mielenterveys

Olen kärsinyt syömishäiriöistä jo kaksi vuotta. Nyt olen saanut lääkettä, mutta sekään ei tunnu auttavan. Suunnittelen jopa itsemurhaa sillä moni asia tuntuu ylipääsemättömältä.
Mielialani vaihtelee suuresti ja masennus on hyvä ystäväni.

Hampaissani on synnynnäinen kiillevaurio ja kun oksennan, on kuin hampaani likoisivat happoliuoksessa. Nyt kulmahampaani lohkeavat jo pelkästä purukumin pureskelusta.

Ystäväni eivät pysty hyväksymään minun olevan sairas ja masentunut, sillä heidän seurassaan osaan olla iloinen, humoristinen -Aivan eri persoona! En halua että kukaan huolestuisi minusta, mutta silti olen kertonut bulimiastani muutamille ystävilleni.
He kieltävät ja sulkevat silmänsä. Minulle bulimia on epäsuoraa itsetuhoa, mutta kukaan ei halua sitä hyväksyä, että olen oikeasti säälittävä pelkuri joka elää kaksoiselämää.
1336
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

itse aloin syömään masennuslääkkeitä reilu kuukausi sitten, eilen annosta nostettiin koska koin, että lääke ei auttanut riittävästi. Lisäksi oksentelen silloin tällöin, tämä tosin on ihan uusi juttu, alkava bulimia, tosin monta vuotta minulla on jokin syömishäiriö ollut, ehkä BEDin ja bulimian välimuoto? nyt tosin selkeästi bulimiani puhkesi masennuksen seurauksena.
itsemurhaa myös silloin tällöin pyörittelen mielessäni, tosin ikinä en itselleni mitään oikeasti tekisi.... ehkä..? mutta siis lääkkeeni on fluoksetiini-niminen lääkeaine (esim Seromex, Seronil), auttaa hyvin sekä masennukseen että myös suuremmilla annoksilla tehoaa bulimiaan 2/3:lla potilaista. suosittelen!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


karkkimatto kirjoitti:

Olen kärsinyt syömishäiriöistä jo kaksi vuotta. Nyt olen saanut lääkettä, mutta sekään ei tunnu auttavan. Suunnittelen jopa itsemurhaa sillä moni asia tuntuu ylipääsemättömältä.
Mielialani vaihtelee suuresti ja masennus on hyvä ystäväni.

Hampaissani on synnynnäinen kiillevaurio ja kun oksennan, on kuin hampaani likoisivat happoliuoksessa. Nyt kulmahampaani lohkeavat jo pelkästä purukumin pureskelusta.

Ystäväni eivät pysty hyväksymään minun olevan sairas ja masentunut, sillä heidän seurassaan osaan olla iloinen, humoristinen -Aivan eri persoona! En halua että kukaan huolestuisi minusta, mutta silti olen kertonut bulimiastani muutamille ystävilleni.
He kieltävät ja sulkevat silmänsä. Minulle bulimia on epäsuoraa itsetuhoa, mutta kukaan ei halua sitä hyväksyä, että olen oikeasti säälittävä pelkuri joka elää kaksoiselämää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu