Moi!
Meillä on 9 lasta, ikävälillä 1,3-15v. Nyt meille on tulossa vauva, syntyy siinä heinä-elokuun taitteessa, laskettu aika on heinäkuun viimeinen päivä.
Lapset suhtautui oikeen mukavasti silloin, kun aloin odottaa meidän 1,3v. poikaamme. Olivat innoissaan, niinkuin muidenkin sisarusten kohdalla.
Mutta nyt on muuttunut ääni kellossa. Varsinkin isommat jaksaa aina huomautella tilanteista, joissa vauvasta on vain haittaa, nurisevat siitä ettei ole enää omia huoneita, saa aina olla raahaamassa pikkusiskoja jonnekkin jne..
Itseasiassa vain kaksi vanhinta, 13 ja 15 v ovat tarpeeksi vanhoa akitsemaan pienepiä, ja sitäkin he joutuvat tekemään korekintaan tunnin pari viikossa, ja saavat siitä jopa palkkaa...
En voi ymmärtää, mikä on syy siihen että vauvaa ei odoteta samalla innolla kuin muita lapsia??
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia?
Meillä on 9 lasta, ikävälillä 1,3-15v. Nyt meille on tulossa vauva, syntyy siinä heinä-elokuun taitteessa, laskettu aika on heinäkuun viimeinen päivä.
Lapset suhtautui oikeen mukavasti silloin, kun aloin odottaa meidän 1,3v. poikaamme. Olivat innoissaan, niinkuin muidenkin sisarusten kohdalla.
Mutta nyt on muuttunut ääni kellossa. Varsinkin isommat jaksaa aina huomautella tilanteista, joissa vauvasta on vain haittaa, nurisevat siitä ettei ole enää omia huoneita, saa aina olla raahaamassa pikkusiskoja jonnekkin jne..
Itseasiassa vain kaksi vanhinta, 13 ja 15 v ovat tarpeeksi vanhoa akitsemaan pienepiä, ja sitäkin he joutuvat tekemään korekintaan tunnin pari viikossa, ja saavat siitä jopa palkkaa...
En voi ymmärtää, mikä on syy siihen että vauvaa ei odoteta samalla innolla kuin muita lapsia??
Onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miksi pitää hankkia koko ajan lisää lapsia? Ymmärrän todella hyvin lapsiesi mielipiteet!! te olette vanhempia, teidän pitäisi antaa huomiota lapsille, jokaiselle erikseen ja yksilöinä.
Meidän perheessä on kaksi lasta, minä ja vanhempi siskoni, ja jos meillä olisi enemmän kuin esim kolme lasta, olisin varmasti surullinen ja yksinäinen. Ei lapsilla ole silloin samanlaisia suhteita vanhempiin. Meillä jutellaan pitkään ja monta kertaa viikossa perheen kesken, käyn äidin kanssa säännöllisesti kaupassa tai kaupungilla, isän kanssa olen pelannut esim jalkapalloa, korjannut skootteria tai vaikka käynyt ajelemassa. Ja siskoni on tehnyt taas omia juttuja kahden isän tai äidin kanssa. Jokaisen lapsen tulisi saada viettää aikaa säännöllisesti kahden isän tai äidin kanssa. Silloin on oma yhteys vanhempiin.
Se on vähän sama juttu kuin jos hankkii eläimiä. vanhempia eläimiä unohdetaan ja pieniä pentuja on aina kiva ottaa, ja lopulta eläinkunta kasvaa. Ettekö jaksa välittää nykyisistä lapsistanne, eivätkö he ole tarpeeksi jo teille?
Minusta on väärin koko ajan hankkia lapsia, ette ajattele yhtään edellisiä lapsianne ja heidän tunbteita. Onkohan heistä mukavaa kun heidän perhe on kuin yksi luokka? Onko heistä mukavaa kun jokin jää aina yksinäisemmäksi kuin toinen perheessä? On itsekästä koko ajan hankkia lisää lapsia ajattelematta edellisiä. Olisitte voineet ennen hankintaa kysyä heidän mielipidettään. Ei pahalla, mutta kiitän luojaa, etten ole suurperheen jäsen.
Itse olen 6-lapsisesta perheestä. Kyllä minä nautin siitä, että on sisaruksia. Asuimme kaupungissa, ettei ole edes siitä kysymys, että sisarukset olisivat olleet ainoita kavereita.
Kyllä se on ihan vanmhemmista kiinni, että haluavatko viettää aikaansa lastensa kanssa. Vaikkei lapsia olisi kuin 1, mutta vanhemmat eivät hänestä välitä, niin se on sitten niin.
Yksi siskoni kuoli 20vuotiaana, kyllä olisi ollut karmeaa jos hän olisi ollut ainoa siskoni! Tietysti kukaan ei korvaa toista, en tarkoita sitä.
Nykyään kun kaikilla on lapsia on ihanaa kun on iso perhe ja paljon serkkuja.
Mikäs siinä jos lapsia hankkii, mutta heihin pitää olla varaa myös taloudellisesti.
Hei vaan! En ole kuin kolmen lapsen äiti, mutta töitä tehnyt monia vuosia murrosikäisten parissa, ja uskoisin, että tämä liittyy nyt tuohon ikään... Vanhimmat lapsesi kun ovat nyt eri ikäisiä kuin viimeksi kun kuopus syntyi. Nyt on eri kiinnostuksen kohteet ja itsenäistymispyrkimykset, joita vauvan tulo saattaa heidän mielestään "häiritä". Ole huoleti, kun nyytti teidän kotiin saapuu, ovat he taatusti aidosti iloisia. Se on vaan sellaista kasvukipua kohti itsenäistä aikuisuutta.
Pakko olla edellisen kanssa samaa mieltä. Miksi ihmessä lapsia pitää hankkia niin paljon?? Itse olen ainut lapsi ja nyt kolmekymppisenä esikoisvauvan äiti. Olen itse saanut lapsuudessa valtavasti huomiota, rakkautta ja aikaa. On matkusteltu ympäri Eurooppaa ja kaukomatkallakin käyty eikä ainuttakaan syntymäpäivää, nimipäivää, koulun joulujuhlaa tai vanhempainiltaa ole unohdettu. Sain vanhemmiltani merkittävää pesämunaa kun parikymppisenä omaa huushollia perustin, iso asia oli nuorena sekin.
Itse haluan tarjota omalle lapselleni kaiken saman mitä itse olen saanut joten kaksi on maksimi. Voitko sitä tarjota kymmenelle lapselle tarpeeksi aikaa, rakkautta, huolenpitoa? Voitko auttaa läksyjen teossa, entä syntymäpäivät, juhlat, koulun tilaisuudet, rippijuhlat, koulun valmistujaiset, ylioppilasjuhlat? Kuin ihmeessä nämä kaikki hoidetaan?
Miksi ihmeessä lapsia pitää hankkia noin monta?
Voi hyvänen aika,mitä kirjotatte ja arvostelette!!!
Olen myös ainut lapsi vanhemmilleni ja se ei todellakaan takaa,että perheellä olisi aikaa ja rahaa,kuten kirjoituksestasi käsitin.
Itse päätin jo lapsena,että en tee samaa virhettä kuin vanhempani.Ei mikään korvaa sitä rikkautta,mitä sisarukset tuo elämään.
En olisi lapsena edes voinut kuvitella saavani niin paljon asioita,mitä tänäpäivänä omat lapseni saavat.Eli lasten lukumäärä ei ole verrannollinen taloudelliseen tilanteeseen.
Eikä sitäkään,paljonko vanhemmilla on aikaa lapsille,voi verrata lapsilukumäärään!!
Itse olen hoitanut kaikki lapsemme kotona ja viettänyt päivät heidän kanssa.
Minä taas olen ollut koko lapsuuteni hoidossa.
Alkuperäselle kirjoittajalle toivon viisautta tilenteeseen,kun koitat sopeuttaa lapsia vauvan tuloon.Mutta varmasti vauvan synnyttyä koko perhe on innoissaan.
Kyllä meillä isossa perheessä vietetää aikaa keskenään,sekä erikseen jokaisen lapsen kanssa.
Luuletko todella,että isossa perheessä ei huomioida jokaista.
Eihän tälläset asiat ole verrannollisia lapsei lukumäärään.
Voi sitä kuule lähteä kokoperhe kaupille tai sitten jonkun lapsen kanssa.
Entäs ne hetket, kun porukalla touhutaan yhdessä tai ollaan reissussa.Syömässä ulkona...katsotaan leffaa...saunotaan tyttöjen kesken...leivotaan kimpassa...lapset peuhaa keskenään...
Ei se isossa perheessä ihan noin synkkää ole,kun nyt luulet.
On täysin vanhempien hallinnassa, miten sen
aikansa käyttää.Jos kaikki aika menee töissä ja harrastuksissa,niin ei siitä jää aikaa yhdellekään lapselle.
Olen varma,että sinunkin vanhemmilla olisi ollut aikaa ja rakkautta JOPA kolmelle lapselle,jos näin olisi päässyt käymään.Eikä lapsuutesi olisi mennyt pilalle siitä.Voi olla todella kiitollinen,kun omistat tuollaiset vanhemmat!
kun ei olekaan enää niitä omia vanhempia?
Niitä läheisiä kenen kanssa muistella lapsuutta...omien lasteni lisäksi omat sisarukset ovat itselle tärkeimmät henkilöt maailmassa.Jaamme yhdessä niin ilot kuin surutkin..sisaret ymmärtää,auttaa,kannustaa.
Oma äitini oli ainoa lapsi,samoin lasteni isä..siksi kumpikin halusi itselleen suuren perheen..Ei raha tuo onnea,ei parempaa elämää.
Monilapsisessa perheessä jokainen saa tarvitsemansa huomion,keskustellaan paljon,halataan.Käydään kemuissa,kevätjuhlissa,matkustellaan..tehdään kaikkea yhdessä.Kyllä ne juhlat järjestetään aivan samoin olipa lapsia sitten 1 tai 6!Tietäisit senkin jos sinull olisi sisaruksia!
Hommakkaa ehkäisy tai pitäkää jalat ristissä
Sano lapsillesi, että vauva on JUMALAN (!!!) lahja. Vauvoja tulee vielä paljon lisää, sano niin! Lisäksi lasten on oltava kuuliaisia vanhemmilleen ja joka vitsaa säästää se lastaan vihaa. Jos nurinat ei lopu, niin risusta vaan!!!! Lukekaa Raamattua, sieltä ohjeet saa.
En ollenkaan ihmettele lastesi kapinaa. Ei ole takuulla mikään nautinto kasvaa ylisuuressa perheessä. Jatkuva ahtaus, rauhattomuus yms. asiat vaivaavat takuulla lapsia. Ei kannata luulla, että lapset nauttivat siitä, että heitä tulee jatkuvasti lisää. Olen jutellut suurperheissä kasvaneiden kanssa ja kaikki ovat sanoneet kärsineensä alituisesta lapsimäärän kasvusta.
Säälin niitä äitejä, jotka pakosta ovat jatkuvasti raskaana peläten muuten menettävänsä taivaspaikkansa.
itsellä omakohtainen kokemus kun meitä sisaruksia oli 4...serkkuni,se ainoa lapsi on kertonut että oli meille kateellinen kun meitä oli useampi ja aina kivoja leikkejä yhdessä.Siksi hän päättikin että haluaa itselle useamman lapsen..ja saikin 4 lasta!
Säälipä sinä rauhassa..sanotaanhan että sääli on sairautta;)
suurperhe, vaan juuri sopivan kokoinen. Liian suuria perheitä ovat sellaiset, joissa on liki kymmenen lasta. Mutta tietysti paljon riippuu vanhempien voimavaroista. Myös iso perhe voi olla hyvä perhe.
kun itse olin lapsi,-60 luvulla.
Ei kait sama asia Hämeessä kuin jossain Pohjanmaalla!?
Tosin äidillä oli 5lasta,mutta nuorin menehtyi vain muutaman tunnin ikäisenä!
Ja kyllä tämä oma 5 lapsen joukkoni on iso monenkin mielestä...etenkin näin yh.na;)
Joten "hassu"kyllä voin olla,mutta en ainakaan typerys;)