Mistä teidän alkoi?

Mun alkoi siitä, kun tykkäsin pojasta, joka kertoman mukaan piti laihoista tytöistä. Oli tietty muitakin syitä, mutta toi oli suurin

En itsekkään oo varma mistä se alkoi,mutta reilu vuosi sitten kun olin terkan tarkastuksessa nii huomasin et mun paino oli noussu 2 kiloo (2 kiloo lihonneena olin 44kg) edellis vuodesta.Tajusin muutenkin että olen kauhee läski ja päätin ruveta laihduttaan ja tarkkaileen syömisiäni.Eikä tää anoreksia mua mitenkää "haittaa",päinvastoin.

Kiitos terkka!Sun tarkastuksen avullas tajusin et oon läski ja "löysin" anoreksian :)

...siitä alkoi kun parikin ex-poikaystävää huomautteli että en oo mikään pieni...painoin siis silloin noin 52kg ja pituutta oli 165, että sellainen läski.. Tuntuu joskus että pojat ovat hirveän yksinkertaisia kun kuvittelevat että kaikkien pitäisi näyttää samalta kuin hollywood-leffoissa ja sarjoissa olevat naiset...Mutta sittenpä tajusinkin että minähän se tyhmä olen kun olen sellaisten poikien kanssa tai edes vaivaan päätäni tuollaisella asialla...Mistähän sitä löytäisi sellaisen joka arvostaa jotain muutakin kuin pientä peppua ja isoja rintoja..

Mun "alkoi" siitä kun rupesin miettimään isäpuoleni sanoja. Hän 3 vuoden ajan jaksoi mainita isosta mahastani.
"Oot ihan makkaran näkönen!"
"Monennellako kuulla oot?"
"Napinlävet vaan venyy tuossa paidassa. Eikö kannattais liikkua."

Ei sitä vielä niin "pienenä" ajatellut mutta kun vanhemmaksi varttui ja kuunteli myös muiden läskiperse -kommentteja, niin alkoi jo vähän kyrsiä.
Silloiset kaverinikin väänsivät aina vitsiä (ei tosin pelkästään minusta) ja minä tyttö otin ne niin itseeni että oli pakko laihduttaa.

Kun olin lihava. minua haukuttiin.
Kun olin laihempi. Minua haukuttiin.
Kun painoin enää 39 kiloa, minua haukuttiin läskiperseeksi. Olin 8. luokalla ja pituutta oli sentään 168.

tottakai silloin näin itseni läskinä ja ajattelin että pakko vielä laihduttaa. Mutta kun katson vanhoja valokuvia niin näen pienen hennon luisevan tytön.


Olen sitä mieltä että teini-ikäselle joka on normaalipainoinen, ei koskaan missään nimessä saisi sanoa että on läski/pulska/lihava! Kohat huomaa että siitä "läskistä" ei ole jäljellä kuin luut.
Että vanhemmille vähän neuvoa tästä. Olen nähnyt niitä jotka haukkuvat lastaan koko ajan ja sitten ihmettelevät miksi lapsi on pakkoruokinnassa ja pahasti masentunut.

Parannuin vuosi sitten.

mulla ei alkanu kovin pahoista syistä..
Mutta mulla meni poikaystävän kanssa poikki,kaveri asiat meni päin persettä,kotona meni hermot (suunnittelin monesti karkaamista tädin luo 4 tunnin päähän kodista),aloin viillellä,rupesin polttelemaan (en tykännyt siitä mutta en pystynyt lopettamaankaan. Ja eikö se ole niin että tupakka vie ruokahalun)
mun piti mennä terapiaan sen viiltelyn ja anoreksian takia.. kävin terapiassa 5 kk. kahde viikoin välein.
ensi kuussa on viimeinen kerta ja vahnemmatkin tulevat.. siellä katsotaan pitääkö minun vielä jatkaa sitä.

mun syömishäiriö alko mun kaksosesta. eli mulla on identtinen kaksonen ja se on vaihellu kumpi painaa enemmän ja kumpi taas vähemmän. yleensä se oli se mun kaksonen, joka paino vähemmän. mua haukuttii läskiks ku en käyttäny mitää paljastavii vaatteit mis ois näkyny mun keho, toisinku se mun kaksone vaik oikeesti meil oli ehk 1-4kg painoeroo vaa. laihuin koronaikan joku 4-6kg vaik en tehny mitää koska olin vaan kotona karanteenis ku kaikki muut perheenjäsenet sairasti koronan paitsi mä. sit mun paino taas nous ihan kunnolla ja aloin viiltelee sen takia ja näännytin itteeni mut mun paino vaa nous koska söin tosi usein herkkuja ja roskaruokaa. mun paino nous jostain 34 kilosta 45 kiloon. mul tuli sit terveystarkastus jossa painoin 44kg. sit tuli lääkärintarkastus parin kk jälkeen jossa painoin sitte 38kg ja siellä alettiin puhua mun painosta ja siitä että oonko tahalleen laihuttanu vai mitä, sanoin vaa et oon alkanu ulkoilee enemmän kavereiden kaa ja syömään vähemmän herkkuja. aloin pakottaa itteeni oksentamaan aina välillä ja vähensin mun syömistä ja aloin käymään puntarilla. ja käytin siis baggy vaatteita ettei mun ”laihuus” näkyis. tää sama jatkuu vieläkin, katotaa millo pääsen eroo

Mun sairastelu alkoi lapsuuden ylipainosta ja siitä jatkuvasta kiusaamisesta sekä terveydenhuollon henkilöiden ja vanhempien paasaamisesta... Hyvää ne tarkoitti, mutta Ana vei mennessään