Heips! Olen 13-vuotias teinityttö nimeltä Kirsikka.
Asun äitini Pilvin kanssa suuressa kartanossa metsän laidalla. Minulla on punaiset pikät hiukset ja silmäni ovat punaiset, sillä olemme vampyyrejä. Minulla ei ole yhtään ystävää, koska lähellä ei asu ainuttakaan vampyyriä eikä kukaan tavallinen simkään halua olla ystäväni.
Tarina alkaa... ;D
Istuin parvekkeellani ja katselin kuuta, joka möllötti tummalla taivaalla. Tunsin oloni todella yksinäiseksi. Päätin lähteä seikkailemaan Stadiin, joka oli metsän toisella puolella.
Pilvi huilaili sohvalla ja töllötti telkkaria, josta tuli tavalliseen tapaan myöhäisuutiset.
Hiivin hiljaa äitini ohi eteiseen ja avasin oven.
Luikin ulos ovesta ja katselin Stadin valonheittimiä, jotka näkyivät metsän takaa.
Vapaudentunne täytti minut ja hymyilin itsekseni.
"Nyt Stadiin!" huudahdin ja lähdin juoksemaan synkkään metsään.
"Jee, jee! Ja kaikki joraa!" kuului huuto rakennuksesta, jota lähestyin varovaisesti. Avasin oven ja astuin sisään.
Sisällä oli paljon porukkaa eikä kukaan ollut kiinnittänyt tulooni huomiota. Osa jorasi rajusti ja toiset ryystivät drinkkejä.
"Mitäs neidille saisi olla?" kuuluin ääni takaani.
Hätkähdin ja katsoin taakseni. Tiskin takana seisoi komea teinipoika, jolla oli tumma tukka ja kirkkaan vihreät silmät. "Niin mitä neidille saisi olla?" poika kysyi uudestaan. "Ai joo... Ottaisin mehun." Pian poika ojensi minulle drinkin. Otin sen käteeni, mutta horjahdin ja drinkki lensi pojan päälle. "Voi ei! Olen kamalan pahoillani!" huudahdin ja juoksin nolona väkijoukon sekaan.
Pilvi nousi sohvalta ja venytteli. Hän sulki television ja katsahti kelloaan. "Taisin oikein kunnolla nukahtaa." hän haukotteli ja käveli Kirsikan ovelle. "Kirsikka mitäs sinä oikein teet?" hän kysyi ja avasi oven.
"Tum, tum!" musiikki jyskytti täysillä. Olin päättänyt mennä muiden mukana joraamaan.
"Hei!" joku sanoi vieressäni oleva tyttö, jolla oli ruskeat hiukset ja taivaansiniset silmät.
"Hei!" vastasin ja käännyin tyttöön päin.
Tyttö hätkähti, kun huomasi olevansa vampyyrin kanssa kasvotusten. "Minä olen Kirsikka." sanoin, "Mikä sinun nimesi on?"
Tyttö katsoi hetken minua punaisiin silmiini ja vastasi sitten: "Ni-Nimeni on Lara."
"Kirsikka!" Pilvi huusi ja huomatessaan tyttärensä kadonneen. "Voi ei! Hän on varmaan lähtenyt Stadiin!" Pilvi kauhistui, otti kännykkänsä taskustaan ja näppäili Kirsikan numeron.
"Prr!" Kirsikan kännykkä alkoi soida. "Hetki!" Kirsikka huudahti Laralle ja työntyi väenpaljoudesta pihalle. "Kirsikka" hän vastasi.
"Missä ihmeessä sinä olet?" Pilvin vihainen ja huolestunut ääni kuului puhelimesta.
"Metsässä." Kirsikka vastasi oitis,"Halusin vain vähän seikkailua." "Tule sitten tunnin päästä kotiin, jotta ehdit ennen auringon nousua!" Pilvi sanoi ja lopetti puhelun.
Ryntäsin takaisin sisään ja takaisin joraamaan. Lara bailasi yhden pojan kanssa. "Hei tuletko tanssimaan kanssani?" kysyi baarimikko-poika.
Muutuin ihan punaiseksi ja vastasin "Selvä"
Juttelimme samalla ja pojan nimeksi selvisi Nico.
Hän oli 14-vuotias ja asui Stadissa. Kerroin itsestäni ja kartanosta, jossa asuin äitini kanssa.
Tunnit kuluivat ja pian aurinko nousi.
Se loi säteitään yökerhon ikkunoista.
"Iik!" kiljaisin hädissäni.
"Minun on lähdettävä!" huudahdin tuskissani ja lähdin juoksemaan yökerhosta kotiin päin, mutta yhtäkkiä kaikki pimeni ja kaaduin tien reunaan.
Miten käy Kirsikan, joka on pyörtynyt keskelle kaunista kirkasta aamua?!
Jatkankos?!
:DD
Toivottavasti ei ollut kauheasti kirjoitusvirheitä! ;)
Asun äitini Pilvin kanssa suuressa kartanossa metsän laidalla. Minulla on punaiset pikät hiukset ja silmäni ovat punaiset, sillä olemme vampyyrejä. Minulla ei ole yhtään ystävää, koska lähellä ei asu ainuttakaan vampyyriä eikä kukaan tavallinen simkään halua olla ystäväni.
Tarina alkaa... ;D
Istuin parvekkeellani ja katselin kuuta, joka möllötti tummalla taivaalla. Tunsin oloni todella yksinäiseksi. Päätin lähteä seikkailemaan Stadiin, joka oli metsän toisella puolella.
Pilvi huilaili sohvalla ja töllötti telkkaria, josta tuli tavalliseen tapaan myöhäisuutiset.
Hiivin hiljaa äitini ohi eteiseen ja avasin oven.
Luikin ulos ovesta ja katselin Stadin valonheittimiä, jotka näkyivät metsän takaa.
Vapaudentunne täytti minut ja hymyilin itsekseni.
"Nyt Stadiin!" huudahdin ja lähdin juoksemaan synkkään metsään.
"Jee, jee! Ja kaikki joraa!" kuului huuto rakennuksesta, jota lähestyin varovaisesti. Avasin oven ja astuin sisään.
Sisällä oli paljon porukkaa eikä kukaan ollut kiinnittänyt tulooni huomiota. Osa jorasi rajusti ja toiset ryystivät drinkkejä.
"Mitäs neidille saisi olla?" kuuluin ääni takaani.
Hätkähdin ja katsoin taakseni. Tiskin takana seisoi komea teinipoika, jolla oli tumma tukka ja kirkkaan vihreät silmät. "Niin mitä neidille saisi olla?" poika kysyi uudestaan. "Ai joo... Ottaisin mehun." Pian poika ojensi minulle drinkin. Otin sen käteeni, mutta horjahdin ja drinkki lensi pojan päälle. "Voi ei! Olen kamalan pahoillani!" huudahdin ja juoksin nolona väkijoukon sekaan.
Pilvi nousi sohvalta ja venytteli. Hän sulki television ja katsahti kelloaan. "Taisin oikein kunnolla nukahtaa." hän haukotteli ja käveli Kirsikan ovelle. "Kirsikka mitäs sinä oikein teet?" hän kysyi ja avasi oven.
"Tum, tum!" musiikki jyskytti täysillä. Olin päättänyt mennä muiden mukana joraamaan.
"Hei!" joku sanoi vieressäni oleva tyttö, jolla oli ruskeat hiukset ja taivaansiniset silmät.
"Hei!" vastasin ja käännyin tyttöön päin.
Tyttö hätkähti, kun huomasi olevansa vampyyrin kanssa kasvotusten. "Minä olen Kirsikka." sanoin, "Mikä sinun nimesi on?"
Tyttö katsoi hetken minua punaisiin silmiini ja vastasi sitten: "Ni-Nimeni on Lara."
"Kirsikka!" Pilvi huusi ja huomatessaan tyttärensä kadonneen. "Voi ei! Hän on varmaan lähtenyt Stadiin!" Pilvi kauhistui, otti kännykkänsä taskustaan ja näppäili Kirsikan numeron.
"Prr!" Kirsikan kännykkä alkoi soida. "Hetki!" Kirsikka huudahti Laralle ja työntyi väenpaljoudesta pihalle. "Kirsikka" hän vastasi.
"Missä ihmeessä sinä olet?" Pilvin vihainen ja huolestunut ääni kuului puhelimesta.
"Metsässä." Kirsikka vastasi oitis,"Halusin vain vähän seikkailua." "Tule sitten tunnin päästä kotiin, jotta ehdit ennen auringon nousua!" Pilvi sanoi ja lopetti puhelun.
Ryntäsin takaisin sisään ja takaisin joraamaan. Lara bailasi yhden pojan kanssa. "Hei tuletko tanssimaan kanssani?" kysyi baarimikko-poika.
Muutuin ihan punaiseksi ja vastasin "Selvä"
Juttelimme samalla ja pojan nimeksi selvisi Nico.
Hän oli 14-vuotias ja asui Stadissa. Kerroin itsestäni ja kartanosta, jossa asuin äitini kanssa.
Tunnit kuluivat ja pian aurinko nousi.
Se loi säteitään yökerhon ikkunoista.
"Iik!" kiljaisin hädissäni.
"Minun on lähdettävä!" huudahdin tuskissani ja lähdin juoksemaan yökerhosta kotiin päin, mutta yhtäkkiä kaikki pimeni ja kaaduin tien reunaan.
Miten käy Kirsikan, joka on pyörtynyt keskelle kaunista kirkasta aamua?!
Jatkankos?!
:DD
Toivottavasti ei ollut kauheasti kirjoitusvirheitä! ;)
Vastaukset 6
Vanhimmat
En oikein tiedä kannattaako tuota jatkaa.. Tarina hyppii paikasta toiseen, etkä kerro tarinassasi oikein ketä henkilöt ovat... TArinasi ei toimi..
Jatka vain. Oli ihan mukava tarina, ei edes hirveästi kirjoitusvirheitä mitä äkkiseltään luki.. :) Eli jatka jos kerran itse haluat. Näitä tarinoita on mukava lukea. :)
Jännä tarina!
Jatka vaa, haluun tietää miten siin käy.
Oudot nimet. Kirsikka ja Pilvi? Tai no onhan ne nimiä, mutta.. ei pahalla :D
Kiva, jatka. :D