Mä en ole koskaan ollut rakastunut! Olen asunut vuosia naisen kanssa saman katon alla, seurustellut vielä pidempään ja nyt eronnut, mutta siitä huolimatta - mä en ole koskaan ollut rakastunut enkä usko että kukaan on ollut rakastunut minuun...
36v. Sinkku. Mies.
Näkyykö se ahdinko ja paha olo ja ahdinko ulospäin? Tunteet vellovat sisällä mutta vähitellen sydän kovettuu, arpeutuu ja ylpistyy. Kukaan ei enää edes pääse lähelleni. Ei koskaan.
36v. Sinkku. Mies.
Näkyykö se ahdinko ja paha olo ja ahdinko ulospäin? Tunteet vellovat sisällä mutta vähitellen sydän kovettuu, arpeutuu ja ylpistyy. Kukaan ei enää edes pääse lähelleni. Ei koskaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sitä minäkin, ei ole rakkautta olemassa, se on vaan tuo lisääntymisvietti... hormoonit teitä huijaa. voiko kukaan tosissaan väittää oleensa rakastunut?... enpä usko!
26v. sinkku. nainen.
minunkin piti odottaa syvää rakastumista kauan.. olen jo 45-vuotias.. mutta nyt kolahti.. ja kovaa..nyt vasta tiedän mitä on olla syvästi rakastunut.. ihanaa......
voi vitsi, upeeta, rohkaisevaa. itsekin olen nelkytviisvee, enkä ole vielä nuoruuteni jälkeen ollut rakastunut. mutta parisuhde toimii ilmankin ihan hyvin, ollaan oltu kakskyt vuotta yhdessä ja hyvin menee vieläkin, ollaan toistemme parhaita kavereita, joilla on keskenään seksisuhde.
näen kuitenkin koko ajan ympärilläni miehiä, joihin ihastun ihan älyttömällä voimalla. ehkä se on sitä rakastumisen puutetta, onneksi ne häipyy kuvioista esim työpaikan vaihdon takia. olen ehkä saanut vastakaikuakin, tai ehkä miehet ovat vain nauttineet ihailtuna olemisesta.
Hei!
Mistä tuo sitten johtuu? Oletko pelännyt rakastaa eroamisen ja petetyksi tulemisen pelossa? Minä olin sellainen joskus. Onneksi en enää. Tajusin, että mitä väliä sillä lopulta on, jos satuttaa itsensä. Enemmän sillä satuttaa, ettei anna kenenkään päästä lähelle.
Poppis-biisit on täynnä kliseitä, mutta pakko myöntää, että itseeni kolahti aikanaan - juuri oikeaan aikaan kuultu - Don Huonojen biisi "Hyvää yötä ja huomenta", jossa sanotaan
"Luodin kestävää sydäntä ei oo
vielä keksittykään.
Turha pelätä laukausta
sillä yksinäisyys
saman reiän nakertaa."
Niin. Mutta mistä siis itse luulet, että se johtuu? Vai etkö vain ole onnistunut löytämään sielunkumppania?
Loppujen lopuksi se varmaan johtuu omasta ujoudestani yhdistettynä heikkoon itsetuntoon. En ole mitenkään kauhean ujo, mutta tunteiden näyttäminen on minulle vaikeaa.
En ole löytänyt sitä "oikeaa" ja kriteerit naiselle alkavat olla koko ajan vain tiukemmat. Toisaalta yksinäisyys saa minut lankeamaan ensimmäiseen naiseen joka vain hymyilee mulle ja siitä on taas tullut todella karvaita kokemuksia. Jos tuo nainen sattuukin olemaan todellinen "peto" (niinkuin todella useat yli 30v naiset ovat) niin se saa minut tuntemaan itseni heikoksi, haavoittuvaksi ja alistetuksi. Loukkaannun kun jään "paitsioon", ehkä syy on huonon itsetuntoni - joka on kyllä kasvanut tässä viimeaikoina kohisten...
Olen päättänyt olla jatkossa edelleenkin oma herkkä itseni - pyrin vain sulkemaan pois kaikki "pahanilman linnut" elämästäni. Niiden tunnistaminen on vain vähän hankalaa, vaikka olenkin sosiaalinen ihminen. Jäljelle jää siis aika pieni joukko hyviä ystäviä ja toivon mukaan johonkin se "oikea"...
Alistaminen on vaikeaa, ellei toinen siihen suostu. Itsetunnon kanssa sinulla on todellakin tekemistä.
No tuon minäkin tiedän, mutta olisikin kiva kuulla vähän vinkkejä siitä miten joku toinen on asiaa käsitellyt. Oma tapani on siis tuo "pysyn itse ennallani ja välttelen vääriä ihmisiä".
Miten sinä kohotat huonoa itsetuntoasi?
... voi korjata tekemällä asioita, joista saa onnistumisen kokemuksia. Kun niitä tarpeeksi kertyy, arvostaa itseään enemmän.
Toinen vinkki ujoille varsinkin olisi, että tee asioita, joita pelkäät, niin pääset peloistasi. En tarkoita tällä tietenkään vääränlaisten ihmisten seuraa, mutta ehkä itselleen ei kannata asettaa liian tiukkoja rajoja.