Nyt ihan uteliaana tahtois tietää, miten kauan olette olleet tässä foorumissa. Oletteko oppineet jotenkin "tuntemaan" toisenne ja mistä, esim. kirjoitustyylistä, jos vaikka eri nimimerkillä olette välillä olleet.
Onko täällä ollut mukavia kirjoituksia ja yhteishenki mukana. Aiheita on niin paljon, että jo suuruudessaan tämä vähän hämmästyttää mua näin alkajaisiksi. Mutta eiköhän tänne ajan kanssa totu kuitenkin, jos vaan aikaa olla täällä sen verran usein.
Onko täällä ollut mukavia kirjoituksia ja yhteishenki mukana. Aiheita on niin paljon, että jo suuruudessaan tämä vähän hämmästyttää mua näin alkajaisiksi. Mutta eiköhän tänne ajan kanssa totu kuitenkin, jos vaan aikaa olla täällä sen verran usein.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Aloitit aivan liian asiallisesti.Kuten huomaat lukijoita on ollut,mutta kukaan ei ole vaivautunut.Olen itsekkin ollut vasta vähän aikaa näillä palstoilla ja ihmetellen lukenut,miten 50 ihmisillä menee.En vain jaksa ymmärtää ,mitä hyötyä saa,jos nimimerkin suojassa saa toisen lytättyä.On kyllä kumma vaikutus,jos saa tylyn vastauksen,vaikkei sen järjen mukaan pitäs vaikuttaa,kun kukaan ei sinua tunne.Hauskojakin ketjuja on saa jopa päivän nauruannoksia ja jää ihmettelemään,miten joku hoksaa sanansa niin hyvin peräkkäin laittaa.En tiedä onko miul oikeutta toivottaa Sinut tervetulleeks,kun en oo vaki,enkä nikkikää,mut teen sen kuitenkin.
Meilpäi,yks ukko sano nikiks karvahattuu,häl ko ol semmone nikita,muistaaks kuka semmose karvareuhka?Kirjoittele.
Kiva kun kerroit minkälaista täällä on toisinaan, hyvä pitää mielessä. Toisten haukkuminen on melkeinpä osoitus omasta pahasta olostaan, luulen näin. Jos täällä kauemmin on ollut aina samalla nikillä, niin voisi ehkä hieman tietää suuntaa antavaa, mitä mielessä liikkuu. No empä anna sen häiritä. Kiva kun toivotit tervetulleeksi, vaikkei ollutkaan punaista mattoa ja torvisoittokuntaa..;D)) Kohta alkaakin soitannat, kun katson nuo Euroviisujen esikarsintojen ekan osan, niin pakko se nyt on, että keitä on vastustajia meidän huikealle Lordille, ihan jännittää jo! ;D
Mä olen kirjotellu näille pastoille noin vuoden verran...(jos oikein muistan)....
Kyllä täällä oppii tuntemaan eri henkilöiden kirjoitustyylit,joten ei se puskaanmeno aina välttämättä auta..:)
Itse kirjoitan aina samalla nimmarilla...tuun tuon sähkispostini kautta,joten siinä tulee automaattisesti nikki mukaan..:)
En ole kirjoitellu pastoille vaan palstoille..:DD Antakee anteeks mokani..;)
(Onneks en kirjoittanut että pas...koille....
Niin palstoille.. vai voihan täällä olla niitä pas..ojakin, mistäs vielä tiedän. Tarkoitin pastojen sijasta paskoja..anteex ruma sana. ;)) No en nyt sentäs heti ala minä vielä haukkumaan, enkä sit myöhemminkään. Meitähän on moneksi, jo tuttu sanonta.
täällä...sekaan vaan..:))
tyyliä;DD
Mitä sä meinaat? Ei kai mua veetä höplästä? :o
Vetää juuri sinua höplästä,olet liian kiltti
Tässähän pitää alkaa kovettamaan itteään...;))
Ihan oikeesti...ei olis kiva,jos huijattais kertomaan tuollaista sellaiselle,joka on koko ajan palstalla....toivottavasti tuo ei ole ees totta...
Oletko tyyli-lyyli vai tunnetko tyylini, vai onko sinun tyylisi hukassa, seuraa tyyliäsi niin et hukkaa sitä!;D))
oli tytön aitassa ja sinnitteli
sängyn vieressä lattialla aamuun
asti, ennenkuin tyttö otti viereen
ja anto pimppaa
oli pelastettu!!!
Katos, ne on hirmuiset paineet.
Siinä kun pääsee söhäsemään niin
homma on taas raukeeta ja hauskaa.
Tuo kuullosti jo siltä,niinku se olis ratkaisu kaikkiin ongelmiin..:DD
Ensimmäinen päiväni, ikinä. Olen haeskellut kovasti uutta foorumia, tuon erään lehden vastaavan jälkeen. Sinne ei enää jaksa mennä.
Yritän katsastella ja kuunnella tämän paikan tapoja, etten menisi mokaamaan itseäni.
Täältä on sitten hyvä aloittaa, tai sit jatkaa jostain toiselta keskustelupaikalta, miten vaan. Tällä pääsivulla on sitten runsaasti tarjontaa, ettei ihan heti tiedä mistä klikkaa minnekin, ei valittamista, jos ei muuta tekemistä niin anti palaa vaan joka paikan klikkauksilla, siinä jo päivä hurahtaa, jos jää koukkuun!;)
Koukutusta pelkään!
Ainakin tähän asti on ollut huomattavan paljon asiallisempaa, kuin edellisessä "kyläpaikassa".
On kiva kun sinäkin löydät uuden foorumin ja vaihtelu virkistää, jyvät erottuu akanoista ja akat ukoista, niin että kyllä täällä hauskat jutskat aikaan saadaan, kunhan vauhtiin päästään..;D
uusia palstalle Tervetuloa vain.Itse olen muutaman kuukauden ollut ja aiheet on vaihtelevia, jopa hauskoja mukaansa ottaviakin. Omasta aloitteellisuudestahan se loppujen lopuksi on kiinni. Toisten arvostelun ja turhan jurnuttelun voi jättää surutta väliin ja pitäytyä vain niissä aiheissa jotka kiinnostavat. Säästyypähän monelta mielipahalta
Mistä keskusteltaisiin?
Pelkkä mielenkiinto ei auta, jos haluaisi jotain keskustelunaihetta.
Siis, mikä aihe?
kiva kun kerroit kokemuksista, on kiva kohdata mukavia ihmisiä ja rattoisaa aikaa täällä mahdollisuus viettää. Sehän varmaan tarkoituskin, tai kenellä sit mitkäkin tarkoitukset.
Jos jotakin suututtaa, niin ei ole hyvä valita väärää kaatopaikkaa, mihin sen kiukun tyhjentää, että hyvä vois olla vaikka lähteä lenkille tai kirota itekseen peilin edessä..tämä oli puoliksi totta ja toinen puoli vitsi vitsi!;D
Jos mua kiukuttaa, niin lyön nyrrkkiä pöytään ja kähisen, että "mä en sit herrrmosstu misstääänn!!" Ja naurut päälle ;D))) jo helpottaa.
..ja muillekin täällä, aihetta kehiin.. eli miltä tuntuu vanheta, onko 50 ja risat joskus pysäyttänyt sut miettimään ajankulua, että täälläkö asti jo olen, täytyykö vanheta arvokkaasti vai sallitaanko oma asenne pitää ikuisesta nuoruudesta kiinni, jos ei muuten, niin ainakin elämän tyylissä, pukeutumisessa ja muuten tapa elää, käydä diskoissa..jne.
Minä ainakin tunnen olevani vielä kivasti nuori mieleltäni ainakin, nautin vielä yhtälailla elämästä, kuin nuorempanakin ja joskus meno päällä, vaikkei ihan kuin silloin 20 vuotiaana, mutta kuitenkin ja monessa mielessä vapaampi olo.
Elämä on ihanaa..! ;D))
on myös viidenkympin jälkeenkin, se on paljon omasta asenteestakin kiinni. Itse hämmästelen että lapseni alkavat olla keski-ikäisiä, hyvä ihme millä aikaa ne tuohon ehtivät?
Se rikas tunne-elämä pitää "moottorin" kunnossa ja käynnissä.
Ennen kuin dementia iskee,on muisteltava kaikkea kaunista ja hyvää,myös elämän kolhujakin on hyvä muistella ,miettiä mistä kaikesta onkaan selviytynyt ja miten onnekas on ollut.
Kokemuksia on hyvä jakaa näkee/kuulee miten toiset ovat selviytyneet/onnistuneet.
Muistettava on että toisen onni ei ole minulta pois ja toisen surun voi jakaa.
on helppo kohdistaa toiseen, kun ärsyyntyy jostain omasta virheestä ja purkaa sen lähimpään kohteeseen. Peilin kanssa neuvottelu auttaa ja anteeksipyyntö on paikallaan.
Sitten lenkille käpyjä potkimaan niin jopa rauhoittuu ja lauhtuu, antaa itselleenkin anteeksi.
on kriisivaiheita jokaisen täyden kympin kohdalla.
Yksi aihe vois olla 50-kriisin kokemiksia, olen sen verran
uusi täällä etten tiedä onko tuollaista aihetta ollut joskus?
..niin se on paljolti omasta asenteesta kiinni. Minäkin huomannut kiinnittäneeni huomiota poikaani, joka jo lähenee sitä keski-ikää ja oikein hämmästynyt, mites mun vauva jo noin miehenä kulkee, tuntuu joskus ihan ihmeelliseltä, jos vain pysähtyy miettimään tätä elämänmenoa. Senkin huomannut itsessäni, kun on lapsen kautta nuorien kanssa yhteydessä, niin ei aina huomaa sitä omaa vanhuuttaan. Ihan kuin eläis niiden nuorten maailmassa.
Muistan nyt hyvin, kun mainitsit noista kriiseistä, että jokaisen tasakympin kohdalla on ollut mulla jonkinlainen kriisi olevinaan, ei mitään vakavaa, mutta kuitenkin. Eniten mulla tuntui 40 kohdalla ihan kamalalta hetken aikaa, että kuinka jo ikäloppu olenkaan.. No se tunne hälveni ja kumma kyllä..odotin jopa 50 vuotispäivääni oikein innokkaana jopa, hassua, eikä yhtään hirvittänyt. Onhan tietysti ystäväni kulkeneet siinä vieressä mukana, jokainen omalla ajallaan ne tasakympit. Joskus hauskojakin hetkiä kun voinut jakaa niitä tunteita.
Tosiaan se dementiakin on olemassa, mutta toivottavasti siltä vakavammalta välttyy ja muistaa edes pääpiirteittäin elämänsä kulun, vastoinkäymiset ja kuinka niistäkin on sitten lopulta selvinnyt ja muuta sellaista.
Joskus ollut edessä joku ylitsepääsemätön tilanne ja silloin on tuntunut, ettei ikinä selviä, mutta kun uuttaa pukkaa elämässä, ja aika rientää, niin kummasti sitä aina vaan on selvinnyt ja eteenpäin päässyt, tuntuu kuin olisi voittanut jotain..
Kuinkahan moni on pyytänyt rehellisesti anteeksi, jos on syyttä suotta loukannut toista? Täälläkin keskustelussa varmasti paikallaan, en tiedä onko ollut kellään tapana, mutta sitä voisi ainakin jo alkaa harjoittelemaan just täällä, nikin takanahan ollaan ja jos on sanonut tääl jollekin tosi härskisti ja ilkeesti, niin anteeksi-sanaa olisi myös hyvä käyttää yhtä rohkeesti, kuin haukkumisia.
Ihminen kasvaa ja kehittyy kokoajan oppimalla, tuskin valmiita koskaan ollaan. Eikä mitään hävettävää pitäisi olla siinä, että on anteeksipyynnön velkaa. Tulee silloin itsellekin hyvä olo ja siihen hyvään oloon olisi kiva pyrkiä, kun kerran eletään vain.
Mutta miten, siihen voi jokainen itse vaikuttaa aika paljon. Sulla TOIVONTYTÄR onkin asenne kohdallaan, ja niitä käpysiä voikin potkia, hyvä idea.
toimia näinkin.Hyvin on alkanut,vai mitä??