Että uskon evankeliumin kohdalleni lahjana iloiten ilman omia tekojani - ja pääsen sillä tavalla taivaaseen!
Yksinkertaista , eikö.
Kaikki täällä jauhetut hirveän "vaikean oloiset" elämäntapasäännösjutut on minulle ihan sekundäärisiä. Niillä ei ole ensiksimainitun ilosanoman kanssa mitään tekemistä. Ne on kulttuurisidonnaisia ja aivan toisarvoisia.
Olkoon semmoisia suosituksia mun puolestani vaikka miten paljon, olkoon missä maassa tahansa mitä sitten ovatkin, ne eivät ensiksimainittua totuutta muuta mihinkään suuntaan, ei missään maailman maassa.
En siis niinkään jaksa stressata sekundäärisistä elämäntapasuosituksista ja ryhmäkurista, mutta evankeliumi omalle kurjalle syntiselle kohdalleni, ah: taivaan mannaa!
Nähkää tekin olennainen lillukanvarsien seasta!!
Yksinkertaista , eikö.
Kaikki täällä jauhetut hirveän "vaikean oloiset" elämäntapasäännösjutut on minulle ihan sekundäärisiä. Niillä ei ole ensiksimainitun ilosanoman kanssa mitään tekemistä. Ne on kulttuurisidonnaisia ja aivan toisarvoisia.
Olkoon semmoisia suosituksia mun puolestani vaikka miten paljon, olkoon missä maassa tahansa mitä sitten ovatkin, ne eivät ensiksimainittua totuutta muuta mihinkään suuntaan, ei missään maailman maassa.
En siis niinkään jaksa stressata sekundäärisistä elämäntapasuosituksista ja ryhmäkurista, mutta evankeliumi omalle kurjalle syntiselle kohdalleni, ah: taivaan mannaa!
Nähkää tekin olennainen lillukanvarsien seasta!!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yksinkertaiselta todella kuulostaa, mutta onko se käytännön elämässä myös yhtä helppoa.
Tarkoitan, käytkö seuroissa ja otatko osaa moninaisiin seuratouhuihin, kuten työvuoroissa palvelemalla muita.
Vai oletko ns. maan hiljainen, joka yksikseen palvelee Jumalaa kenenkään toisen tietämättä.
Kyllä minäkin haluaisin olla samanlainen, mutta kun ihminen on laumaeläin, jonka pitää toimia aina ryhmässä muiden kanssa ja kumarrella muiden tavoin.
Ryhmällä pitää olla aina jonkinlaiset säännöt, miten palloa potkitaan. Vain erakko voi elää täysin haluamallaan tavalla, mutta ei sekään ole ihana olotila.
Jokainen ihminen kuuluu johonkin yhdistykseen, vaikkapa rauhanyhdistykseen. Jos säännöt eivät miellytä, niin sieltä potkaistaan pois, joskaan ei enää niin herkästi kuin ennen.
Laumassa pitää olla samanlainen, vaikka se monesti ärsyttääkin. Kun on jokin keskustelutilaisuus ja mikrofoni kiertää yleisön joukossa, niin aina ne puheenvuorot ovat sellaisia pidättyväisiä, eli pitää toistella samaa kaavaa.
Mitään "mä olen pikkusen erimieltä" puheenvuoroa ei kuule, vaan: Me ollaan kaikki niin huonoja isiä ja äitejä ja ollaan huonosti onnistuttu, mutta kun on lupa uskoa ne synnit anteeksi, niin se peittää kaikki epäonnistumiset.
Puheenvuoroissa muistetaan aina toistaa, kuinka ollaan vapaat alkoholin turmelevasta elämästä, mutta siitä vaijetaan visusti, kuinka tupakoivat vanhemmat antavat lapsilleen huonoa esimerkkiä, jolloin herkästi sama turmelus jatkuu sukupolvelta toiselle.
Vaikka kuinka usein on myös tupakkaa vastaan puhuttu niin Päivämiehessä kuin alustuksissakin!
Päivämiehessä on puhuttu ja tullaan puhumaan joskus syksyllä ilmestyvässä teemanumerossa.
Keskustelutilaisuuksissa ei ole puhuttu, ainakaan minun korvani eivät ole kuulleet.
Ja jos on puhuttu tai kirjoitettu, varmasti niin hienovaraisesti,ettei vaan syyllistetä ketään.
Kaikissa muissa asioissa voidaan syyllistää, tupakoinnissa ei.
Ainakaan ei ole tehty valistustyötä sillä tavalla, että tupakointi loppuisi tai väheneisi.
Kun tupakka ei ole syntiä, eikä se vaikuta elämän pituuteen, niin johan tupakoitsija on onnellinen, kun tietää, että hänen päivänsä ovat määrätyt poltti tai oli polttamatta.
Näinkun opetetaan ja annetaan ymmärtää, niin koeta siinä sitten valistaa. Ei onnistu.