Näitä ketjuja lukiessa tulee mieleen, että eikö kenelläkään ole enää oikeaa murhetta omasta syntisyydestä ja autuudesta? Tapellaan näkemyseroista ja jokainen haluaa olla oikeassa. Mihin on jäänyt uskovaiselta murhe omasta syntisyydestä? Tuntuu olevan niin, että jokainen on varma omasta taivaspaikastaan ja tuomitsee toisen. Ulkopulolisena näitä lukiessa ei tule tarvetta tulla kokouksiinne, jos uskominen on tälläistä valtataistelua ja toisten mollaamista.
Missä on rakkaus? Ja huoli omasta syntisyydestä?
Missä on rakkaus? Ja huoli omasta syntisyydestä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
mutta kun näitä lukee, tulee mieleeni vain yksi asia.Nämä ihmiset täällä edustavat usein eksynyttä ,kauhuissaan,varuillaan ja sokeana kulkemisen tietä.
Hyvä on kirjoituksesi.Arvostan sitä kovasti.
Ihmisen hyväolohan lähtee sisältäpäin.
" se mikä on sisältä mätä ,ei voi olla uloskaanpäin muuta".
Kyllä, oikea murhe käy omassa sydämmessä ihmisellä ,joka haluaa olla Jumalan mieleinen.
Ei semmoisella ihmisellä ole aikaa muille koska itsessä on jo tarpeeksi, jopa liikaakin.
Itsekkyyttä pitää olla itsellään niin paljon että ensisijaisesti pitää huolta itsestään ( vertaus tyhmät neitsyet).
Rakkauden ääni on kaunein kaikista.
Kokouksissa on paljon ihmisiä joilla on asiat tässä mielessä kunnossa.Näiden kirjoitusten perusteella tosiaan kiertäisi kaukaa ko. paikat.
Totuus on kuitenkin mielestäni ,kuten alussa mainitsin.
Täällä ilmenee sellaisten ihmisten kannanottoja ,jotka voivat pahoin, ovat pulassa, peloissaan ja joiden mielenrauhaa ovat vaurioittaneet monenlaiset asiat.
...tämän itsekkyyden tason määrähän juuri tuon ymmärryksen vastaavuuden käytön sanellee kulloinkin vallitsevan yhteiskuntaoppien nojalla sallittu käytäntö,kö ?!?
..."Itsekkyyttä pitää olla itsellään niin paljon että ensisijaisesti pitää huolta itsestään ( vertaus tyhmät neitsyet)"...
lol
;-)
Matt.15:8. Tämä kansa lähestyy minua suullansa, ja kunnioittaa minua huulillansa; mutta heidän sydämensä on kaukana minusta.
Matt.6:5. Ja kuin rukoilet, niin ei sinun pidä oleman niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellänsä seisovat ja rukoilevat synagogissa ja kujain kulmissa, että he ihmisiltä nähtäisiin. Totisesti sanon minä teille: he ovat saaneet palkkansa.
Täällä on joitakin, jotka lähettävät kiitoksia Jumalalle toisten nähden, mutta samoissa kirjoituksissa haukkuvat törkeästi toisia kirjoittajia, kristillisyyttä ja sen seuraajia.
Ei voi sanoa muuta kuin, että raukat ovat saaneet palkkansa ja vetäneet päällensä tuomion.Jaakob kirjoittaa, ettei tälläinen sovi kristitylle:
Jaak.3:10. Yhdestä suusta kiitos ja kirous käy ulos. Ei se niin, rakkaat veljeni, oleman pidä.
11. Kuohuuko joku lähde yhdestä huovosta makiaa ja karvasta vettä?
12. Taitaako, rakkaat veljeni, fikunapuu kantaa öljyä, taikka viinapuu fikunia? Niin ei taida myös yksikään lähde suolaista ja makiaa vettä vuotaa.
13. Kuka viisas ja taitava on teidän seassanne, se osoittakaan hyvällä menollansa työnsä viisauden siveydessä.
14. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riita sydämessänne, niin älkäät kerskatko ja älkäät valehdelko totuutta vastaan;
15. Sillä ei se ole viisaus, joka ylhäältä tullut on, vaan maallinen, inhimillinen ja perkeleellinen.
16. Sillä kussa kiivaus ja riita on, siellä on myös sekaseuraisuus ja kaikki paha meno.
17. Mutta se viisaus, joka ylhäältä on, se on ensisti tosin puhdas, sitte rauhallinen, siviä, uskova, täynnä laupiutta ja hyviä hedelmiä, eriseuratoin ja ulkokullatoin.
18. Mutta vanhurskauden hedelmä rauhassa kylvetään niille, jotka rauhan pitävät.
voinnistaan on yhteiskuntaopeista kaukana sillä ihmisellä itsellään on huoli omasta tulevaisuudestaan.
Kaikki perustuu siihen että onko meillä varaa tutkia toistemme vikoja kun omia tutkittavia on omasta takaa.
Vertaus tyhmät neitsyet löytyy raamatusta ja kertoo ihmisistä jotka pitivät itsestään huolta ja niistä jotka ei pitäneet.
Omasta uskosta kiinnipitäminen on tärkein asia.
Mistä Israelin kansa leipoi leipää silloin, kun nälkä oli maassa vuosikaudet?
Sarpatissa oli muuan leski, jolla oli jauhoja vakasessa ja ölyä ruukussa. Monelleko siitä riitti?
Onko siis väärin puhua siitä, että kasteluojat pidettäisiin kunnossa?
Hyvä, että joku puhuu siitäkin, kun sinä tuijotat napaasi ja puret omaa näkkäriäsi!
Missä se sinun oma uskosi näkyy?
Heittelet yleensä muita helvettiin ja istut itse kannen päälle.
Kukaan ei ole saanut sinulta yhtään
kunnollista vastausta.
Kun tiukka kysymys tulee, sinä vaihdat maisemaa ja jätät vastaamatta.
Korkeintaan tulee joku ivallinen heitto.
Ei ihme, jos esikoisten maine on todella alhaalla.
Kun käytän samaa nimimerkkiä, minua on helppo haukkua. Oletko se sinä, joka kirjoitat aina eri nimimerkeillä. Kun minua syytetään valehtelijaksi ja kun todistan valheen perättömäksi, ei tule minkäänlaista anteeksipyyntöä. Aina ei tule vastausta ollenkaan, mutta toisinaan tulee uusia valheellisia syytöksiä, joihin ei aina jaksa vastata. Välillä menee pitkiä aikoja, etten käy edes koneella.
Oikea kristillisyys on aina ollut halveksittu maailmalta ja väärältä hengellisyydeltä. Se oli jo sitä Vapahtajan aikana, se on ollut Hussin, Lutherin ja Laestadiuksen aikana ja sitä se on vieläkin. Nyt vain pahimmat halveksijat ovat sinunlaisesi, jotka ehkä ovat joskus käsittäneet elävän kristillisyyden, mutta perkele on kääntänyt silmät nurin ja ovat alkaneet uskoa valhetta. Toivon kuitenkin että eivät olisi käsittäneet, sillä jos ovat käsittäneet ja kuitenkin pilkkaavat, niin tekevät syntiä, jota ei raamatun mukaan anneta anteeksi.
todellinen murhe ja huolikin sekä omasta, että toisten kuolemattomista sieluista. Ne ihmiset eivät vain pullistele täällä riitaa lietsomassa. Kaikissa seurakunnissa on monenlaisella sieluntilalla olevia ihmisiä, eikä seurakunnassa tai seuroissa käyminen ole merkki siitä, että ihmisellä olisi henkilökohtainen autuaaksi tekevä usko. Nämä rähisijät täällä tuskin kantavat huolta muusta kuin vatsastaan ja kirjoituksillaan osoittavat kuinka sappi kiehuu yli ja saa myrkyn tulemaan suusta. Seurakunnissa on kaiken sekaannuksen keskellä se elävistä Jumalan lapsista koostuva hiljainen joukko, jotka eivät hedelmillään pahenna ketään toista. Jumalan rauhaa sinulle!
kantaa suurta huolta syntisyydestään, kun siitä ei eroon pääse. Eikö tärkeämpää olisi kantaa huolta omasta uskosta siihen, että Jeesus Kristus on syntimme lunastanut?