Paras ja lisaksi edullisin hoitokeino kaljuuntumisen hoitoon on investoida hyvaan hiustenleikkuriin ja ajaa sangeksi tai hoylalla nollaan. Olo kevenee ja kaikki aiheeseen liittyvat huolet haihtuu.
Taman jalkeen voikin sitten keskittya kaikessa rauhassa kaikkeen siihen mika on todella arvokasta ja oleellista elamassa.
Charmikkuutta on luonnollisestikin monenlaista ja se on katsojan silmissa. Todellinen charmikkuus tosin mielestani kumpuaa aina ihmisen sisaisista ja henkisista arvoista jotka heijastuvat hanen olemuksestaan, teoistaan ja siita miten han suhtautuu toisiin. Sita ei voi ostaa purkissa.
Taman jalkeen voikin sitten keskittya kaikessa rauhassa kaikkeen siihen mika on todella arvokasta ja oleellista elamassa.
Charmikkuutta on luonnollisestikin monenlaista ja se on katsojan silmissa. Todellinen charmikkuus tosin mielestani kumpuaa aina ihmisen sisaisista ja henkisista arvoista jotka heijastuvat hanen olemuksestaan, teoistaan ja siita miten han suhtautuu toisiin. Sita ei voi ostaa purkissa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
mutta ei auttanut. Peilistä vain tuijotti sen jälkeen joku ruma, tuntemattoman näköinen mies. Mitkään huolet eivät haihtuneet, ja ainoa mitä opin, oli että täytyy teeskennellä tyytyväistä ja pitää tekohymyä naamalla aina yleisillä paikoilla, jos haluaa että muut hyväksyvät.
hyvin monia ihmisiä näköjään ottaa kaaliin se, että me (nuoret) miehet keskustelemme kaljuuntumisesta Suomi24:n ystävällisesti sitä varten perustamalla foorumilla, emme anna sen häiritä itseämme lainkaan! :)
Alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään nämä tällä palstalla jatkuvasti esiintyvät provosoivat moraalisaarnat...ihmiset eivät sitte kertakaikkiaan tunnu tajuavan tai oppivan koskaan.
Kuules ... Hyvä ystävä,
Useimmilla ihmisillä on ns. perustarpeita (kuten tarve ylläpitää minäkuvaa) joitten täytyy täyttyä jotta noihin muihin tarkoittamiisi oleellisiin asioihin pystyisi edes keskittymään.
Hiukset ovat oleellinen osa monen minäkuvaa.
noin 2/3 kaljuuntuvista kärsii kaljuuntumisestaan eikä höylä tai hiustenleikkuri vaikuta tilanteeseen mitenkään.
Lukisit läpi kaljuuntuvien kertomuksia joita löytyy yllinkyllin tältäkin palstalta jotta kenties ymmärtäisit mistä on kysymys.
Tarkoitat (uskoakiseni) pelkkää hyvää tällä saarnallasi mutta sinun täytyy ymmärtää, että saarnaamalla et saa yhdenkään kaljuuntuvan kipua pois.
Omalta osaltani keskittymiskyky ns. oleellisiin asioihin parani heti kun myönsin itselleni että olen turhamainen hiusteni suhteen. Aloin hoitaa hiustenlähtöä jonka jälkeen asiaa ei tarvinnut enää miettiä... itsetunto parani.ja minusta tuli tuotteliaampi ihminen. Nykyään harrastan m.m hyväntekeväisyyttä. Aiemmin eneriga meni pahan olon kanssa kamppaillessa.
Avaukseni oli osoitettu taysin neutraalissa mielessa ja pieni pilke silmakulmassa.
Perustuu omaan kokemukseen jossa jo ensimerkkien ilmaantuessa (ikuisuus sitten) paatin leikata erittain lyhyeksi ja tama jo kauan ennen kuin se olisi ollut edes tarpeellista. Ja sitten asialle valittomasti piste.
Kysymys on valinnoista ja kyvysta hyvaksya realiteetit ja joka soveltuu hyvin myos kaikiin muihin elaman eri tilanteisiin.
Mita tulee asiattomaan ja julkeaan kirjoittamaasi henkilokohtaiseen nimittelyyn, niin kehoitan lukemaan uudestaan avaukseni viimeisen kappaleen.
Ps. Ennen kuin kutsut itseasi "opettajaksi" kehottaisin sinua kuivaamaan korvantauksesi ja kasvamaan aikuiseksi.
hyvin monia ihmisiä näköjään ottaa kaaliin se, että me (nuoret) miehet keskustelemme kaljuuntumisesta Suomi24:n ystävällisesti sitä varten perustamalla foorumilla, emme anna sen häiritä itseämme lainkaan! :)
>Kysymys on valinnoista ja kyvysta hyvaksya realiteetit ja joka soveltuu hyvin myos kaikiin muihin elaman eri tilanteisiin.
Täysin mahdollista mutta entä sitten?
Jos kysymys on kyvystä hyväksyä realiteetit niin miten asiaan vaikuttaa se että vetää päänsä höylällä paljaaksi? Joko asian hyväksyy tai ei hyväksy ja se on kiinni ihmisessä itsesään.
Näin ollen ihmettelen edelleen hieman sitä mikä mahtoi olla tarkoitusperäsi alkuperäisellä viestilläsi? Tahdotko tosiaan kertoa tällä palstalla maleksiville kaljuuntiville "pilkkeellä silmäkulmassa" että "minun personaalisuuten on parempi kuin sinun personaalisuutesi koska minä pystyn johonkin sellaiseen mihin sinä et??"
Jos yrität sisäistää sitä mitä sinulle yritän sanoa, kenties myös ymmärrät miksi koet minun kirjoituksesi asiattomaksi ja nimitteleväksi.
Tosin tarkoitukseni ei mitenkään ole loukata sinua henkilökohtaisella tasolla. Yritän saada sinut ymmärtämään että kaljuuntuminen on syvempi ongelma kuin mitä annat ymmärtää. Ja vähättely vain pahentaa kaljuuntuvien kärsimyksiä edelleen. Se pakottaa heidät teeskentelemään että voivat hyvin.
>Ps. Ennen kuin kutsut itseasi "opettajaksi" kehottaisin sinua kuivaamaan korvantauksesi ja kasvamaan >aikuiseksi.
Voin lopettaa kustumasta itseäni sinun opettajaksesi sillä hetkellä kun sinä korjaat provosivan otsikointisi - sinä nimittäen et ole keksinyt parasta hoitoa kaljuuntumiseen kenenkään muun kuin itsesi kohdalla! Älä siis väitä mitään sellaista otsikossa.
.. saada nyt niin paljon kylmää vettä niskaan ettei enää palaa tänne vastailemaan kysymyksiin.. Mutta kenties hän oppi tarkkailemaan asioita muista kun pelkästään omasta näkökulmastaan.
"Taman jalkeen voikin sitten keskittya kaikessa rauhassa kaikkeen siihen mika on todella arvokasta ja oleellista elamassa."
Mikä sitten on "todella arvokasta ja oleellista" elämässä? Kaikista tulee kuitenkin lopulta samaa mätänevää madonruokaa riippumatta siitä mitä elämänsä aikana touhuaa. Jos joku haluaa elämässään keskittyä kaljuuntumisen hoitamiseen, niin kuka sinä olet heitä siitä moittimaan? Kyllähän niitä on kaikenmaailman postimerkinkeräilijöitä, kehonrakentajia, uskovaisia ja ties mitä ihmisiä, jotka "haaskaavat aikaansa" ties mihin juttuihin.
Minusta paljon tyhmempää on valehdella itselleen esim. juuri että kaljuuntuminen ei haittaa, jos kerran todellisuudessa se vituttaa. Eikä se hiusten ajaminen mitään huolia poista, yhtä lailla sitä itse tietää olevansa kaljuuntuva, olivat ne hiukset minkä pituiset tahansa.
ketjun aloittaja yritti vain positiivisesti vaikuttaa kaljuuntuviin päihin omakohtaisella kokemuksellaan. palstahan on luotu keskutelupaikaksi kaljuuntumiseen liittyville asioille, ja kirjoittaja kertoi, miten itse oli päässyt yli kaljuuntumisen aiheuttamasta vitutuksesta. en ymmärtänyt mistä revit ajatuksen, että hän oli tullut tänne moittimaan hiustenlähtöä hoitavia ihmisiä, kuten minä ja sinä. enemmän mua ärsyttää nämä itsesäälissä kärvistelevät tyypit, jotka luulee, että elämä on päättynyt, kun tukka alkaa ohimoilta harventua, mutta toki ymmärrän heitä, koska olen joskus niin itsekkin ajatellut.
minuun teksti vaikutti vain ja ainoastaan positiivisesti ja luen paljon mielummin tälläisiä kirjoituksia kuin viestiketjua, joissa ollaan vetämässä joukolla ranteita auki.
Annappa yksi erimserkki ketjusta jossa meinataan joukkoitsemurhaan ryhtyä. Tällä palstalla keskustellaan hiustenhoidosta ja kaljuuntumisen ehkäisemisestä eikä itsemurhan tekemisestä. Lopeta älytön liioittelu ja kasva isoksi.
"Positiivisesti vaikuttaa"? Niin varmaan. Kyllä näitä "positiivisia vaikuttajia" on nähty niin paljon, että alkaa jo riittää.
Aika saatanan vajaa saa olla jos luulee että joku toinen paranee kaljuuntumisongelmistaan sillä että tokaisee jotain tyyliin "unohda koko juttu, ei sillä ole väliä". Tuo alkuperäinen kirjoitus oli joko trolli tai sitten jonkun osoitus puutteellisesta empatiakyvystä ja heikoista älynlahjoista.
...ja vieläkin muuten odotan muuten vastausta siihen, että mikä on "todella arvokasta ja oleellista elamassa"...
Ehkäpä charmikasta, mutta tällainen keski-ikäinen nainen ei kovin mielellään aja enää päätänsä kaljuksi... Runsasta hiustenlähtöähän esiintyy myös naisilla.
Näin määkin ajattelen. Jotkut kaljuuntuu nuorempina, toiset vanhempina, monet ei ollenkaan. Sowhat? Ei elämän onni oo hiuspehkosta kiinni. Tunnen monta pitkälle kaljuuntunutta miestä, joilla on kadehdittavan kauniit vaimot ja elämä muutenkin mallillaan. Jos ittee kuitenkin häiritsee, niin ajelee vaan lyhkäsex. Useimmille miehille sopii lyhyt tukka tai myös kalju pää.
Vai että so what.
Jos sinulle ilmestyy yllättäen jokin ulkonäköäsi reilusti huonontava ongelma, kuten akne, niin mielestäsi pitäisi olla vain että "so what", eikä tehdä asialle mitään?
Sillä ei ole mitään merkitystä onko jollain suomen rumimmalla miehellä helvetin kaunis nainen.
Tosiasia on se, että hiustenlähtö karsii potentiaalisia elämänkumppaneita aika reilusti ja hyvät ovat ennestäänkin harvassa(ainakin omassa ikäluokassani).
Nyt varmaan selität, että nämä naiset, joille kalju mies ei kelpaa, ovat sellaisia joihin et edes haluaisi tutustuakaan?
Ei se nyt ihan noin mene.
Itse en ole pinnallinen ihminen mutta sanon ihan suoraan, etten ole ikinä ihastunut rumiin naisiin ja se on asia johon en voi vaikuttaa.
Itselläni hiukset peittävät suhteellisen ruman muotoisen kallon ja tasapainottavat pyöreähköä kasvojeni rakennetta(puhun luustosta, en ole lihava).
Eikä myöskään sovi unohtaa tuota jo aiemmin mainittua minäkuvaa.
Kalju ei kuulu tyyliini, enkä kaljuna tunne olevani itseni.
Usko pois, kokeiltu on pidemmälläkin ajanjaksolla.
Aiheen aloittajalle vielä voisin sano, että sinulla sitten on varmaan hyvänmuotoinen kallo ja kaljun kanssa yhteensopivat kasvot(kapeat)?
Koeta muistaa, että kaikilla ei ole.
Ymmärrän hyvin, että kaljuuntuminen nuorena tuo miehille paineita. Tapasin oman mieheni 28-vuotta sitten, jolloin hän oli 25v. ja päälaella hyvin ohuet hiukset ja ohimoilta jo hiusraja kadonnut. Seurusteltuamme jonkun aikaa, hän alkoi yhä enemmän valitella kaljuaan, jota minä tuskin huomasin, koska olin rakastunut mieheen kaljuinensa kaikkinensa. Mieheni muuttui hyvin mustasukkaiseksi ja väitti että katselin miehiä joilla oli paksut hiukset... totta, katselin miehiä, naisia, lapsia, lihavia, laihoja, vanhoja,l nuoria, vaaleita, tummia, kaljuja ja tukallisia ihmisiä, niinkuin ihmiset yleensäkin katselevat toisiaan, mutta vain rakastuneen silmin näin mieheni. Aikaa myöten hänkin huomasi että rakastan häntä kokonaisuudessaan ja tilanne tasoittui. Nyt vähän aikaa sitten olimme erään ystävän hautajaisissa ja katselin täysin kaljua miestäni vähän kauempaa muiden seurassa, mustapuku, pitkämies, suoraryhtinen, iän tuomat juonteet kasvoissaan, harmaantunut lyhyt parta ja viikset... on minua onnistanut, tuo komea kalju mies on minun mieheni! Huomaa että kauneus on katsojan silmissä, joku toinen on voinut katsoa miestäni ja ajatella, että kukahan tuokin kaamean näköinen elukka on! Ehkä ulkonäkö vaikuttaa vähäsen, mutta tärkeintä kuitenkin on että jonkun seurassa on kiva ja hyvä olla. Ajattele jos löytäisit valtavan kauniin naisen, mutta luonne olisi luontaan työntävä, et ehkä kauaakaan katselisi vain sitä ulkoista kauneutta. Jokaisella ihmisellä on puutteita ja ulkonäköä korjaillaan, minä värjään hiuksia ja laitan ripsiväriä ja peitän voiteilla alkavia ikääntymisen ensimmäisiä ryppyjä jne. Elämä on sellaista.
sinun kirjoitukseesi, kun itse allekirjoitan tekstisi täsmälleen.
Kun ihminen solmii liittonsa 20-30-vuotiaana, on aika erikoista, jos kuvitellaan että kumpikin on vuosikymmenien kuluttua saman näköisiä kuin hääkuvassa. Onneksi hyvä liitto näyttää mitä ne elämän pysyvät arvot ovat.