Eli kun 4kk vanha poika on jo kyllästynyt vanhoihin leluihin ja äidin leikkeihin, niin mitä tehdä? Päivät menee kitisten, kunnes mummi tulee, jolloin ollaan yhtä hymyä *huokaus*
Itsellä ei tuu mieleen mitään uusia leikkejä yms. joilla pojan sais pidettyä iloisena...vai teenköhän jotain väärin???
Lapsi herää n.06.30, nukahtaa 08.00. Herää 9.00. ja siitä asti onkin sitten jo hereillä paljon, jolloin on vaikeaa keksiä hänelle tekemistä...muut kun heräilee vasta tossa klo. 15.00 aikoihin ja mummi on töissä yleensä kuuteen-seitsemään :/
Anteeks tää tyhmä kysymys, mutta ois kiva saada vinkkejä/mielipiteitä...onko muilla näin vai olenko yksin?
Itsellä ei tuu mieleen mitään uusia leikkejä yms. joilla pojan sais pidettyä iloisena...vai teenköhän jotain väärin???
Lapsi herää n.06.30, nukahtaa 08.00. Herää 9.00. ja siitä asti onkin sitten jo hereillä paljon, jolloin on vaikeaa keksiä hänelle tekemistä...muut kun heräilee vasta tossa klo. 15.00 aikoihin ja mummi on töissä yleensä kuuteen-seitsemään :/
Anteeks tää tyhmä kysymys, mutta ois kiva saada vinkkejä/mielipiteitä...onko muilla näin vai olenko yksin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ihanin leikki puhtaasti on rakkaus. Vauvasi tuntee sen. Vauva rakastaa katsella kasvojasi. Älä yritä liikaa.En tiedä kuinka vanhana lapset yleensä edes hymyilevät, ja ovatko toiset vaan totisempia.
Rukoile Jumalaa,anova saa on Hän sanonut. Sinulla on jo paljon ihana lahja, joka on sinun syliisi annettu.
http://fathersloveletter.com/fllpreviewfinnish.htm
Eli poika on 4,5 kk niin aamulla kun herää annan sille leikkiä ittekse jollai leluil. Sit mennään nukkumaan, seuravaksi pistän hänet lattialle ja nauratan/laulan/hassuttelen hänet samalla
Sit taas nukkumaan. Illemmalla tulee jo iskä kotiin niin hän sit leikki hänen kaa eli tekee hassuja naamoja tai puhu jotai huskasti. Sit jossain vaihes ollaan taas lattialla ja siellä kiljutaan:) kaikki 3 ja mel on hauska:)
Illemmalla saattan lukea hänelle jonkun kirjan mis on tosi paljon värikkäitä kuvia... Ja sit yöunille ja uusi päivä alkaa.
Eli pieni vauva ei ole veilä kovin kinnostunut leluis mutta kun laulaa hänelle tai puhuu hassusti niin sit olla iloisia (välillä tanssin hänelle ja sekin kelpa)
Hauskoja hetkijä teille!
Rakkaus on hyvä vauvalle.
Lukemani kuulosti hyvältä. Lapsi on lahja taivaasta.
Kaunista kevättä Israelista!!!
(Mulla ei ole vielä vauvaa, mutta kirjoitin silti tänne. Olen ollut vähäsen vauvojen kanssa ja kukkuu leikit, jossa kurkistellaan vaikka pitsihousujen takaa ovat kivoja ja lapsi voi niin kauan kurkistella, kuin aikuisesta vaan luonnollista on. Lapset jaksaa joskus paljon samaa hassua ja pientä leikkiä.
Meillä (4kk) ollaan kiinnostuneita kaikista muista tavaroista ku leikkikaluista...
...joten oon antanu valvonnan alla leikkiä esim. vanhalla puhelimella, kaukosäätimellä jne.
Ehdoton suosikki tällä hetkellä on sipsipussi. Oikein puhdistin sen sitä varten että saa leikkiä, kun se niin kiinnostava oli. Kaikenlaiset muutki "pakkauspaperit" on mahtavia! Vau!
Noh, omat jalat on kans tosi kiinnostavat. Ei osaa vielä ite nostaa niitä tarttumaetäisyydelle, joten autan siinä hieman ja kylläpä onki niin hauskaa, että välillä nauru pääse.
"Seisominen" on kans mukavaa. Eli toisin sanoen vaan pidän vauvaa "seisoma-asennossa" niin että vain vähän painosta on vauvan jalkojen varassa. Tätä ei kovin paljon kuitenkaan tehä, ku en tiedä onko se vielä hyväksi...? Jos joku tietää niin sanokaa! En aja tällä takaa sitä että vauvan pitäs oppia äkkiä seisomaan, vaan vauvasta itsestä se on hauskaa.
Laulaminen on kans seuraamisen arvonen juttu. Minä kun oon melko surkea laulaja, niin laitan taustalle soimaan jotaki mieleistä musiikkia ja lauleskelen sitä tahdissa (ja välillä ehkä nuotissakin...). Se herättää vauvan mielenkiinnon...taitaa olla vaan kauhussaan :) No ei, kyllä sieltä hymyä pukkaa.
Ikkunasta ulos tuijottelu on kans in...sälekaihtimet vaan pois eestä. Lumisade oli makeeta katottavaa.
Näin meillä päivät menee.
Kun katsoo maailmaa vauvan silmin asioiden arvojärjestys tulee lähemmäksi ja lähemmäksi sitä, miksi Jumala on sen alunperin tarkoittanut. On oikein liikuttavaa lukea kirjoitustasi, miten vauvan silmin. Vauvat ei vissiin turhia murehdi, aikä murise.
Lumisade on varmasti kiinnostavaa ja äitin puuhailut talossa. Vauvan kiintymys on aivan ainutlaatuista, kuinka lahjakäärö ottaa koko kämmenellään äidin sormesta kiinni tai kun varpaat vielä kiertyvät sormen ympärille pikkuisena.
Hyviä hetkiä kaikille äideille. Ne hyvät teot lastanne kohtaan eivät ole Jumalalta salassa. On aina hienoa kuulla ja nähdä, kun tehdään rakkaudella oikein.
Pyytäkää kavereilta apua, jos tahdotte joskus nukkua, eikä se ole mahdollista. Ei saa jäädä yksin kuten nykyäidit välillä.
Mites jos ulkoilisitte lapsen ollessa hereillä, onko mahdollista? Vaunuissa voi vähän selkänojaa nostaa (ei pystyyn toki) ja kuomua laskea, jolloin vauva saa lisää nähtävää. Kantoliina tai rintareppu toimii kans ulkona, etenkin nyt kun alkaa vähän sää lämmetä.
Eli eikö sun ois aika hakea sitä apua oikein ammattiauttajalta! Ittes ja varsinkin lapsesi takia. Olet masennus palstalla kirjoitellut vauvan syntymästä alkaen kuinka väsynyt ja huono äiti olet yms. Tuo sinun olosi ei vaan tunnu paranevan. Missä mättää? Eikö isä osallistu vauvan hoitoon? Asutte appivanhempiesi luona ja he ovat apunasi. Hoidat vauvaa ainoastaan päivät kun mummi on töissä? Oliko vauva suunniteltu vai vahinko? Millaista ajattelit vauva-arjen olevan? Ja vielä kerran, en tarkoita pahalla! Vähän taustatietoja vain enemmän kaipaisin! Missä päin asut?
Eli siis pojan isä nukkuu päivät ja valvoo yöt...tällöin ei hänestä pahemmin ole apua :) Asutaan mieheni äidin luona, joka saattaa olla töissä 9-17 ja tämän jälkeen juoksee asioilla eli tulee kotiin noin kello 20. Tällöin poika jo yleensä nukkuukin. Nyt ollaan muuttamassa ens kuussa omaan kämppään.
En ottanut pahalla, mutta tietäisitpä miltä tuntuu, kun on koko päivän hoitanut poikaa oikeestaan yksin ja sitten mummille naureskellaan ja hymyillään, muttei mulle? Jos sulla ei ole lapsia, niin et kyllä tiedä tuota tunnetta.
Asun Tukholmassa
Kyllä mulla on lapsi, 9kk vanha neiti ja maailman ihanin onkin! Miksi isä nukkuu päivät ja valvoo yöt? Olen yksinhuoltaja ollut alusta asti mutta ei meillä mitään ongelmia ole ollut. Tuntuu vähän että teet kärpäsestä härkäsen!
Ehkä teenkin. Senpä juuri haluaisin tietää, mutta kukaan kun ei kerro! Olen kyllä sairastanut masennusta 6 vuotta eli silläkin osuutta asiaan. Mut jaksamisia sinne teille :)
Isällä nyt vaan on sellanen vuorokausirytmi kuin on...eiköhän se tästä kun pääästään omaan kämppään.
Moi,
Ei sun tarvitse koko ajan viihdyttää lasta. En tarkoita tällä, että lapsi pitäisi jättää yksikseen, jos hän ei yksin viihdy, mutta sinun ei myöskään tarvitse ajatella, että lapsen pitäisi koko ajan olla iloisella päällä ollakseen tyytyväinen ja kasvaakseen "terveeksi aikuiseksi".
Lapsen kehityksen kannalta on oleellista, ettet ole täydellinen äiti, vaan riittävän hyvä. Se että lapsen ympäristössä on pieniä puutteita, [kuten että hän on hetkittäin yksin (olet vaikka viereisessä huoneessa ja kurkkaat välillä lasta), ruoka ei tule sekunnissa paikalle kun nälkä iskee tai lelut eivät ole nenän alla tarjolla koko ajan], se herättää tarpeen kehittyä (lähteä liikkeelle, tavoitella leluja) ja ilmaista itseään saadakseen haluamansa (ruokaa, huomiota). Näin lapsi oppii lopulta puhumaan ja kävelemään. Näin vähän kärjistäen. Kunhan lapsella ei ole turvaton tai yksinäinen olo.
Tämä on teoriaa, ja siinä on kyllä ihan hyvä juju. Käytännössä (olen itse 7 kk lapsen äiti) mikään ei ole äitinä tyydyttävämpää, kuin saada lapsi nauramaan, ja kun menee päiviä, että tässä ei onnistu, se ottaa luonnolle ja tuntee itsensä huonoksi. Välillä tulee tosiaan olo, että vaikka kuinka lällättää ja leikittää, mikään ei kelpaa... (paitsi isi kun tulee töistä kotiin). Koko ajan ei tarvii leikkiä, mutta kun leikkii, niin olisi tietysti kiva, jos keksisi jotain molemmille hauskaa.
Olen miettinyt ihan samaa, että mitä kaikkea lapsen kanssa voisi puuhata, kun vaan ideat välillä loppuu. Kysyin siitä jopa neuvolassa, mutta lastenlääkärin vastaus oli, että teette sitä mistä lapsi tykkää... tiedät kyllä itse. Tosi rakentavaa. Tuntuu, että nykyään puuttuu tällainen perhe- tai kyläyhteisöstä saatava malli niin lastenkasvatukseen kuin moneen muuhunkin asiaan, ja jostain tämä tieto olisi saatava, vaikka onkin "itsestään selvää".
Anyway, oma päivittäinen viihdytysrepertuaari sisältää mm.:
-omia lapsuudesta tuttuja lauluja, ja levyiltä opittuja uusia (Pikku-Marjan eläinlaulut, Mörköooppera, Lenni Lokinpoikanen, Unten ulapoille)
-jumppaa: tanssimista vauva sylissä, jalkojen päällä lennättämistä, nostelua (näihin ei kyllä saa aikaa paljon menemään)
-kukkuu-leikkejä, tosin vasta ihan viime aikoina ne on alkaneet hauskuuttaa kunnolla
-kutittelua vaippaa vaihtaessa ja pientä "turvallista pelottelua", joka on lapsesta välillä tosi hauskaa, kun se on vähän jännää. Tämäkin tulee iän myötä, kun huumorintaju kehittyy.
-tietyt, aina toistuvat lelut laulut esim. nukkumaan laittaessa ja hoitopöydällä (Saku Sammakko ja Pieni ankanpoikanen (?) sammakko- ja ankkalelujen kera hoitotasolla, Tuu tuu tupakkirulla ja Pii pii pikkuinen lintu nukuttaessa. Lapset tykkää, kun asiat toistuu, niitä osaa odottaa ja odotus palkitaan.
-Kylpy ja suihku. Välillä on kiva käydä tytön kanssa kaksistaan suihkussa aamulla. Joskus istutaan kylppärin lattialla ja ihmetellään suihkusta tulevaa vettä. Suihkussa voi käydä vaikka joka päivä. Illalla kylpy vie mukavasti mehut ja uni tulee hyvin.
-Kirjoja: Tiitiäisen runolelu on ihan ykkönen niin kuvien kuin runojen puolesta. Se luetaan melkein joka päivä, ja joskus "lausun" tuttuja runoja vaikkaa "kurkistusleikkien taustaääninä". Kuinkas sitten kävikään -muumikirja on kiva myös. Muita sopivia riittävän yksinkertaisia, mutta kuitenkin mielenkiintoisia ja sisällökkäitä kuvakirjoja on ollut vaikea löytää.
-Lelut: suosikki on ketjullinen värikkäitä muovirenkaita, saa ostaa Lastentarvike-liikkeistä. Värikkäät puiset ja helisevät lelut on myös in, samoin pehmolelut, joilla on kiva naama.
-Peili. Meillä on maahan asti ulottuva kokovartalopeili, jonka edessä matolla vatsallaan tyttö viettää jopa 10 minuuttia (!) yksikseen hermostumatta. Peilit leluissa on myös kivoja.
-Ulkoilu: en tykkää kävellä tuntien lenkkejä, mutta me käydään usein kaupoilla ja kahviloissa, sekä ainakin kerran viikossa jollain tutulla kahvilla tai äititapaamisessa. Näitä ryhmiä olen löytänyt lähinnä netin kautta.
-Lapsen ottaminen mukaan ravintolaan (ei savuiseen baariin...), taidenäyttelyyn (no, ehkä kerran on käyty...), tai mihin tahansa "aikuisten harrastukseen" kannattaa. Ainakin kokeilla.
Jos epätoivo iskee, yritä olla rauhassa ja pitää huolta itsestäsi ja lapsen perustarpeista ja jätä hauskuutus mummolle ihan suosiolla. Kesällä teidänkin poika jo ryömii ja tutkiskelee maailmaan ihan uudella tavalla, ja viihdykettä tarvitaan vähän vähemmän. Tosin tämä vaihe, kun lapsi haluaisi liikkua, mutta ei vielä pääse eteenpäin, on aika rasittava (lue: kitinää riittää). Samoin kaikki pienet vaivat räkätaudeista hampaiden puhkeamiseen (jälkimmäinen on kyllä myös ihan mahtavaa) tekevät lapsesta "rasittavan". Silloin pitäisi vaan jaksaa olla empaattinen ja ajatella, että lapsi ei oikeasti halua olla hankala, hänellä vaan on huono olo, ja haluaa ilmaista sen sinulle saadakseen hoivaa ja rakkautta siltä jolta sitä tietää saavansa...
tanssimisesta,korvaan kuiskuttelusta,vatsaan puhaltelusta,moottoripyörästä(itse selällään lattialla,polvet rintaa vasten,vauva säärien päällä ja pidän käsistä kiinni.Heilutaan edestakas ja päästellään pärinä-ääniä).Joskus luetaan kirjaa tai ihan vaan ollaan lähekkäin.
Ei tarvitse yrittää pitää lasta "iloisena" koko ajan.Meidänkin vauva on 'kyllästynyt' minun naamaan kun sitä eniten näkee ja iso hymy tulee naamalle heti kun näkee jonkun toisen.Kyllä se siitä! =))