Rippi on Jumalan lahja, jossa me saamme keventää syntikuormaamme, silloin kun synti ja epäilykset meitä vaivaavat. Luther kirjoittaa ripin olevan omantuntomme rauhoittamiseksi.
Puhumme ne asiat jotka vaivaavat ja rippi-isä todistaa ne Jumalanpuolesta anteeksiannetuiksi. Meidän puolestaan tulee uskoa rippi-isän sanat anteeksi annetuiksi iankaikkisella unhoituksella.
Tämä kaikki tapahtuu uskonhedelmänä, ei niin että tämän jälkeen vasta saan uskoa itseni taivaskelpoiseksi.
Kaikki tämä tunnustaminen tulee tapahtua uskon hedelmänä ja aivan omasta sisällisestä vaatimuksesta, ei toisen vaatimuksesta.
Sellainen oppi jossa saamme uskoa vasta sen jälkeen kun olemme tunnustaneet syntimme on omanvanhurskauden oppia.
Puhumme ne asiat jotka vaivaavat ja rippi-isä todistaa ne Jumalanpuolesta anteeksiannetuiksi. Meidän puolestaan tulee uskoa rippi-isän sanat anteeksi annetuiksi iankaikkisella unhoituksella.
Tämä kaikki tapahtuu uskonhedelmänä, ei niin että tämän jälkeen vasta saan uskoa itseni taivaskelpoiseksi.
Kaikki tämä tunnustaminen tulee tapahtua uskon hedelmänä ja aivan omasta sisällisestä vaatimuksesta, ei toisen vaatimuksesta.
Sellainen oppi jossa saamme uskoa vasta sen jälkeen kun olemme tunnustaneet syntimme on omanvanhurskauden oppia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
< Sellainen oppi, jossa saamme uskoa vasta sen jälkeen, kun olemme tunnustaneet syntimme on omanvanhurskauden oppia > !!!
Usko Kristukseen ja Hänen lunastustyöhönsä ja sen meitä vanhurskauttavaan voimaan on myös Jumalan armolahja ihmiselle. Sanonta "saamme uskoa" on syytä ymmärtää oikealla tavalla, samoin kuin "meillä on oikeus uskoa" johtavat helposti väärään käsitykseen ihmisen oikeuksista Jumalansa edessä! Mitään oikeuksiin perustuvia vaateita anteeksiannonkaan suhteen ei ihmisellä ole, vaan KAIKKI annetaan meille sulasta ARMOSTA!
On syytä muistaa, että jos Jumala ei sytytä sydämillemme sitä Kristuksen sovintotyön omalle kohdallemme vastaanottavaa ja omistavaa elävää uskoa, ei mitään anteeksiantamusta voi olla, tahdoimmepa itse uskoa siihen tai emme! Kaikki anteeksiantamushan tapahtuu Jumalan Isällisellä sydämellä ja sekä sakramenttien, että äänellisen evankeliumin saarna ovat vain todistuksia Jumalan laupeudesta ja halusta armahtaa syntistä, joka katuu rikoksiansa ja pyytää armoa. Sen tähden se on välttämätöntä, että pysymme armonkerjäläisinä, sillä vain näitä kohtaan Jumalalla on hyvä tahto armahtamiseen ja anteeksiantamukseen. Ja tämän armotahtonsa vahvistukseksi Hän lähettää Pyhän Henkensä vakuutuksen katuvaisen syntisen sydämelle, jotta tämä jaksaisi uskoa itsensä autuaaksi ja myös vanhurskaaksi.