Muistelen...
kun kuorit appelsiinia minulle
lammelle paistoi kuu
suutelimme sen varjossa,
sinun autosi oli sininen
ja aina korjaamolla,
katselin käsiäsi
hymyilit usein ajaessasi
pyysit etten muuttuisi,
olisin sinulle aina minä.
Pientareet täynnä rypsiä.
kun kuorit appelsiinia minulle
lammelle paistoi kuu
suutelimme sen varjossa,
sinun autosi oli sininen
ja aina korjaamolla,
katselin käsiäsi
hymyilit usein ajaessasi
pyysit etten muuttuisi,
olisin sinulle aina minä.
Pientareet täynnä rypsiä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Arvostin tapaasi tehdä vaikeaa työtä -
sivustakatsojille ehkä arvotonta -
meille elämiemme sisältöä
omien selkärankojemme kulumia.
Rakastin mutkatonta syliäsi,
avoinna pienille ja särkyneille
metropoliittojen syrjäkujilla.
Kuuntelin kasvot hehkuen,
kun aloitit työpäiväsi vihellellen
joitain rakkauslauluja,
Juha Wattia ja Katri Helenaa.
Olit minun Hemingwayni.
Ernestin taulu on seinälläsi,
kalastaja palaa verkoilta,
tuliainen Portugalin Argarvesta.
Lupasit sen minulle takaisin,
jos kuolet ennen minua.
Seinälläni on edelleen paikka
sinulle ja elämällesi.
Koska saan taulun takaisin,
sitä ei tiedä jumalatkaan.
Kaikesta on viisitoista vuotta,
tänään tarvitsen jokaisen niistä,
jotta en unohtaisi sinua ja itseäni.
se keskiyön kumahdus kun kaikki kaunis tulee esille
Etsin sinusta isääni,
löysin isäni lisäksi
miehen ja rakastetun.
Sinä kuulema minusta
äitisi, naisen ja rakastetun.
Aloin pelätä sinua minussa,
sinä et pelännyt mitään.
Halusit meille hirsitaloa,
ojensit avaimen joka huoneeseen -
ja sydämeesi.
Liekit alkoivat polttaa,
alitajunta tuhosi minua -
en kai ansainnut sinua.
Yhtenä iltana pilasin kaiken,
ammuin sanoillani reiän sydämeesi
ympäripäissäni ja peloissani.
Yhtenä ainoana iltana...
etkä enää koskaan saattanut reppuselässä,
tarikalla tai Opelilla minua mihinkään.
Sen minä ansaitsin, peloillani.
Enää en etsi isääni.
Minulla kai on oikeus myös yksinpuheluun. Jotten unohtaisi hyvää. Itsessänikään. Ja uskoa siihen. Olen sentään tullut rakastetuksi joskus. Siihen nähden täältä ei löydy mitään paitsi kirjoittamisen palo.
olivat hienoja muisteluita! Kipeitä asioita,
mutta ihanaa kun kuitenkin näet niiden kauneuden
ja osaat iloita siitä mitä oli.
Ikävää, että se päättyi surullisesti... :(
Onkohan se totta, että parempi olla rakastanut ja menettänyt
kuin että ei olisi rakastanut ollenkaan??