk vauva itkee hätää sängyssä 20min ja se on muka vauvan "puhetta"! Vastaus alkuperäiselle; kyllä, olette hirviöitä.

    Sulla ei selvästikään ole lapsia!!! Et tiedä yhtään mistä puhut.

    Äänestä

  • itketä!!! kirjoitti:

    2kk vauva itkee hätää sängyssä 20min ja se on muka vauvan "puhetta"! Vastaus alkuperäiselle; kyllä, olette hirviöitä.

    Todella rakentava vastaus toi sun kommentti...
    Mistä päättelit, että vauva huutaa sängyssä sen 20min...?
    Aloittaja kertoi nukahtamisen kestävän 5-20min ja että eivät halua ns. liikaa kanniskella vauvaa ympäriinsä.
    Mistäs me muut tiedetään esim. rauhotteleeko alottaja vauvaa muuten ku kanniskelemalla, kanniskeleeko vähäsen vai ollenkaan, yms.
    Älä heti tuomitse!

    Maailma ei ole mustavalkoinen!

    Äänestä

  • pari oikaisua: ensinnäkin, olen mies (mistä ihmeestä päättelet, että olisin muija?!) toiseksi, emme missään nimessä vedä röökiä parvekkeella (emme polta lainkaan) vaan olemme koko nukuttamisen ajan vauvan kanssa: kun hän itkee, pidämme sylissä ja yritämme lohduttaa; kun hän hiljenee, laskemme omaan sänkyyn. jos hän alkaa uudelleen itkeä niin ettei taputtelut ja hyssyttelyt auta, nostamme uudelleen syliin ja toistamme tätä kunnes hän nukahtaa - omassa sängyssä.

    kysymykseni: olemmeko hirviöitä? viittaa siis siihen, että onko väärin että emme tänä aikana, kun häntä siis NUKUTETAAN, liiaksi heijaa tai kanniskele häntä hiljentääksemme hänet. TIETYSTI pidämme häntä sylissä ja siinä hyssyttelemme ja lievästi hytkytämme häntä mutta emme pyri opettamaan hänelle että kanniskelu kuuluu osana nukahtamisprosessia.

    kiitos kannustuksesta niille jotka tämän ymmärsivät.

    Äänestä

  • vta kirjoitti:

    pari oikaisua: ensinnäkin, olen mies (mistä ihmeestä päättelet, että olisin muija?!) toiseksi, emme missään nimessä vedä röökiä parvekkeella (emme polta lainkaan) vaan olemme koko nukuttamisen ajan vauvan kanssa: kun hän itkee, pidämme sylissä ja yritämme lohduttaa; kun hän hiljenee, laskemme omaan sänkyyn. jos hän alkaa uudelleen itkeä niin ettei taputtelut ja hyssyttelyt auta, nostamme uudelleen syliin ja toistamme tätä kunnes hän nukahtaa - omassa sängyssä.

    kysymykseni: olemmeko hirviöitä? viittaa siis siihen, että onko väärin että emme tänä aikana, kun häntä siis NUKUTETAAN, liiaksi heijaa tai kanniskele häntä hiljentääksemme hänet. TIETYSTI pidämme häntä sylissä ja siinä hyssyttelemme ja lievästi hytkytämme häntä mutta emme pyri opettamaan hänelle että kanniskelu kuuluu osana nukahtamisprosessia.

    kiitos kannustuksesta niille jotka tämän ymmärsivät.

    saamani videon mukaan tuo selittämäsi tapa on oikea. Siinä laitetaan väsynyt, syönyt lapsi omaan sänkyyn nukahtamaan. Jos hieman itkeskelee, silitellään ja taputellaan ja jätetään taas nukahtamaan. Sitten jos alkaa huutamaan isommin, nostetaan syliin rauhoittumaan. Kunnes taas rauhoituttuaan lasketaan omaan sänkyyn. Tätä toistetaan tarpeellinen määrä. En tiedä sitten miten toimii...tai jos lapsi ei mitenkään nukahda tai rauhoitu ja "vatulointia" sylistä sänkyyn ja takaisin kestää liian kauan. Eihän sekään ole tietenkään hyvä jos lapsi joutuu huutamaan joka ilta ennen nukahtamistaan... mutta kyllä varmaan tottuu rutiiniin aikanaan.
    Sanoisin, että teillä on hyvä tavoite ja oikea metodi, kunhan vain olette lapsen "apuna" ja lähellä. Ja tietysti se, että tiedätte milloin puhaltaa pelin poikki, jos homma ei toimi.

    Äänestä

  • Kaisa kirjoitti:

    saamani videon mukaan tuo selittämäsi tapa on oikea. Siinä laitetaan väsynyt, syönyt lapsi omaan sänkyyn nukahtamaan. Jos hieman itkeskelee, silitellään ja taputellaan ja jätetään taas nukahtamaan. Sitten jos alkaa huutamaan isommin, nostetaan syliin rauhoittumaan. Kunnes taas rauhoituttuaan lasketaan omaan sänkyyn. Tätä toistetaan tarpeellinen määrä. En tiedä sitten miten toimii...tai jos lapsi ei mitenkään nukahda tai rauhoitu ja "vatulointia" sylistä sänkyyn ja takaisin kestää liian kauan. Eihän sekään ole tietenkään hyvä jos lapsi joutuu huutamaan joka ilta ennen nukahtamistaan... mutta kyllä varmaan tottuu rutiiniin aikanaan.
    Sanoisin, että teillä on hyvä tavoite ja oikea metodi, kunhan vain olette lapsen "apuna" ja lähellä. Ja tietysti se, että tiedätte milloin puhaltaa pelin poikki, jos homma ei toimi.

    niin. kiitos kaisa. kummasti kommenttisi lohdutti.

    Äänestä

  • vta kirjoitti:

    niin. kiitos kaisa. kummasti kommenttisi lohdutti.

    Tsemppia vta. Parempi on, ettet kuuntele kaikkien "hyssytanttojen" (pahoittelen voimakasta termia) moralisointia. Vauvan reaktioiden tarkkailulla parjaa. Vauvaa pitaa kohdella kuin ihmista, ei kuten jotakin materialisoitunutta jumalaa. Juuri tuo nukutaminen sankyyn ja toistojen teko on se mita kannattaa kokeilla. Jokaisesta inahduksesta syliinotto tekee lapsesta vaan pikkuhitlerin, joka sitten voi kostautua elamankaaren myohemmassa vaiheessa. Niin kuin joku sanoi: Ei se vauva itkemalla rikki mene. 20 minuuttia ei ole mikaan normin ulkopuolelle asettuva itkuperiodi. "Hirviovanhemmat" tulevat aivan toisesta kategoriasta. Jos syotatte ennen nukkumista kannattaa katsoa kaksi asiaa; Kun vauva irtoaa tissista, tarkkailkaa sen ensimmaista reaktiota ("katsokaa silmiin"), jos naamalla on haivahdyskin paniikkia, ei vauva ole viela kyllainen => lisaa maitoa. Jos nukahtaa tissille, voi olla, etta ei silloinkaan ole viela kyllainen. Ankyrointi alkaa heti, kun vauva punkan pohjalle rojahtaa.

    Äänestä

  • vta kirjoitti:

    pari oikaisua: ensinnäkin, olen mies (mistä ihmeestä päättelet, että olisin muija?!) toiseksi, emme missään nimessä vedä röökiä parvekkeella (emme polta lainkaan) vaan olemme koko nukuttamisen ajan vauvan kanssa: kun hän itkee, pidämme sylissä ja yritämme lohduttaa; kun hän hiljenee, laskemme omaan sänkyyn. jos hän alkaa uudelleen itkeä niin ettei taputtelut ja hyssyttelyt auta, nostamme uudelleen syliin ja toistamme tätä kunnes hän nukahtaa - omassa sängyssä.

    kysymykseni: olemmeko hirviöitä? viittaa siis siihen, että onko väärin että emme tänä aikana, kun häntä siis NUKUTETAAN, liiaksi heijaa tai kanniskele häntä hiljentääksemme hänet. TIETYSTI pidämme häntä sylissä ja siinä hyssyttelemme ja lievästi hytkytämme häntä mutta emme pyri opettamaan hänelle että kanniskelu kuuluu osana nukahtamisprosessia.

    kiitos kannustuksesta niille jotka tämän ymmärsivät.

    Hei! Saan monenmoisia ohjeita niinkuin varmaan jokainen äiti! Vauva on 3 ja 1/2 kk, onko liian aikaista vai myöhäistä opettaa missä nukutaan.Ennen nukku omaan sänkyyn "vauvana" mut nyt on välillä tosi taistojen tahtoo, eli rupeen hyyssää sylissä, kunnes nukahtaa. missä vaiheessa vauvaa voi jättää sänkyyn ja KOITTAA rauhotella, jos se huutaa.Onko se raakaa äidin käytöstä vai opettamista?????? eihän äidin korvat ole tehty huutoa kuuntelemaan, vaan auttaa kaikin puolin ettei vauvan tarvitse huutaa. kuinka kauan on järkevää kuunnella ja puuttua sit asiaan?

    Äänestä

Moi. Kiva lukea, että juttu menee muillakin noin.
Itsekkin olen kovasti ihmetellyt, että mikä kumma siinä on, että ei meidän pikku vauvamme, kohta 2 kk, meinaa mennä nukkukaan. Heijausta hän kaipaa. Olen myös pohtinut ,että oppiiko nukahtamaan vain syliin. Noh, meidän vauva kyllä menee illalla hyvin nukkumaan. Ihan aina nukahtaa tissille ja siitä hän sitten hyvin nukkuu pitkään. Mutta "ongelma" on päivisin. Hän nukkuu lyhyitä torkahduksia, eikä kyllä millään suostu nukahtamaan ilman heijailua. Jos koettaa laittaa sänkyyn, niin huuto on kyllä hirmuinen. Juu kiitos tästä keskustelusta. Helpotti kovasti, kun tietää, että vauvamme "säätää" ihan normaalisti.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


vta kirjoitti:

palautetta kaivataan kokeneemmilta vanhemmilta:

poikamme on 8-viikkoinen. olemme alkaneet rakentaa rutiinia nukuttamiseen. pyrimme siis nukuttamaan hänet joka kerta samalla kaavalla, kun väsymyksen merkkejä ilmenee.

usein nukahtamista edeltää jakso (5-20 min) kovaa itkua ja huutoa. onko tämä vaarallista? hyvin todennäköisesti vauvamme itkee väsymystään. emmekä tahdo häntä liiaksi kanniskella ja heijata nukuttamisprosessissa, jottei hän oppisi siihen ja sama toistuisi vielä kun hän on yli kymmenkiloinen.

mitä mieltä olette tästä? olemmeko hirviöitä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu