synnytin taannoin esikoiseni ja ponnistusvaihe pitkittyi. Koko synnytyksen ajan rinnallani oli ihana kätilö, joka auttoi, lievitti kipujani, selitti mitä tulee tapahtumaan, tarkkaili siis tulkitsi vauvan sydänkäyrää huomatakseen mahdolliset vauvan tilaa uhkaavat muutokset. Lääkäri ei käynyt huoneessa kertaakaan.
Ponnistusvaiheessa loppui voimat ja vauva jäi hartioistaan hieman jumiin, enkä yksinkertaisesti jaksanut työntää enää. Lääkäri tuli huoneeseen ja seisoi kädet taskussa katsellen siinä vaiheessa jo kahta kätilöä, joista omani yritti saada vauvaa ulos ja toinen kannusti ja auttoi ponnistamaan. Mieheni rukoili lääkäriä auttamaan johon tätmä totesi "ettei tuossa tilanteessa osaa enää auttaa, kätilöt hoitavat sen paremmin ja turvallisemmin".
Niin kävikin, hiestä, verestä ja lapsivedestä likaisina, kädet ponnistuksesta täristen he onnistuivat saamaan lapseni ehjänä ja elävänä ulos. Ilman tuota ihanaa ja vahvaa kätilöä olisi lapseni voinut kuolla.
Koko sen ajan kun hän taisteli kanssani, vääntäen, kääntäen ja ujuttaen pienen käden ensin ulos, piti hän vauvaa silmällä varmistaen että aikaa on. Lapsivuodeosastolla lastenlääkäri kertoi, että jos aika olisi käynyt vähiin olisi kätilö vetänyt lapsemme ulos uhraten solisluun ja pelastaen lapsen hengen.
Ja kaikesta tästä hän saa vain murtosan siitä palkasta minkä se vieressä ihmetellyt lääkäri. Meidän perheemme antaisi ilomielin ja suurella kiitollisuudella suurenosan maksamistamme verorahoista näille hoitajille, jotta tulevaisuudesskin voimme luottaa heidän läsnäoloonsa.
Ponnistusvaiheessa loppui voimat ja vauva jäi hartioistaan hieman jumiin, enkä yksinkertaisesti jaksanut työntää enää. Lääkäri tuli huoneeseen ja seisoi kädet taskussa katsellen siinä vaiheessa jo kahta kätilöä, joista omani yritti saada vauvaa ulos ja toinen kannusti ja auttoi ponnistamaan. Mieheni rukoili lääkäriä auttamaan johon tätmä totesi "ettei tuossa tilanteessa osaa enää auttaa, kätilöt hoitavat sen paremmin ja turvallisemmin".
Niin kävikin, hiestä, verestä ja lapsivedestä likaisina, kädet ponnistuksesta täristen he onnistuivat saamaan lapseni ehjänä ja elävänä ulos. Ilman tuota ihanaa ja vahvaa kätilöä olisi lapseni voinut kuolla.
Koko sen ajan kun hän taisteli kanssani, vääntäen, kääntäen ja ujuttaen pienen käden ensin ulos, piti hän vauvaa silmällä varmistaen että aikaa on. Lapsivuodeosastolla lastenlääkäri kertoi, että jos aika olisi käynyt vähiin olisi kätilö vetänyt lapsemme ulos uhraten solisluun ja pelastaen lapsen hengen.
Ja kaikesta tästä hän saa vain murtosan siitä palkasta minkä se vieressä ihmetellyt lääkäri. Meidän perheemme antaisi ilomielin ja suurella kiitollisuudella suurenosan maksamistamme verorahoista näille hoitajille, jotta tulevaisuudesskin voimme luottaa heidän läsnäoloonsa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Asiaa! Näin on!
Hienoa, että joku jaksaa arvostaa tätä työtä. Vaikka en itse kätilö olekaan, mutta tiedän, että suurimman työn tekevät hoitajat.. Jaksamista kaikille hoitajille!