Sairastan vaikeaa masennusta, sekä anoreksiaa ja bulimiaa. Viime aikoina mulla on herännyt silmitön viha sukupuolia kohtaan.
Vihaan naiseutta ja mieheyttä yli kaiken! Vihaan rintoja, vatsaa, leveää lantiota, selluliittisia reisiä. Miesten kaluja, naisten vakoja. Vihaan sitä, kun miehet kopeloi, hinkkaa munaansa naisten takapuoltaan vasten. Vihaan sitä, kun lihavat naiset keskustelevat lihavien vauvojensa hoidosta, pikkutytöt kikattelevat breikkaajapoitsun perään, nuoret naikkoset keskustelevat kalujen ominaisuuksista, kääntyvätkö ne itään vai etelään, heiluvatko ne naisten liikkeiden tahdissa.
Vihaan sitä, kun pikkuteinit pussailevat ja jätkät kähmivät tyttöjen perseitä.
Kaupungilla kulkiessa tekisi mieli kuljettaa puukkoa mukana, jolla katkaista miehen sukuelimet, silpoa naisten rinnat ja teipata naisten alapäät.
En halua enää ikinä rakastaa, en halua, että mua rakastaa kukaan. En halua enää ikinä pussata, maata kenenkään kanssa. Kukaan ei saa enää koskea muhun, mä en aio koskea tai edes katsoa ketään. Kukaan ei saa katsoa mua.
Mä teen itsestäni kovan ja voittamattoman. Mä en ole nainen. Mä en ole mies. Mä olen soturi.
Kenelläkään tällaisia ajatuksia, vai olenko aivan yksin?
Vihaan naiseutta ja mieheyttä yli kaiken! Vihaan rintoja, vatsaa, leveää lantiota, selluliittisia reisiä. Miesten kaluja, naisten vakoja. Vihaan sitä, kun miehet kopeloi, hinkkaa munaansa naisten takapuoltaan vasten. Vihaan sitä, kun lihavat naiset keskustelevat lihavien vauvojensa hoidosta, pikkutytöt kikattelevat breikkaajapoitsun perään, nuoret naikkoset keskustelevat kalujen ominaisuuksista, kääntyvätkö ne itään vai etelään, heiluvatko ne naisten liikkeiden tahdissa.
Vihaan sitä, kun pikkuteinit pussailevat ja jätkät kähmivät tyttöjen perseitä.
Kaupungilla kulkiessa tekisi mieli kuljettaa puukkoa mukana, jolla katkaista miehen sukuelimet, silpoa naisten rinnat ja teipata naisten alapäät.
En halua enää ikinä rakastaa, en halua, että mua rakastaa kukaan. En halua enää ikinä pussata, maata kenenkään kanssa. Kukaan ei saa enää koskea muhun, mä en aio koskea tai edes katsoa ketään. Kukaan ei saa katsoa mua.
Mä teen itsestäni kovan ja voittamattoman. Mä en ole nainen. Mä en ole mies. Mä olen soturi.
Kenelläkään tällaisia ajatuksia, vai olenko aivan yksin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mutta hyvien ei sulla mene, jos olet tosissasi, mitä en usko. Väkivaltaiset impulssit tuntuvat lyövät niin pahasti läpi, että lienet pian mielentilatutkimuksessa. Mutta koska olet oikeasti 14-vuotias komerorunkkari, niin pääset ahdistuksestasi komerossa. Jos et, mene maanantaina terveyskeskukseen ja pyydä itsellesi vaikka Neulactil-lääkitys, se sopii persoonallisuushäiriöisille melko kivasti, sillä se ei sisällä vaaraa tulla riippuvaiseksi bentsodiatsepiineistä.
Masennukseeni syön Seronilia, paniikkihäiriön aiheuttamiin sydänoireisiin beetasalpaajia ja bentsot on jo käytössä, Opamoxia.
Ehkä mun todellakin täytyy mennä maanantaina mielentilatutkimuksiin, koska en todellakaan ole mikään 14-vuotias komerorunkkari. Sori vaan.
Puhuvatko ne tosiaan että mitä ominaisuuksia kenenki munissa on? ja seuraako ne naisten liikehdintää?.
Heh!
On se Neulactil tosi kiva lääke juu. Et taidakaan tietää että ko. lääkkeen YLEISIN sivuvaikutus pitkäaikaiskäytössä on tardiivi dyskinesia, joka on PYSYVÄ suun seudun, kasvojen, joskus jopa koko vartalon PAKKOliikehdintä. Onnea vaan! Ps. Bentsoriippuvuutta suurennellaan, itse olisin ainakin mielummin bentsoriippuvainen kuin kärsisin lopunikäni sosiaalisesti invalidisoivasta pakkoliikkeistä...
Heh, ja hyviä yöunia itsellesi!
Luet lääkeopasta kuin Piru Raamattua!
Luulisi sinun sitten huomanneen, että (mielenterveys-) lääke kuin lääke voi TEORIASSA aiheuttaa sivuvaikutuksia? Katso siis tarkemmin, lääke kuin lääke, sivuvaikutuksia löytyy. Keskushermostovaurioista eriasteisiin elimellisiin vammautumisiin asti...
Kerro meille mitä lääkettä syöt itse?
Masentuneena vihaa välillä kaikkea, viha kertoo ennemminkin omasta pahasta olostasi kun muista ihmisistä... siis se on sairautesi oire..
Toivon sulle hyvää jatkoa ja et löydät avun masennukseesi!!
Apua olen saanut masennukseeni jo vuosi sitten, mutta eipä siitä ole paljon mitään hyötyä ollut. Kuten sanoit, masennukseen liittyy tuo vihan tunne. Nyt syömishäiriön aikana kaikki viha on vain oikein korostunut. Tuntuu, että olen tulossa hulluksi.