Täällä on kirjoitettu monissa keskusteluissa kiivaasti siitä, että me vl emme hyväksy perhesuunnittelua ja kerrottu, että olemme siksi tosi tyhmiä. Vaan itse asiassa meillähän on perhesuunnittelu, suunnittelijana itse elämän ja kuoleman Herra. Osaattekos te ei vl kertoa, kuka on Häntä viisaampi.
Olen miettinyt, miksi teitä niin tavattomasti kiusaa se, että me ahkeroimme ottaa lapset vastaan Jumalan lahjoina. Olen tullut siihen tulokseen, että huono omatunto vaivaa teitä niin paljon, kun sisimmässänne tiedätte, että olette korottaneet itsenne tässä asiassa Jumalan yläpuolelle.
Jos teillä on niin suunnaton huoli jonkun äidin jaksamisesta, niin menkää ihmeessä tarjoamaan lastenhoitoapua. Ei väsynyttä äitiä auta tippaakaan, jos hän teidän vääriä neuvojanne kuulee ja alkaa noudattaa ja joutuu kantamaan syyttävää omaatuntoa.
Sitten täällä aivan tavattoman yksioikoisesti väitetään, että suuren perheen lapset ovat ihan surkeassa asemassa. Ette arvaakaan miten suuri rikkaus sisaruksilla on toisissaan. Väitän, että suuressa perheessä lapsilla on todella paljon niitä, jotka heitä vilpittömästi rakastavat. Aivan ihanaa on katsoa sitä hellyyttä, millä murrosikäiset pojatkin pikkuveljeään paapovat. ja miten suuri rikkaus onkaan monella isossa serkussarjassa. Moni ainoa lapsi saa kyllä varmaan paljon enemmän tavaraa, tavaran kautta saatu onni on sittenkin köyhää. Entäpä kun vanhemmista aika jättää, on ison perheen lapsilla toisissaan suuri tuki ja ilo.
Olen miettinyt, miksi teitä niin tavattomasti kiusaa se, että me ahkeroimme ottaa lapset vastaan Jumalan lahjoina. Olen tullut siihen tulokseen, että huono omatunto vaivaa teitä niin paljon, kun sisimmässänne tiedätte, että olette korottaneet itsenne tässä asiassa Jumalan yläpuolelle.
Jos teillä on niin suunnaton huoli jonkun äidin jaksamisesta, niin menkää ihmeessä tarjoamaan lastenhoitoapua. Ei väsynyttä äitiä auta tippaakaan, jos hän teidän vääriä neuvojanne kuulee ja alkaa noudattaa ja joutuu kantamaan syyttävää omaatuntoa.
Sitten täällä aivan tavattoman yksioikoisesti väitetään, että suuren perheen lapset ovat ihan surkeassa asemassa. Ette arvaakaan miten suuri rikkaus sisaruksilla on toisissaan. Väitän, että suuressa perheessä lapsilla on todella paljon niitä, jotka heitä vilpittömästi rakastavat. Aivan ihanaa on katsoa sitä hellyyttä, millä murrosikäiset pojatkin pikkuveljeään paapovat. ja miten suuri rikkaus onkaan monella isossa serkussarjassa. Moni ainoa lapsi saa kyllä varmaan paljon enemmän tavaraa, tavaran kautta saatu onni on sittenkin köyhää. Entäpä kun vanhemmista aika jättää, on ison perheen lapsilla toisissaan suuri tuki ja ilo.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mitä sanot, mutta vaan asian toinen puoli.
Toinen puoli on nimittäin se, että kun lapsia on paljon, vanhimmat lapset joutuvat jo hyvin nuorina ottamaan vanhemmille kuuluvaa vastuuta nuoremmista sisaruksistaan. Kyllä monella sisarussarjan vanhimmista lapsista oma nuoruus, joka ihmisen kehitysvaiheista on niitä ratkaisevimpia, jää täysin elämättä. Tästä on paljon surullisia esimerkkejä olemassa ja luulen, että keskustelussa tämä kääntöpuolikin nousee esille.
Miten niin nuoruus jää elämättä. Minulla ei ollut vl koti, mutta jouduin hoitamaan pienempiä sisaruksiani. Ei minulta ole mitään sen tähden jäänyt elämättä. Päinvastoin opin jo varhain työntekoa ja se on ollut tosi hyvä asia.
Ja kun ison perheen lapsilta jää tv saippuasarjat näkemättä, niin se ei tosiaankaan ole mikään vahinko. On ihan hölökön kölökköä väittää, että työnteko on pahasta. Kun olen joutunut koulussa katsomaan tämän päivän nuorisoa, en ole voinut välttyä ajatukselta, että olisi todella tehnyt hyvää, kun kotona olisi laitettu tekemään töitä, niin velttoa meininkiä nuorisolla monesti on. Ainakin laiskuutta ja itsekyyttä on kosolti opittu kun on saatu elää vailla vastuuta ja velvollisuuksia. Sitä paitsi isossa perheessä on monta kättä auttamassa. Meilläkin tehtiin viikkosiivous ihan suit sait, kun jokainen osallistui kykyjensä mukaan, ei siinä kukaan liikaa rasittunut jos yhden huoneen siivosi.
...mutta eihän meitä aivopestyjä surkimuksia kukaan usko ;)
Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että vauvat ovat ihania ja lapset ovat ihania.
Olen saanut täällä lukemistani kirjoituksista kuitenkin sen kuvan, että ehkäisyn kanssa kamppailevat eniten vl:t.Tai sellaiset ex-vl:t jotka ovat kasvaneet "liian" isossa perheessä, ja tietävät näin että isossa perheessä vanhempien voimat eivät välttämättä riitä.En ymmärrä miksi minua kiusaisi se että joku ei käytä ehkäisyä, minua kiusaisi se, jos en sitä itse käyttäisi. Muutenkin omitunen johtopäätös, että se että ei itse käytä ehkäisyä, kiusaisi joakin aivan ulkopuolista.
Itse olen erittäin isosta vl-perheestä ja äiti on itse sanonut, että hänen voimansa eivät suuren lapsimäärän takia riittäneet, eikä kukaan auttanut. Ei varmaan uskaltanut pyytää apua, ettei olisi leimautunut huonoksi äidiksi.
En usko että isot vl-perheet kiinnostavat ihmisiä, joilla ei mitään henk.koht. kokemusta liikkeestä tai vl-perheessä kasvamisesta ole. Tai kiinnostaa kyllä, mutta lähinnä se ihmetyttää. Eiköhän ne ehkäisyasiat eniten kiinnosta niitä, joita asia henk.koht koskettaa.
Itse hyväksyn ehkäisyn ja olen onnellinen että minun ei tarvitse synnytysrumbaan lähteä. Olen onneellinen että minä voin olla muutakin kuin äiti. Arvostan äitiyttä ehkä kaikkein eniten, mutta en osaisi sitä arvostaa, jos olisin siihen pakotettu. Minun voimani eivät riittäisi jatkuviin raskauksiin. varsinkin kun olen kärsinyt synnytyksenjälkeisestä masennuksesta.
Eikö teillä vanhoillislestadiolaisilla itsellänne ole huolta äitien jaksamisesta? Minun äitiäni ei ainakaan autettu, vaikka tarvetta olisi ollut. Ette te vl:t ole tyhmiä, koska ette hyväksy perhesuunnittelua. Unohdet kuitenkin , että monetvl:t kyllä hyväksyvät ehkäisyn ja käyttävätkin sitä. lääkärinmääräyksestä tahi ilman.
Minulle tulee nimenomaan onnellinen olo siitä, että voin käyttää ehkäisyä. Turvallinen olo myöskin, kun tiedän että ei tarvitse venyä enempään kuin mihin voimat riittävät. Oman äitini voimat eivät riittäneet, tulos on näkynyt jälkikasvussa erilaisina masennusoireina ja muunlaisena pahoinvointina.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000015849333
Pitkään olen joutunut omalle kohdalle miettimään mikä tässä pitää mukana. Tällä hetkellä varmaan enemän se ettei voimat riitä asian työstämiseen.
Sairauden ja siitä pikkuhiljaa toipuminen on avannut näkemään asioita uusilta puolilta. Esimerkiksi tämä ehkäisyasia. Ommalta kohdalta ratkaisu ottaa ehkäisy käyttöön oman sairauden/terveyden säilyttämiseksi tuli inhimillisesti katsoen ihan liian myöhään. Olisi pitänyt aiemmin ymmärtää että ei voi jatkaa vl liikeen ehdotonta kantaa noudattamalla. Tai voin mutta se johtaa martyyrikuolemaan tai itsemurhaan tai siihen että koko perhe sairastuu. -> en voi hyvällä omalla tunnolla pilata omaa elämääni ja toisetne elämää.
Tiedän että ratkaisusstani minut kivitetään vl liikeessä. Mutta näköala on se että koskaan enää en siihen pimeyteen itseäni aja. Näköala on myös se että myös naisella on oikeus psyykkisesti terveeseen elämään mitä en voi saavuttaa lapsia odottamalla ja imettämällä.
Tässäkin ketjussa on keskusteltu lakihenkisyys vastaa armo teemasta. Useammalla paikkakunnnalla asuneena tuntuu että täällä eletään 70-lukua kaikkinen vaiheineen. Täälä on erittäin pitkälle menty siinä että ollaa eristäydytty muista ihmisistä. Vain kunnollisimmat kelpaavata ja niidenkin tekemisiä voidaan "arpoa" selän takana. Täälä on myös tiukka normi siitä miten uskovainen pukeutuu. (pukeutumisetikettiä ei kuulema vl kesken ole?). Ja jos et noudata tätä niin yleinen katseella paheksunta on normaali reaktio.
Myös siitä että puhun kaikkien "epäuskoisten" kanssa minua paheksutaan sekä seläntakana että myös suoraan. Kuitenkin toinen ihminen pitää hyväksyä on hänen valintansa mikä tahansa. Se että ollaan syntiluetteloa lukemassa aina ja joka tilanteessa ei johda muuhun kun katkeruuteen puolin ja toisin. Näin ei saa tehdä vaan aina ja joka tilanteessa pitää synti saarnata synniksi(näin on annettu ymmärtää). Tämä johtaa kyllä ihan muuhun kun armon edelleen julistamiseen.
Sitten on tämä kakasinaismoraali. Vaikka uskovainen elää miten elää on yleissivistystä ymmärtää ja tietää asioita. Uskovainen voi mutta ei varsinkaan nuorten kohdalla pullossa kasvattaminen/oleminen ole välttämättä hyväksi. Pitää ymmärtää ja tietää mitä mistäkin seuraa.
Koska voi käydä sitten myös niin että kun vl nuori on sillä paikalla että aletaan harrastamaan vaikka esiaviollista seksiä niin ei osta käytää asiallista ehäisyä tai jätetään ehkäisy käyttämättä kokonaan -> seuraukset voivat olla kamalat enkä tarkoita nyt raskautta.
Vl liikeessä ajattelu menee niin että uskovainen nuori ei voi ajautua tälläiseen tilanteeseen. Kyllä voi ja näin käy. Koskaan ei saisi tuudittautua ajatukeen että - ei koskaan. Ei omien lasten eikä itsensä kohdalla.
Osittain syy "psyä" mukana johtuu siitä että on paljon ajallisia asioita eikä jaksa yhteisössä lähteä mittaamaan omaa ihmisarvoa. Osittain kyse on myös siitä ettei halua tulla näiden hoitokokouksien kohteeksi. (joita ei siis ole)
Oikeastaan en pelkää niinkään sitä että minun ratkaisuni tuomittaisiin jyrkästi mm. tässä ehkäisyssä. Se on joillekkin annettu tyyliin tiedoksi joten salaisuus se ei varsinaisesti ole. Enkä pelkää myöskään sitä että minua alettaisiin taivuttaa tähän ehdottomaan ehkäisykieltoon, vaikka niin varmaan tulee käymään ennemmin tai myöhemmin. En voi hyvällä omalla tunnolla ajaa itseäni psyykkisesti ja fyysisest siihen pisteeseen mistä olen lähtenyt. Enkä voi hyvällä omalla tunnolla olla naivi ja "tuudittautua" uskoon että niin ei käy. Mikään ei viittaa siihen etteikö ongelmat toisuisi/pahenisi raskaukien myötä (kyse ei ole synnytysmasennus eikä raskausmyrkytys).
Oikea ymmärrys ei voi olla tapakultuurissa eikä roikkua lain varassa. Jos noudatan kaikessa ehdotonta kuuliaisuutta vl tapakultuuriin mennään armon alta lain alle. Teon kautta pelastukeen. (vaikka nyt tässä lapsi-asiassa)
Raamatun mukaan eläminen on sitä että yrittää olla hyvä lähimmäinen pitää itsestään huolta. Siksi esimerkiksi pahennun mm. tupakoinnista. Pahennun myös siitä että kun vl jättävät itsensä heitteille. Eli jokaisella pitäisi olla pyrkimys hyviin elämäntapaoihin joita ovat
- hyvä riittävä ja monipuolinen ruoka johon ylenmääräinen makean syönti ei kuulu
- riittävä uni
- runsaasti monipuolista liikuntaa (ompa se sitten arkiliikuntaa tai mitä tahansa)
- vältää turhaa lääkitystä (mm antibiotit, tarpeettomat särkyllääkeet)
- riittävä määrä asioita joista nauttii
- riittävä määrä yksinäisyyttä
Ja näiden noudattaminen yhdessä pyrkimyksen -olla hyvä lähimmäinen on raamatun mukaista elämää.
Minä en ole pitänyt vl:iä tyhminä suurien perheiden vuoksi. En myöskään tiedä kuka on Herraa viisampi, koska en ole Herraa tavannut ja tältä osin olen jäävi sanomaan.
Oma ajatteluni lähtee jokaisen lapsen oikeudesta olla haluttu joka tapauksessa, ilman Herran tahtoakin. Äidilläkin on oikeus elämään ja kukin saakoon lapsia jaksamisensa mukaan. Jos jaksaa kantaa ison perheen taakat harteillaan niin tämä kaikille suotakoon, mutta on törkeää moittia toista ihmistä joka on päättänyt ettei pysty kantamaan esim. yli kymmenlapsisen perheen töitä harteillaan.
Minulla ei ole suunnatonta huolta kenenkään äidin puolesta. Aikuiset ihmiset toivon mukaan ymmärtävät mitä tekevät. Nuorena aviotunut pari ei vain välttämättä ymmärrä mihin joutuu vuosien kuluessa jos ei käytä harkintaa. Täältä lukemani suunnaton suuren perheen onni ja näkemäni eivät aina mene yksi yhteen. En erittele sen kummemmin mitä olen nähnyt, mutta todettakoon että jokaisessa perheessä on ongelmia ja tämä on normaalia. Isossa perheessä ongelmat voivat olla isompia tai pienempiä. Toivon vilpittömästi että uskovaiset pärjäävät lastensa kanssa mahdollisimman hyvin.
Tiedän myös ettei suurperheen lapset ole surkeassa asemassa. Kaikilla tapaamani ovat saaneet vaatteita, ruokaa ja huolenpitoa. Nämä lienevät jo elementtejä jotka nostavat ihmisen surkeudesta.
Mikäli he ovat vanhempien uskomisen kanssa yhtä, niin isompia ongelmia tuskin on. Mikäli usko taas ei tunnu omalta saattaa kenkä hieman hiertää, mutta kaikki ovat silti tulleet toimeen perheidensä kanssa, vaikka sitten valkoisten valheiden avulla. Ihan normaalin tasapainoisia ovat kukanenkin mielestäni. Sanottakoon vielä että tunnen useita eri suurperheissä kasvaneita nuoria.
Useista sisaruksista olisi varmasti suunnattomasti iloa, en epäile ollenkaan. On kuitenkin typerää typistää ainoan lapsen onni valtaisaan tavaramäärään. Ihan sitä se ei ole. Ainakin itse voin ainoana lapsena sanoa saaneeni suunnattomasti _ennenkaikkea_ rakkautta. Tavaroitakin on ollut runsaasti, ehkä enemmän kuin sinulla, mutta ymmärrän kyllä niiden vähäisen merkityksen ihmiselämässä. En suinkaan väitä olevani ketään tasapainoisempi ihminen, mutta silmääni pistää vaan tuo "varmasti oikeassa olemisen" asenne, mitä viljelit.
Ai että jos meillä on niin suuri huoli vl-äitien jaksamisesta niin menkää tarjooamaan apua? voi perse sunki kans! ei onnistu, niitä väsymeitä äitejä on niin paljo!!!!!!!!!!!!1