joo, olen jokseenkin normaali kaveri paitsi että allaoleva teksti pitää prkleen hyvin paikkansa minun osalta, en kyllä oikeen usko tuohon joka kymmenes suomalainen juttuun mutta muuten...
...en uskalla avata suutani missään koska tiedän punastuvani ja hermostuvani.
"varma esiintymiskyky kaikissa tilanteissa – haaveko vain?
Kaikkien ei tarvitse esiintyä julkisuudessa. Silti jo asioitten hoitaminen pankeissa, virastoissa tai marketeissa edellyttää toimintakykyä ihmisten keskuudessa. Joukossamme on kuitenkin monia, joille jokapäiväisetkin asiat aiheuttavat ongelmia. Tutkimusten mukaan joka kymmenes suomalainen kärsii punastumistaipumuksesta, käsien hikoamisesta, sydämen jyskytyksestä ja sosiaalisesta ahdistuksesta–ramppikuumeesta.
Asiantuntijoilla on taipumus vähätellä vaivaa, joka potilaalle itselleen on painajaismainen. Onneksi tänä päivänä on jo useita hoitovaihtoehtoja. Ensin kuitenkin joitakin taustoja sille, miksi monet meistä kärsivät näistä sosiaalisen pelon oireista.
Ramppikuumeen syy ja sen konservatiivinen hoito
Lapsuuden turvallinen ja rakastava ympäristö luo perustan tasapainoiselle minäkuvalle ja luottavaiselle, vankalle itsetunnolle. Mikäli lapsuuden ympäristö kuitenkin on turvaton, syntyy luottavaisen itsetunnon sijaan sympaattisen hermoston varautuneisuus ja pysyvä jännittyneisyys. Noidankehä aikuisuuden oireistoon on valmis. Seurauksena aivan liian herkästi reagoiva sympaattinen hermosto–stressihermosto. Tuttavan näkeminen yllättäen vaikka kadulla voi aiheuttaa punastumisen, asiointi tutussakin pankissa nostaa hien otsalle ja saa käden hikisenä vapisemaan lainapaperia allekirjoittaessa. Joillekin jo lähikaupan kassajonossa olo voi tuntua epämiellyttävältä.
Jännitysoireistoa voi yrittää hoitaa hypno-, psyko- tai kognitiivisella terapialla. Hoito on kuitenkin vaativaa. Harvalla on siihen mahdollisuuksia hoidon edellyttäessä säännöllisiä hoitokertoja jossain tietyssä keskuksessa, usein kaukana omalta kotipaikkakunnalta.
Tähystyssalpaus – uusi hoitovaihtoehto
Jännitystilanteiden keskeinen fyysinen oireisto aiheutuu sympaattisen hermoston pysyvästä jännittyneisyydestä tai hetkellisestä ylilyönnistä – alkukantaisesta pakene tai taistele -tilanteesta.
Tämän sympaattisen hermoston pysyvän jännittyneisyyden voi estää stressihermon salpauksella. Yhteistyökumppaneitamme tämän toimenpiteen kehittelyssä ovat olleet ruotsalaiset dosentit Göran Claes ja Christer Drott, italialainen tri Ivo Tarfusser ja taiwanilainen tri Chien-Chih Lin. Tutkimuksissamme olemme havainneet stressihermon salpaushoidon auttavan tehokkaasti ramppikuumeen oireisiin: punastumiseen, sydämen jyskytykseen, käsien ja pään hikoamiseen ja myös kahvikuppineuroosiin. Stressihermon salpauksella saadaan noidankehä katkaistua. Näin eivät oireet pääse enää muodostumaan ja tietoisuus siitä, ettei niitä tarvitse pelätä laukaisee lopunkin jännityksen. Normaali rohkeus ja itseluottamus palautuu.
Usein ennen salpaustoimenpidettä tehdään sympaattisen hermoston koepuudutus, jolla varmistetaan hoidon aiheellisuus ja potilas saa myös etukäteen aavistuksen siitä, millainen muutos salpauksella on odotettavissa.
Toimenpide toteutetaan nukutuksessa: rintaonteloon työnnetään lyijykynän paksuinen tähystinputki ja sen kautta salvataan stressihermon toiminta metallipuristimella (Kuva). Tällainen salpaus on leikkaukseen verrattava toimenpide. Se ei ole peruuttamaton, sillä metallipuristimen voi poistaa tarvittaessa; silti siihen ei pidä ryhtyä kevein perustein. Toimenpide on kuitenkin kivuton ja viimeistään seuraavana päivänä pääsee hoitopaikasta kotiin. Sivuvaikutuksena voi joskus vartalon hikoilu lisääntyä, pieni osa potilaista kokee tämän haitallisena.
Tähän mennessä hoidetuista yli 600 potilaasta yli 90% on saanut avun vaivaansa ja he ovat olleet hoitoon erittäin tyytyväisiä. Parinkymmenen vuoden seuranta hikisten käsien hoidossa on osoittanut menetelmän kestäväksi."
ja kysynkin että onko kenelläkään kokemuksia kyseisestä operaatiosta??
ja mitä maksaa?"
teksti lainattu tuolta:
http://www.eiransairaala.fi/artikkelit/yleiskirurgia/stressi.shtml
...en uskalla avata suutani missään koska tiedän punastuvani ja hermostuvani.
"varma esiintymiskyky kaikissa tilanteissa – haaveko vain?
Kaikkien ei tarvitse esiintyä julkisuudessa. Silti jo asioitten hoitaminen pankeissa, virastoissa tai marketeissa edellyttää toimintakykyä ihmisten keskuudessa. Joukossamme on kuitenkin monia, joille jokapäiväisetkin asiat aiheuttavat ongelmia. Tutkimusten mukaan joka kymmenes suomalainen kärsii punastumistaipumuksesta, käsien hikoamisesta, sydämen jyskytyksestä ja sosiaalisesta ahdistuksesta–ramppikuumeesta.
Asiantuntijoilla on taipumus vähätellä vaivaa, joka potilaalle itselleen on painajaismainen. Onneksi tänä päivänä on jo useita hoitovaihtoehtoja. Ensin kuitenkin joitakin taustoja sille, miksi monet meistä kärsivät näistä sosiaalisen pelon oireista.
Ramppikuumeen syy ja sen konservatiivinen hoito
Lapsuuden turvallinen ja rakastava ympäristö luo perustan tasapainoiselle minäkuvalle ja luottavaiselle, vankalle itsetunnolle. Mikäli lapsuuden ympäristö kuitenkin on turvaton, syntyy luottavaisen itsetunnon sijaan sympaattisen hermoston varautuneisuus ja pysyvä jännittyneisyys. Noidankehä aikuisuuden oireistoon on valmis. Seurauksena aivan liian herkästi reagoiva sympaattinen hermosto–stressihermosto. Tuttavan näkeminen yllättäen vaikka kadulla voi aiheuttaa punastumisen, asiointi tutussakin pankissa nostaa hien otsalle ja saa käden hikisenä vapisemaan lainapaperia allekirjoittaessa. Joillekin jo lähikaupan kassajonossa olo voi tuntua epämiellyttävältä.
Jännitysoireistoa voi yrittää hoitaa hypno-, psyko- tai kognitiivisella terapialla. Hoito on kuitenkin vaativaa. Harvalla on siihen mahdollisuuksia hoidon edellyttäessä säännöllisiä hoitokertoja jossain tietyssä keskuksessa, usein kaukana omalta kotipaikkakunnalta.
Tähystyssalpaus – uusi hoitovaihtoehto
Jännitystilanteiden keskeinen fyysinen oireisto aiheutuu sympaattisen hermoston pysyvästä jännittyneisyydestä tai hetkellisestä ylilyönnistä – alkukantaisesta pakene tai taistele -tilanteesta.
Tämän sympaattisen hermoston pysyvän jännittyneisyyden voi estää stressihermon salpauksella. Yhteistyökumppaneitamme tämän toimenpiteen kehittelyssä ovat olleet ruotsalaiset dosentit Göran Claes ja Christer Drott, italialainen tri Ivo Tarfusser ja taiwanilainen tri Chien-Chih Lin. Tutkimuksissamme olemme havainneet stressihermon salpaushoidon auttavan tehokkaasti ramppikuumeen oireisiin: punastumiseen, sydämen jyskytykseen, käsien ja pään hikoamiseen ja myös kahvikuppineuroosiin. Stressihermon salpauksella saadaan noidankehä katkaistua. Näin eivät oireet pääse enää muodostumaan ja tietoisuus siitä, ettei niitä tarvitse pelätä laukaisee lopunkin jännityksen. Normaali rohkeus ja itseluottamus palautuu.
Usein ennen salpaustoimenpidettä tehdään sympaattisen hermoston koepuudutus, jolla varmistetaan hoidon aiheellisuus ja potilas saa myös etukäteen aavistuksen siitä, millainen muutos salpauksella on odotettavissa.
Toimenpide toteutetaan nukutuksessa: rintaonteloon työnnetään lyijykynän paksuinen tähystinputki ja sen kautta salvataan stressihermon toiminta metallipuristimella (Kuva). Tällainen salpaus on leikkaukseen verrattava toimenpide. Se ei ole peruuttamaton, sillä metallipuristimen voi poistaa tarvittaessa; silti siihen ei pidä ryhtyä kevein perustein. Toimenpide on kuitenkin kivuton ja viimeistään seuraavana päivänä pääsee hoitopaikasta kotiin. Sivuvaikutuksena voi joskus vartalon hikoilu lisääntyä, pieni osa potilaista kokee tämän haitallisena.
Tähän mennessä hoidetuista yli 600 potilaasta yli 90% on saanut avun vaivaansa ja he ovat olleet hoitoon erittäin tyytyväisiä. Parinkymmenen vuoden seuranta hikisten käsien hoidossa on osoittanut menetelmän kestäväksi."
ja kysynkin että onko kenelläkään kokemuksia kyseisestä operaatiosta??
ja mitä maksaa?"
teksti lainattu tuolta:
http://www.eiransairaala.fi/artikkelit/yleiskirurgia/stressi.shtml
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onko totta, että sympaattisen hermoston salpauksen purkaminen onnistuu vain 2kk:n aikana tai korkeintaan 6kk:n aikana?