Pariisin ihanuus

Lähiömellakat ovat tokikin tätä päivää ja heijastavat nyky-Ranskan ongelmia, mutta eivät ne mitään uutta Pariisissa ole, paitsi jos niitä peilaa Suomen lyhyen historian näkökulmasta, jossa vallankumouksen ovat vähälukuiset. Pariisin kaupungissa on mestattu ihmisiä giljotiinilla lukuisissa vallankumouksissa, jotka eivät ole olleet mitään nykyajan verettömiä vallankumouksia, siellä lakkoillaan, osoitetaan mieltä ja jopa mellakoidaan helpommin kuin pohjoismaisssa, joissa hallintoalamaiset tyytyvät vain äänestämään edustajansa päättämään asioista, ja sittenpä ne voivat hoitaa asiat niin kuin huvittaa, ja jos ei jälki miellytä ei sitten heitä seuraavissa vaaleissa äänestetä. Ranska elää myös omaa historiaansa tänä päivänä lakkojen, melloiden ja mielenilmaisujen muodossa. Ja se on eri kuin Suomen valtapoliittinen historia. Eli on vain eri tavat ja mahdollisuudeet vaikuttaa asioihin.
"Kiiltokuvia on vain lapsuuden unelmissa"

Niin. Kiiltokuvaa ei ole missään. Ranskassa on aina osoitettu mieltä. Ei se ole mitenkään häirinnyt tavallisten ihmisten elämää.Se on yksi tapa vaikuttaa ja tuntuu olevan tehokaskin.Työlakikin vedettiin pois ja muutettiin erilaiseksi.

Vasta vähän aikaa sitten yksi kaupunginjohtaja oli nälkälakossa, kun hänen kaupunkinsa alueella oleva tehdas uhattiin lopettaa ja suuri määrä ihmisiä olisi jäänyt työttömäksi. Lopettamisuhka peruutettiin ja nyt työt taas jatkuvat.

Suomessa mutistaan itsekseen epäkohdista, mutta sitten tyydytään kiltisti ratkaisuihin sellaisenaan. Suomalaista yhteiskuntaa pidetään turvallisena, mutta kyllä täällä Ranskassa tuntuu olo turvallisemmalta.

Riittää, kun lukee viikonlopun Iltiksiä netin kautta: Miestä lyötiin kirveellä päähän, mies pisti pommin raskaana olevan vaimonsa auton alle, ravintolasta ulos heitetyt ampuivat ulkomaalaistaustaisia tarjoilijoita, miestä ammuttiin Kokkolassa, miestä epäillään vaimonsa murhasta Vuolijoella...