Tuossa alempana jo oli keskustelua äitienpäivästä. Minusta on hienoa että äitienpäivää vietetään ja pitäisi kyllä viettää isienkinpäivää, mutta onko kellään samanlaisia tuntemuksia kuin minulla, että aina äitienpäivänä nousee sellaisia tunteita pintaan kun lapset tuovat lahjoja, että olenkohan nyt edes ansainnut tätä? Heti tulee mieleen ne päivät jolloin tuli räyhättyä lapsille enkä osannut olla "hyvä" äiti.....jollain tapaa äitienpäivä saa myös surulliselle mielelle.
Äitienpäivästä
äiti
9838
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Äiti on aina äiti. Kukaan lapsista ei selviä ilman äitiä. Äiti on synnyttänyt lapsen, ja siksi ikuisessa tunne-sidessä lapseen. Siksi on äitien-päivä.
tunnesiteessä
äitienpäivä
niille lapsille sitten tapahtuu joiden äiti on menehtynyt?
..ei pidä tunne-sidettä yllä.
Jos äiti ei ole missään yhteydessä biologiseen lapseensa, niin kyllä siteet ovat muisto ja kaunis ajatus vain.
vähän eri mieltä. En minä ainakaan koe olevani missään siteessä minun lapseeni, sen enempää kuin lapsen isäkään. Meidän perheessä molemmat sekä äiti että isä ovat lapsellemme yhtä tärkeitä.
Tarkoitan tällä äitejä jotka ovat vielä elossa ja kaikki kunnioitus äideille jotka jo ovat ajassa jääneet. Tarkoitan kirjoituksellani tätä, annan esimerkin: viime äitienpäivänä lapset olivat isän avustuksella ostaneet lahjan. Muistan kuinka lapset tulivat ja ottivat kaulasta kiinni, kirkkain silmin onnittelivat ja kertoivat rakastavansa ja onnittelivat. Tuli paha mieli ja itkut, koska se oli liian kaunista, kun heti tuli mieleen että "silloin ja silloin" komensin lapsia ja en varmastikaan osannut olla "hyvä" äiti, vaikkakin ymmärrän joskus jopa toimineeni oikein ;). Jotenkin vain äitienpäivä saa tunteet liikaa pintaan. Itselleni olisi helpompi sivuuttaa tuo päivä ja jatkaa kuten ennen. Vähän vaikeaselkoisesti kerrottu mutta toivottavasti joku äiti tai isä ymmärtää.
Tunnistan ja ymmärrän mitä tarkoitat ja ajat takaa näillä tuntemuksilla ja niiden pohdinnalla. Äitinä olen kuitenkin sitä mieltä, että ihmisiä me kaikki olemme ja tunteitamme näytämme. Joskus osaamme hallita itsemme hyvin ja joskus emme.
Toinen tosiasia on, että äitinä (ja isänä) vanhemmat joutuvat olemaan tiukkoja, määrääviä ja joskus todellä ikävikiäkin lapsilleen. Vain sen takia, että kasvattavat, suojelevat ja ohjaavat lapsiaan.
Lisäksi vanhempana voi väsyä ja silloin sitä sitten tiuskii, huutaa tai muuten on ilkeäkin lapselleen ja paha olohan siitä itselle sitten tulee. Mutta muistetaanpa nyt, että kaikki käyttäytyvät näin. Kaikilla on joskus huonoja hetkiä tai päiviä. Ja vietetään elämässä siltin aina syntymäpäiviä ja jouluja ym. juhlapäiviä.
Tällä alkuperäisen kirjoittajan logiikalla ajateltunahan pitäisi kaikki juhlat ja muistamiset perua, jos koko ajan muistettaisiin kuka oli millainen ja sanoi kuinka pahasti toiselle.
Olemme kaikki ihmisiä, lapset ja aikuiset. Emme aina käyttäydy ihailtavalla tavalla, mutta anteeksi pyytämällä ja antamalla voimme jatkaa päivästä toiseen läheisiemme kanssa onnellisina.
Mielestäni alkuperäisen kirjottajan tulisi vain koittaa nauttia äitienpäivästä eikä muistella mitä on joskus tehnyt tai sanonut pahasti.
olen vakuuttunut, että olet riittävän hyvä äiti. Muuten et edes ajattelisi tuollaisia asioita! Äitikin saa olla ja pitää olla ihminen. Kuvittele, millainen kammotus olisi "täydellinen äiti", mitä se sitten tarkoittaakin. Ei olisi silloin helppoa lapsenkaan olla inhimillinen ihminen.
Kaikki me tehdään virheitä. Mieti asia uudestaan ja nauti lapsistasi ja äitienpäivästäsi. (Äitienpäivähän on oikeastaan joka päivä...)
Valitettavasti nettidiagnoosit eivät edelleenkään ole päteviä, joten et voi olla "vakuuttunut" kenenkään kirjoittajan luonteesta tai hyvyydestä. Kun ollaan realistisia, niin totuushan on, että aivan yhtä hyvin alkuperäinen kirjoittaja voi tuntea syyllisyyttä koska kohtelee oikeasti lastaan huonosti. Joku voi nimittäin tuntea sellaisestakin syyllisyyttä..